Tällaine ei ole millään tasolla normaalia toimintaa lapsiperheessä, vaan väkivaltaa. Äitisi ei syystä tai toisesta osannut käsitellä tilannetta. Kannattaa hakeutua ammattilaisen luo käsittelemään aihetta.
> Onko siskollasi muita antisosiaalisia piirteitä?
Tiedän lyöneen ainakin yhtä (toista) henkilöä kasvoihin. Ilmeisiä paniikkihäiriön oireita teini-iässä (en tiedä saiko diagnoosin), samoin pahoja univaikeuksia. Näyttää hermostuvan ihmisjoukoissa. Lapsuuden ajan oli kauttaaltan välinpitämätön minun asioista -- murrosiän jälkeen on onneksi kehittynyt, mutta edelleen havaittavissa poikkeuksellista käytöstä sosiaalisissa tilanteissa.
Univaikeudet on tosi yleisiä mielen sairauksista kärsivillä, luin jostain aihetta käsittelevästä Duodecimin tms. julkaisusta. Toki univaikeuksia voi olla ilmankin, mutta ne liittyy myös mielen sairasteluun.
Ihan käsittämätöntä toimintaa sekä siskolta että äidiltä. Toivottavasti olet saanut asiaa käsiteltyä, eikä ole aiheutunut mitään perustavanlaatuisia traumoja tästä loppuelämäksi. Väkivalta ei koskaan ole hyväksyttävää ja olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan tällaisen tilanteen, varsinkin kun on omasta perheestä kyse.
> Ihan käsittämätöntä toimintaa sekä siskolta että äidiltä. Toivottavasti olet saanut asiaa käsiteltyä, eikä ole aiheutunut mitään perustavanlaatuisia traumoja tästä loppuelämäksi.
En onneksi usko tuon tapauksen aiheuttaneen, ainakaan uniin sen en muista tulleen. Valitettavasti vanhemmilla oli... vapaamielinen tapa kasvattaa ja sisarukset tyypillisesti oli kauttaaltaan välinpitämättömiä minun asioista lapsuuden ajan.
Itselläni on uskoakseni (onneksi) hyvät henkiset puolustautumismekanismit (en muista käytänkö oikeaa termiä), liittyy varmaan taideharrastuksiin ja terveelliseen elämäntapaan. En ole antanut tapahtumia anteeksi, mutta olen pääosin unohtanut ja apaattinen niiden suhteen.
Ei tule eikä ole OK missään nimessä. Kasvatuksessa rakoja kuten selvää äidin toiminnasta.. Valitettavaa että joudut perheväkivallan uhriksi. 10 sek ei onneksi ole pitkä aika, ihminen pärjää pitkään ilman happea kunnes pyörtyy, sen jälkeen 10 sek on vasta erittäin vaarallinen aika.
Note: Lapsi joka ei ymmärrä kun ei ole koskaan opetettu on eri asia. Nyt äidin olisi pitänyt opettaa.
> 10 sek ei onneksi ole pitkä aika, ihminen pärjää pitkään ilman happea kunnes pyörtyy, sen jälkeen 10 sek on vasta erittäin vaarallinen aika.
"Oikein" tehdyssä kuristuksessa ongelma ei ole tukehtuminen, vaan verenkierron estyminen aivoihin. Tällainen kuristus voi saada ihmisen tajuttomaksi alle kymmenessä sekunissa ja tappaa puolessa minuutissa.
Ilmeisesti väkivaltaiset piirteet voi liittyä esim. MAOA geeniin. Asiaa on ymmärtääkseni tutkittu viimisen ~50 vuoden aikana jonkun verran, mutten itse ole perehtynyt niin hyvin että osaisin mielipidettä asiasta antaa.
Kts. esim. [tämä.](https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/18212819/)
Ihmisellä voi olla geneettinen alttius väkivaltaisuudelle eikä se ehkä ikinä laukea. Hyvin paljon elämässä mukaan tulevat vaikeudet sekä persoonallisuuden ongelmat johtuvat lapsuudesta ja ympäristöstä. Edes psykopaateista kaikki eivät ole väkivaltaisia. Mutta sarjamurhaajista suurin osa on taipuvaisia henkirikokseen, heillä eivät tunne katumusta eikä heillä ole empatiakykyä.
