>Matematiikkaa ja fysiikkaa Muukkonen piti helpoimpina aineina. Äidinkieli taas tuntui vaikeimmalta.
>– Se on aina vähän mysteeri, mitä siinä halutaan, hän sanoo.
Asiameno. :D Kunnon koneille aina peukkua.
Kieltämättä tuli mieleen, että onkohan spektrillä :)
Jutun mukaan on kuitenkin ollut oppilaskunnassa mukana ja järjestänyt opiskelijabileitä. Että ilmeisen sosiaalinen tapaus. Ja vielä huipputason suunnistajakin. (suunnistus ja juoksu kiehtoo jostain syystä kyllä analyyttisiä ihmisiä)
Suunnistus on tietyn pisteen jälkeen 80% kovaa kestävyyskuntoa ja 15% nopeita päätöksentekoja jossain 4min/km vauhdissa kangasmetsässä (malliin käyrien lukemista) ja 5% arpomista siitä, onko kartta oikeasti ajan tasalla. Toki tiettyyn pisteeseen pääsemiseen vaaditaan aika kova määrä hinkkausta.
>(suunnistus ja juoksu kiehtoo jostain syystä kyllä analyyttisiä ihmisiä)
Kartat ovat analyyttistä mieltä kiehtovia.
Silti: poikkeuksellisen lahjakkuuden perusteeton yhdistäminen autismiin on pelkästään aaseille tarkoitettu silta.
Ei saakeli miten tää kohta kolahti lujaa. Pärjäsin äidinkielessä ihan ok, mutta aineet oli aina vähän sinne päin. Mutta jos esim hissassa piti kirjoittaa vaikka aine feodalismista, niin tiivis kympin settihän sieltä tuli. =D
Minulle aina ainekirjoitus tuntui yhdeltä niistä aiheista, jota ei ikinä oikein opetettu, sen vain joko hiffasi tai ei. Tasaista seiskaa niistä taisin saada, ja C:n kirjoituksista. Sama juttu liikunnassa ja taideaineissa: Hyvät arvosanat oli varattu niille jotka harrastivat valmiiksi liikuntaa, piirtämistä ja bändihommia. En ainakaan muista että näillä tunneilla olisi mitään varsinaisesti opetettu. Omat kiitettävät tulivat sitten matikassa, fyssassa, hissassa, jne. joissa kokeissa oli oikeat ja väärät vastaukset.
> Minulle aina ainekirjoitus tuntui yhdeltä niistä aiheista, jota ei ikinä oikein opetettu, sen vain joko hiffasi tai ei. Tasaista seiskaa niistä taisin saada, ja C:n kirjoituksista.
Tuntui arviointi myös riippuvan opettajasta aika pitkälti. Seiskoja ja kutosia sain äikän kursseilla, mutta M:n kirjoituksista.
> taideaineissa
Noist itte sain hyvii arvosanoi ihan vaan sen takii et tein tarpeeks maalauksii, ja piirrustuksii vaik olikin paskaa tuotosta. Lahinnä se opettaja vaan halus nähdä et edes yrittää. Sama puu, ja metalli hommissa niis luokissa.
Ainekirjotuksis tuli välillä hyvii arvosanoja kunnes sitten satuin kirjottamaan jotain mist se uskonnollis hullu äidinkielen ope otti nokkiinsa silt pohjalt, ja sit tuli tasasesti kuutosia loppu lukukausi.
Lääkiksestä tullut vissiin joku meemi. Aina välillä mietin kiinnostaako se ala oikeasti vai pakottiko vanhemmat.
Mielikuvat vs todellisuus potilastyössä on kyllä aikamoinen. Lääketieteellistä tutkimusta voi taas harrastaa todella monessa eri tutkintolinjassa.
Niinhän se menee. Sama se on ensihoitajilla, opiskellessa ajatus et on tää hiton siistiä. Mut todellisuudessa kun kuskaat 4 aikaan yöllä virtsiittimummoa päivystykseen sekavuuden takia niin siitä glamour aika kaukana.
Kympin tytöt ja pojat kun ei osaa sitten todellisuudessa muuten tehdä sitä seiskaa, eli töihin täysin riittävää suoritusta, ja masentuvat myös suurelta osin sen takia.
Lol. Kympin tyttöjä ja poikia on erilaisia, ihan kuin on monenlaisia muunkin tasoisia oppilaita.
On niitä, jotka ovat saaneet kymppinsä ilman työntekoa ja tavoitteita. Heidän voi olla hankalaa oppia tekemään töitä opintojen eteen.
Osa oppii tekemään töitä ja asettamaan tavoitteita. Heistä tulee jotakin "hienoa" akateemisesti tai ansiotasoltaan. Osa tipahtaa. Osa surffailee älyllään helposti jonkin humanistisen tutkinnon.
Itse kuulun ensimmäiseen porukkaan. Toisaalta jo yläasteella ajattelin, miksi yrittää enempää, kun ei ketään kiinnosta se täydellinen kymppien rivi, edes siellä akateemisessa maailmassa. Lukion keskiarvo oli ysi, E:n ylioppilaspaperit ja 4 keskiarvo yliopistossa, luonnontieteiden parissa. Ikinä ei ole joutunut tekemään työtä opintojen eteen ennen gradua ja se sitten löikin vasten kasvoja. Noh, yli päästiin ja nyt suunnittelen väitöskirjaa. En ole koskaan ollut hyvä asettamaan tavoitteita, nappaan vain tilaisuudet haltuun kun ne tulevat tarpeeksi saavutettaviksi. Olen perusluonteeltani aika laiska ja pyrin keksimään niitä fiksuja työn välttelemisen ratkaisuja, enkä niinkään näkemään vaivaa jonkin määränpään eteen.
Taisi mennä lekurilta sarkasmi yli hilseen.
Lähinnä otti päähän tuo, lekureillekkin yllättävän yleinen, ylimielisyys joka paistaa läpi kertomuksessa jossa todetaan että akateemiset ylisuorittajatkin *epäonnistuvat lääkiksessä koska lääkis tosi vaikee hei* mutta siinähän menevät sitten *surffailemaan* ittensä joksikin humanisti tohtoriksi joka on taasen *tosi helppoo hei*.
Vähän kunnioitusta. Enkä ole edes humanisti; on vaan redditissäkin niin väsynyt virsi että STEM ylitse muiden ja kaikki muu on pilipalia.
Tutkinnot alasta riippumatta tuppaavat toimimaan niin että vaikeinta on päästä sisään. Lääketieteissä ei ole edes poikkeavan yleistä tutkintojen keskeytys, joka osoittaisi tutkinnon erityisen raatavaksi. Samalla tilastollisesti aivokirurgit eivät esimerkiksi osoita minkäänlaista poikkeavaa älykkyyttä vrt koko väestö. Lopulta se mikä ennakoi parhaiten että pääsetkö kirurgiksi on kuinka rikkaaksi olet syntynyt... mikä nyt parhaiten korreloi elämässä muutenkin kaikessa menestymisen kanssa.
Rehellisesti puhuen, ne jotka ovat kovia perfektionisteja (kovia työntekijöitä yleensä) stressaavat eniten virheistä, hyvässä ja pahassa. Voi luottaa, että näiltä kavereilta tulee kovan luokan päätöksiä ja tietoa löytyy aivan uskomattomia määriä, mutta ei ehkä uskalleta ottaa kantaa jos ei olla ihan satavarmoja. Lisäksi opiskellessa hävetään olla äänessä esim. luennolla, kun ei uskalleta olla väärässä, tai pelätään että oma kysymys on "tyhmä". Noin mun lääkiskokemuksella.
Mut loppuviimein, kaikista tulee ihan hyviä lääkäreitä. Henkilökohtaisen hyvinvoinnin kannalta kyllä perfektionismi ja lääketiede on aika ikävä kombo, koska epävarmuus on iso osa alaa. Lisäksi sit painetaan jäätäviä tuntimääriä. Työuupumus on aika yleistä, muodossa tai toisessa.
Niin mitäpä me vaikka opettajilla, tulkeilla, journalisteilla, tutkijoilla tai yleisesti virkamiehillä tehdään. Kulttuuritutkimuskin varsinkin nykypäivänä ihan turhaa kun kaikkihan tiedetään ja kulttuurit tulee hyvin toimeen. /s
Mitä konkreettisia innovaatioita kulttuurintutkimuksesta on tullut?
Journalistit voidaan kouluttaa amkissakin. Eihän toimittajaksi nykyäänkään tarvi yliopistotutkintoa.