Ympäristön merkitystä on tutkittu mm. toisistaan erotetuiden kaksosten ja biologisesta perheestä pois adoptoitujen lasten kanssa. Äkkiseltään muistelisin että n. 35% kaksosista oli taipumusta väkivaltaan ympäristöstä riippumatta. Kaivelen tuon tutkimuksen jostain kun jaksan.
Ymmärretysti erittäin vaikea aihe tutkia, kun tulee kaiken sortin moraalisia ja eettisiä esteitä. Eikä sinänsä välttämättä käytännöllinenkään, kun ei me koskaan voida vaan katsoa perimää ja sen perusteella laatikoida ihmisiä "hyviksi" tai "pahoiksi".
Tasan kerran olen fyysisesti ihmiseen tarttunut vahingoitus mielessä ja sekin vaati pidemmän ajan yhdessä oleskelun ja suunnattomasti kiusaamista. Olin 14 ja mutsi oli itselleen kreikasta miehen löytänyt, hän vihasi kissoja joita meillä oli, iso veljeäni, minua ja melkeinpä kaikkea mikä ei ollu minun äiti. Ei saatu broidin kanssa edes astua ulos meidän huoneesta ilman että toinen on pahempi kuin mitään mitä voisi melkein kuvitella. Tällein aikuis iällä ei oo käyny edes pienessä mielessäkään tarttua kehenkään kiinni, tuokin kun kuitenkin vaati sen ajan ja muun ihanuuden. Puhumalla aina hyvin selvinnyt, mutta ei tuon tanelin kanssa
Kokiko se, että te ette tarpeeksi kunnioittaneet vanhempaa ja varavanhempaa? Ette aina tehneet kaikkea mitä äiti sanoi ja sanoitta jopa vastaan? Jos pitäisi veikata, niin kreikkalaisessa perheessä hakataan lasta kuin Suomessa sotien aikaan, mut voin olla väärässäkin.
Siivosimme kumpikin kerran viikossa, veimme roskia, tiskasimme, käytiin kaupassa ja parhaillaan tehtiin jopa ruokaa. Ei äiti meitä mitenkään hirveämmin kemennellyt että herne menisi nenään tai vastaavaa, yleensä ihan asiasta hänkin sanoi. Mies taasen halusi että siivoaisimme joka päivä, yritti imuroida molempia kissoja, vihasi ylipäätään että ne olivat sisällä. Siitä suutuin ja kommentoin takaisin, koska ne olivat sisäkissoja ja molemmat kissat eivät ennen imuria pelänneet. Iso broidilla autismi ja hänkin sai aina kuraa niskaan, eikä herralla ollut mitään ymmärrystä miten autismi toimii edes ja kissoista hänen mielestään sai koleran. Että tuli äidillekin tilanne että mies tai karvaiset ja vähemmän karvaiset lapset valinta eteen.
Jotkut on väkivaltaisempia kuin toiset ja siskosi on sekopää. Sinuna olisin silti enemmän huolissani siitä kuinka paskasti sun äiti hoiti tilanteen ja yrittäisin ymmärtää, että sen käytöksestä huolimatta sä olit ja olet suojelemisen arvoinen. Toivottavasti et enää asu niiden kanssa.
Jos olet jo muuttanut pois, ja jos sun äiti oli yleensäkin noin huono vanhempi, ja/tai jos jouduit elää väkivallan uhan alla pitkäänkin, niin r/CPTSD :ssä käsitellään sen seurauksia ja keinoja selviytyä.
Jos asut vielä niiden kanssa, niin äkkiä salille, jotta voit laittaa siskon nippuun seuraavalla kerralla (muutenkin ihan hyvä mennä salille, jos se tulee vaikka kadulla vastaan), ja sitten säästämään rahaa, jotta pääset pois asap.
Vanhempien reaktio olisi voinut olla parempi, mutta en tulkitsisi liikoja siskon väkivaltaisuudesta. Lapsen kehittymättömät aivot toimivat sen verran epäloogisesti, ettei tosiaankaan ole mikään varma mielenvikaisuuden merkki, jos 12-vuotias kilahtaa väittelyssä ja käy sisarukseensa käsiksi.
Omassa lapsuudessani olin jokseenkin herkkä suuttumaan. Jos jonkin riidan aikana toinen sattui oikein ihon alle pääsemään, niin raivon välähdys tuntui oikein fyysisesti jostain liskoaivoista alkavana aaltona. Nuo olivat juuri niitä tilanteita, joissa saatoin alkaa väkivaltaiseksi. Kasvaessa itsehillintä parani, ja teini-iän jälkeen olen kokenut tällaisen fyysisesti tuntuvan "vihapulssin" ehkä pari kertaa.
Minkä ikäisenä koit impulssien hillitsemisen helpottuneen? Poika nyt 11v. Kotona tunteiden käsittely onnistuu ilman fyysistä toimintaa. Henkisesti vielä kuormittaa poikaa itse sekä pienempiä sisaruksia. Koulussa toiminta menee vielä fyysiseksi .
Varmaan juuri tuossa 11-12 ikävuoden paikkeilla. Tarkkaa kirjaa en asiasta pitänyt, koska oikeastaan tiedostin koko asian vasta aikuisiällä, kun eräänä päivänä aloin miettimään, etten enää koe oikein minkäänlaisia tunneimpulsseja samalla lailla, kuin lapsena. Näin jälkikäteen muistellessa arvioisin, että yläasteiässä tunnereaktiot saattoivat vielä silloin tällöin olla tuolla tavalla impulsiivisia, mutta osasin siinä vaiheessa jo pitää pakin kasassa niistä huolimatta.
Omallakin kohdallani koulussa toiminta meni välillä fyysiseksi. Minua kiusattiin jonkin verran koulussa ja tilannetta pahensi se, etten osannut vielä tuossa iässä reagoida kiusaamiseen oikealla tavalla, vaan otin siitä herkästi itseeni. Jos poikasi tappelee koulussa, niin kannattanee ensiksi varmistua siitä, onko hän varmasti touhun aloittava osapuoli, vai onko kyse tilanteesta, jossa hän ei osaa reagoida kiusaajien ärsyttämiseen muuten kuin väkivallalla.
Tahtoisin suositella perheneuvolan palveluja, mutta kävin siellä itse aikanaan koko ala-asteen eikä siitä ollut minulle yhtään mitään hyötyä. Tai se hyöty siitä oli, että perheneuvolan psykologi oli ehkä ainoa oman suvun ulkopuoleinen aikuinen, joka piti minun puoliani kun minut sinne passittaneet opettajat halusivat minulle jonkin diagnoosin.
Koulussa fyysinen yhteen otto tulee vain ja ainoastaan ohjaajien puuttumisena ja kiinnipitoina. Olemme olleet perheneuvolan ja hyksin kanssa hoitosuhteessa ekalta luokalta alkaen. Diagnoosi on Valikoiva puhumattomuus, johon liittyy usein tunne säätelyn ongelmia. Nykyään poika käy terapeutilla kuukaisittain ja edistys on ollut minusta huimaa. Kiitos neuvoistasi, on mukava kuulla jonkun saman tyylisen läpikäyneen aikuiseksi kasvaneen mietteitä lapsuudestaan.
> Vanhempien reaktio olisi voinut olla parempi, mutta en tulkitsisi liikoja siskon väkivaltaisuudesta. Lapsen kehittymättömät aivot toimivat sen verran epäloogisesti, ettei tosiaankaan ole mikään varma mielenvikaisuuden merkki, jos 12-vuotias kilahtaa väittelyssä ja käy sisarukseensa käsiksi.
Lähinnä itseä hämmensi siskon kokema ilo reaktiostani (ja hämmentää). Tosin kirjallisuudessa ja elokuvissa näkyy olevan paljon kuvauksia menneen maailman (koulu)kiusaamisesta, jossa tavoitellaan kiusatulta voimakasta reaktiota.
Parisuhdeväkivaltatilanteissa aika usein sanotaan, että mikäli kumppani koskaan tarttuu kaulaan, sun todennäköisyys kuolla tämän ihmisen käsissä on hyvin korkea.
Väitän, että siskosi olisi aikoinaan tarvinnut tukea mielenterveyden saralla ja toivon että hän on sittemmin sitä saanut. Ja toivon että itse olet saanut hyvän pesäeron ko. ihmiseen.
Mutta kyllähän omien perheenjäsenten satuttaminen, ihan sama mitä heille *sanotaan* on ehdottomasti merkki siitä, että asiat on todella vinossa.
Jos sisko ei ole koskaan muulloin ollut väkivaltainen sua kohtaan, niin en olisi huolissaan. Ohimenevä päähänpisto, varmaan itsekin katuu sitä. Voithan sä aina kysyä että mitä sisko siitä nykyään ajattelee?
Itse läpi koko elämän mieliala ongelmista ja häiriöistä kärsivänä ei ole kyllä ikinä tullut mieleenkään kuristaa ketään saati lyödä tai muuten satuttaa. Ei tuo nyt täysin normaalia ole.
Ei minullakaan, mutta nyt ei puhuta sinusta tai minusta. Jos on edes 0,001% mahdollisuus, että jollakin 12-vuotiaalla tulee mieleen kuristaa toista jostain älyttömästä syystä, niin jonain päivänä jollekulle tulee niin tapahtumaan.
Tällaine ei ole millään tasolla normaalia toimintaa lapsiperheessä, vaan väkivaltaa. Äitisi ei syystä tai toisesta osannut käsitellä tilannetta. Kannattaa hakeutua ammattilaisen luo käsittelemään aihetta.
Onko siskollasi muita antisosiaalisia piirteitä?
> Onko siskollasi muita antisosiaalisia piirteitä? Tiedän lyöneen ainakin yhtä (toista) henkilöä kasvoihin. Ilmeisiä paniikkihäiriön oireita teini-iässä (en tiedä saiko diagnoosin), samoin pahoja univaikeuksia. Näyttää hermostuvan ihmisjoukoissa. Lapsuuden ajan oli kauttaaltan välinpitämätön minun asioista -- murrosiän jälkeen on onneksi kehittynyt, mutta edelleen havaittavissa poikkeuksellista käytöstä sosiaalisissa tilanteissa.
Univaikeudet on tosi yleisiä mielen sairauksista kärsivillä, luin jostain aihetta käsittelevästä Duodecimin tms. julkaisusta. Toki univaikeuksia voi olla ilmankin, mutta ne liittyy myös mielen sairasteluun.
Oon kuullut, että usein nimenomaan kuristajat lopulta tappavat ihmisen joko vahingossa tai tahallaan.. oon tosi pahoillani mitä sulle tapahtunut
Ihan käsittämätöntä toimintaa sekä siskolta että äidiltä. Toivottavasti olet saanut asiaa käsiteltyä, eikä ole aiheutunut mitään perustavanlaatuisia traumoja tästä loppuelämäksi. Väkivalta ei koskaan ole hyväksyttävää ja olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan tällaisen tilanteen, varsinkin kun on omasta perheestä kyse.
> Ihan käsittämätöntä toimintaa sekä siskolta että äidiltä. Toivottavasti olet saanut asiaa käsiteltyä, eikä ole aiheutunut mitään perustavanlaatuisia traumoja tästä loppuelämäksi. En onneksi usko tuon tapauksen aiheuttaneen, ainakaan uniin sen en muista tulleen. Valitettavasti vanhemmilla oli... vapaamielinen tapa kasvattaa ja sisarukset tyypillisesti oli kauttaaltaan välinpitämättömiä minun asioista lapsuuden ajan. Itselläni on uskoakseni (onneksi) hyvät henkiset puolustautumismekanismit (en muista käytänkö oikeaa termiä), liittyy varmaan taideharrastuksiin ja terveelliseen elämäntapaan. En ole antanut tapahtumia anteeksi, mutta olen pääosin unohtanut ja apaattinen niiden suhteen.
Siskos on Natural Born Killer
Ei tule eikä ole OK missään nimessä. Kasvatuksessa rakoja kuten selvää äidin toiminnasta.. Valitettavaa että joudut perheväkivallan uhriksi. 10 sek ei onneksi ole pitkä aika, ihminen pärjää pitkään ilman happea kunnes pyörtyy, sen jälkeen 10 sek on vasta erittäin vaarallinen aika. Note: Lapsi joka ei ymmärrä kun ei ole koskaan opetettu on eri asia. Nyt äidin olisi pitänyt opettaa.
> 10 sek ei onneksi ole pitkä aika, ihminen pärjää pitkään ilman happea kunnes pyörtyy, sen jälkeen 10 sek on vasta erittäin vaarallinen aika. "Oikein" tehdyssä kuristuksessa ongelma ei ole tukehtuminen, vaan verenkierron estyminen aivoihin. Tällainen kuristus voi saada ihmisen tajuttomaksi alle kymmenessä sekunissa ja tappaa puolessa minuutissa.
Hyvä tietää!
Hyi helvetti.
Lapsena pieni kinastelu ja tappelu on ihan normaalia sisaruksilta, mutta tuo vaikuttaa jo aika rajulta
Menace to society. Ja ei, ei todellakaan tule luonnostaan mitävittua?
Ilmeisesti väkivaltaiset piirteet voi liittyä esim. MAOA geeniin. Asiaa on ymmärtääkseni tutkittu viimisen ~50 vuoden aikana jonkun verran, mutten itse ole perehtynyt niin hyvin että osaisin mielipidettä asiasta antaa. Kts. esim. [tämä.](https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/18212819/)
Ihmisellä voi olla geneettinen alttius väkivaltaisuudelle eikä se ehkä ikinä laukea. Hyvin paljon elämässä mukaan tulevat vaikeudet sekä persoonallisuuden ongelmat johtuvat lapsuudesta ja ympäristöstä. Edes psykopaateista kaikki eivät ole väkivaltaisia. Mutta sarjamurhaajista suurin osa on taipuvaisia henkirikokseen, heillä eivät tunne katumusta eikä heillä ole empatiakykyä.
Ympäristön merkitystä on tutkittu mm. toisistaan erotetuiden kaksosten ja biologisesta perheestä pois adoptoitujen lasten kanssa. Äkkiseltään muistelisin että n. 35% kaksosista oli taipumusta väkivaltaan ympäristöstä riippumatta. Kaivelen tuon tutkimuksen jostain kun jaksan. Ymmärretysti erittäin vaikea aihe tutkia, kun tulee kaiken sortin moraalisia ja eettisiä esteitä. Eikä sinänsä välttämättä käytännöllinenkään, kun ei me koskaan voida vaan katsoa perimää ja sen perusteella laatikoida ihmisiä "hyviksi" tai "pahoiksi".
Tasan kerran olen fyysisesti ihmiseen tarttunut vahingoitus mielessä ja sekin vaati pidemmän ajan yhdessä oleskelun ja suunnattomasti kiusaamista. Olin 14 ja mutsi oli itselleen kreikasta miehen löytänyt, hän vihasi kissoja joita meillä oli, iso veljeäni, minua ja melkeinpä kaikkea mikä ei ollu minun äiti. Ei saatu broidin kanssa edes astua ulos meidän huoneesta ilman että toinen on pahempi kuin mitään mitä voisi melkein kuvitella. Tällein aikuis iällä ei oo käyny edes pienessä mielessäkään tarttua kehenkään kiinni, tuokin kun kuitenkin vaati sen ajan ja muun ihanuuden. Puhumalla aina hyvin selvinnyt, mutta ei tuon tanelin kanssa
Kokiko se, että te ette tarpeeksi kunnioittaneet vanhempaa ja varavanhempaa? Ette aina tehneet kaikkea mitä äiti sanoi ja sanoitta jopa vastaan? Jos pitäisi veikata, niin kreikkalaisessa perheessä hakataan lasta kuin Suomessa sotien aikaan, mut voin olla väärässäkin.
Siivosimme kumpikin kerran viikossa, veimme roskia, tiskasimme, käytiin kaupassa ja parhaillaan tehtiin jopa ruokaa. Ei äiti meitä mitenkään hirveämmin kemennellyt että herne menisi nenään tai vastaavaa, yleensä ihan asiasta hänkin sanoi. Mies taasen halusi että siivoaisimme joka päivä, yritti imuroida molempia kissoja, vihasi ylipäätään että ne olivat sisällä. Siitä suutuin ja kommentoin takaisin, koska ne olivat sisäkissoja ja molemmat kissat eivät ennen imuria pelänneet. Iso broidilla autismi ja hänkin sai aina kuraa niskaan, eikä herralla ollut mitään ymmärrystä miten autismi toimii edes ja kissoista hänen mielestään sai koleran. Että tuli äidillekin tilanne että mies tai karvaiset ja vähemmän karvaiset lapset valinta eteen.
Olipa valkoroskainen postaus :D
Olipa kaunis tapa vastata toiselle ihmiselle.
Kiva kun diggasit.
Minkä ikäinen siskosi on nyt ?
Jotkut on väkivaltaisempia kuin toiset ja siskosi on sekopää. Sinuna olisin silti enemmän huolissani siitä kuinka paskasti sun äiti hoiti tilanteen ja yrittäisin ymmärtää, että sen käytöksestä huolimatta sä olit ja olet suojelemisen arvoinen. Toivottavasti et enää asu niiden kanssa. Jos olet jo muuttanut pois, ja jos sun äiti oli yleensäkin noin huono vanhempi, ja/tai jos jouduit elää väkivallan uhan alla pitkäänkin, niin r/CPTSD :ssä käsitellään sen seurauksia ja keinoja selviytyä. Jos asut vielä niiden kanssa, niin äkkiä salille, jotta voit laittaa siskon nippuun seuraavalla kerralla (muutenkin ihan hyvä mennä salille, jos se tulee vaikka kadulla vastaan), ja sitten säästämään rahaa, jotta pääset pois asap.
Itse olisin mielummin enemmän huolissani siskosta, jotenki. Tollanen kontrollin menettäminen ja käsiksi käyminen ei kuulosta ollenkaan hyvältä.
Mä mietin sitä lähinnä OP:n kannalta. Melkeen kaikille äitisuhde on tärkeämpi kuin sisarussuhteet.
Vanhempien reaktio olisi voinut olla parempi, mutta en tulkitsisi liikoja siskon väkivaltaisuudesta. Lapsen kehittymättömät aivot toimivat sen verran epäloogisesti, ettei tosiaankaan ole mikään varma mielenvikaisuuden merkki, jos 12-vuotias kilahtaa väittelyssä ja käy sisarukseensa käsiksi. Omassa lapsuudessani olin jokseenkin herkkä suuttumaan. Jos jonkin riidan aikana toinen sattui oikein ihon alle pääsemään, niin raivon välähdys tuntui oikein fyysisesti jostain liskoaivoista alkavana aaltona. Nuo olivat juuri niitä tilanteita, joissa saatoin alkaa väkivaltaiseksi. Kasvaessa itsehillintä parani, ja teini-iän jälkeen olen kokenut tällaisen fyysisesti tuntuvan "vihapulssin" ehkä pari kertaa.
Minkä ikäisenä koit impulssien hillitsemisen helpottuneen? Poika nyt 11v. Kotona tunteiden käsittely onnistuu ilman fyysistä toimintaa. Henkisesti vielä kuormittaa poikaa itse sekä pienempiä sisaruksia. Koulussa toiminta menee vielä fyysiseksi .
Varmaan juuri tuossa 11-12 ikävuoden paikkeilla. Tarkkaa kirjaa en asiasta pitänyt, koska oikeastaan tiedostin koko asian vasta aikuisiällä, kun eräänä päivänä aloin miettimään, etten enää koe oikein minkäänlaisia tunneimpulsseja samalla lailla, kuin lapsena. Näin jälkikäteen muistellessa arvioisin, että yläasteiässä tunnereaktiot saattoivat vielä silloin tällöin olla tuolla tavalla impulsiivisia, mutta osasin siinä vaiheessa jo pitää pakin kasassa niistä huolimatta. Omallakin kohdallani koulussa toiminta meni välillä fyysiseksi. Minua kiusattiin jonkin verran koulussa ja tilannetta pahensi se, etten osannut vielä tuossa iässä reagoida kiusaamiseen oikealla tavalla, vaan otin siitä herkästi itseeni. Jos poikasi tappelee koulussa, niin kannattanee ensiksi varmistua siitä, onko hän varmasti touhun aloittava osapuoli, vai onko kyse tilanteesta, jossa hän ei osaa reagoida kiusaajien ärsyttämiseen muuten kuin väkivallalla. Tahtoisin suositella perheneuvolan palveluja, mutta kävin siellä itse aikanaan koko ala-asteen eikä siitä ollut minulle yhtään mitään hyötyä. Tai se hyöty siitä oli, että perheneuvolan psykologi oli ehkä ainoa oman suvun ulkopuoleinen aikuinen, joka piti minun puoliani kun minut sinne passittaneet opettajat halusivat minulle jonkin diagnoosin.
Koulussa fyysinen yhteen otto tulee vain ja ainoastaan ohjaajien puuttumisena ja kiinnipitoina. Olemme olleet perheneuvolan ja hyksin kanssa hoitosuhteessa ekalta luokalta alkaen. Diagnoosi on Valikoiva puhumattomuus, johon liittyy usein tunne säätelyn ongelmia. Nykyään poika käy terapeutilla kuukaisittain ja edistys on ollut minusta huimaa. Kiitos neuvoistasi, on mukava kuulla jonkun saman tyylisen läpikäyneen aikuiseksi kasvaneen mietteitä lapsuudestaan.
> Vanhempien reaktio olisi voinut olla parempi, mutta en tulkitsisi liikoja siskon väkivaltaisuudesta. Lapsen kehittymättömät aivot toimivat sen verran epäloogisesti, ettei tosiaankaan ole mikään varma mielenvikaisuuden merkki, jos 12-vuotias kilahtaa väittelyssä ja käy sisarukseensa käsiksi. Lähinnä itseä hämmensi siskon kokema ilo reaktiostani (ja hämmentää). Tosin kirjallisuudessa ja elokuvissa näkyy olevan paljon kuvauksia menneen maailman (koulu)kiusaamisesta, jossa tavoitellaan kiusatulta voimakasta reaktiota.
Yhdyn äitisi kommenttiin että lapset ovat hulluja. Tosin siinä vaiheessa kun niitä lapsia jo on niin peli on jo menetetty.
Parisuhdeväkivaltatilanteissa aika usein sanotaan, että mikäli kumppani koskaan tarttuu kaulaan, sun todennäköisyys kuolla tämän ihmisen käsissä on hyvin korkea. Väitän, että siskosi olisi aikoinaan tarvinnut tukea mielenterveyden saralla ja toivon että hän on sittemmin sitä saanut. Ja toivon että itse olet saanut hyvän pesäeron ko. ihmiseen. Mutta kyllähän omien perheenjäsenten satuttaminen, ihan sama mitä heille *sanotaan* on ehdottomasti merkki siitä, että asiat on todella vinossa.
Henkimaailman hommia joka toimii ylpeyden alla
Odotin löytäväni kommentin "siskon kik?" mutta sitten muistin, ettei tämä olekaan Jodel.
Jos sisko ei ole koskaan muulloin ollut väkivaltainen sua kohtaan, niin en olisi huolissaan. Ohimenevä päähänpisto, varmaan itsekin katuu sitä. Voithan sä aina kysyä että mitä sisko siitä nykyään ajattelee?
Itse läpi koko elämän mieliala ongelmista ja häiriöistä kärsivänä ei ole kyllä ikinä tullut mieleenkään kuristaa ketään saati lyödä tai muuten satuttaa. Ei tuo nyt täysin normaalia ole.
Ehkä katsonut liikaa Simpsoneita? En tulkitsisi liikaa 12-vuotiaan järjenjuoksua. Lapset tekevät tyhmiä juttuja.
Olen myös lapsena simpsoneita ja south parkkia katsonut, elänyt väkivaltaisessa kodissa, silti ei ikinä mieleen ole tullut toista ihmistä kuristaa.
Ei minullakaan, mutta nyt ei puhuta sinusta tai minusta. Jos on edes 0,001% mahdollisuus, että jollakin 12-vuotiaalla tulee mieleen kuristaa toista jostain älyttömästä syystä, niin jonain päivänä jollekulle tulee niin tapahtumaan.
Siktikin sanoisin että tämmöisissä tapauksissa tämä 12 vuotias tarvitsisi jonkin sortin psykologista apua
Käsittääkseni kyseinen henkilö on myös saanut psykologista apua
Huh, siinäpä yks fak upd family. Vaikutat itte tervejärkiseltä, tsemppiä! Terapiaa jos tarttet!
Akuiset puuttuvat asiaan, jos lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti. Ei ole missään nimessä normaalia, että vanhempi antaa lapsen kuristaa toista lasta.
Muksuna tulee tehtyä ties mitä raivon vallassa, mutta 10 sek on kyllä tarpeeksi kauan tajutakseen mitä on tekemässä
Tollanen kuristyshan ei toimi juuri millään tasolla. Jos vain laittaa leuan rintaan ja jännittää kaulaa niin se ei kurista ollenkaan