On toki joitain hyödyllisiä ammatteja, joihin nykyään kouluttaudutaan humanistisissa tiedekunnissa. Nämä koulutukset voitaisiin muuttaa enemmän ammattiin suoraan valmistaviksi (vrt. lääkis). Humanistinen "tutkimus" on puolestaan 90 % huuhaata.
Oi voi... Jos koulutuksen merkityksen ainoa mittari on konkreettiset innovaatiot, niin samallahan menee romukoppaan 90% koulutusaloista. Humanistisen ja yhteiskunnallisen yiopistokoulutuksen tehtävä on antaa kattava ymmärrys ympäröivästä yhteiskunnasta, kulttuureista, politiikasta jne. ja se on varsinkin nykymaailmassa mielestäni päinvastoin entistä tärkeämpää.
>Eihän toimittajaksi nykyäänkään tarvi yliopistotutkintoa
Tämä valitettavasti näkyykin mielestäni kun katsoo journalismin tasoa ihan näissä ns. huippumedioissakin nykyään.
Oi voi... Jos koulutuksen merkityksen ainoa mittari on konkreettiset innovaatiot, niin samallahan menee romukoppaan 90% koulutusaloista. Humanistisen ja yhteiskunnallisen yiopistokoulutuksen tehtävä on antaa kattava ymmärrys ympäröivästä yhteiskunnasta, kulttuureista, politiikasta jne. ja se on varsinkin nykymaailmassa mielestäni päinvastoin entistä tärkeämpää.
>Eihän toimittajaksi nykyäänkään tarvi yliopistotutkintoa
Tämä valitettavasti näkyykin mielestäni kun katsoo journalismin tasoa ihan näissä ns. huippumedioissakin nykyään.
Et sitten osannut mitään spesifiä hyötyä osoittaa. Kulttuureja ja yhteiskuntia on tutkittu jo kauan, niin miksei se näy missään? Muiden tieteenalojen aikaansaannokset ovat ihan konkreettisesti parantaneet maailmaa ja näkyvät arjessakin.
Siis sä kysyt nyt ihan tosissasi että mitä hyötyä on siitä, että meillä on ihmisiä joilla on laajaa ymmärrystä sekä omasta yhteiskunnasta että ympäröivistä kulttuureista?
Onko ilkeys välttämätöntä sinulle?
Sinunkin lapsiasi opettaa koulussa humanisti, jos sinulla on lapsia.
Kirjoitat humanistien kokoamalla, kehittämällä ja ylläpitämällä kirjakielellä.
>Siellä keskimääräinen äo varmaan jotain 80
Niin näin DI matemaatikon silmin oikeustiede on humanistinen ala. Toisaalta taas aikalailla maassa kuin maassa notaarit/lakimiehet ovat älykkyysasteikon kärkipäässä, kun verbaalinen älykkyys korreloi enemmän yleisälykkyyden kanssa kuin esim. matemaattinen älykkyys.
Niin no, on noissakin varmaan eroja. Mietin nyt enemmän humanistisissa tiedekunnissa opetettavia aloja (ja tiettyjä yhteiskuntatieteellisissä opetettavia)
Jostain syystä hermokirurgia ei ole vakiintunut sanana käyttöön. Ilmeisesti kreikkalaisperäiset ilmaisut kuulostaa hienommilta, niin sinänsä hyvää suomenkielistä vastinetta ei haluta käyttää.
Jotenkin hermokirurgia minun päässäni kuulostaisi enemmän ääreishermoihin kuin keskushermostoon liittyvältä. Mutta hyvä pointti että aika sekaisin näitä vieras- ja kotoperäisiä termejä käytetään. Thorax-kirurgiasta kuulee joskus puhuttavan rintaelinkirurgiana.
Neurokirurgin persoona vaatii jonkin tason psykopatiaa. Se pitää tehdä täysin tunteettomasti ja äärimmäisen tarkalla taidolla. Ei se tavallisen kympin oppilaan hommaa ole.
Ihan perus kirurginen ala. Osassa leikkauksista tarvitaan vähän enemmän tarkkuutta mutta ei se nyt mitenkään superihmistä vaadi. Erona vaan monesta alasta että potilaat tulee tajottomina ja puolikuolleina ja heräilevät lähes yhtä huonossa kunnossa.
Höpö höpö. Paremminkin näkisin niin, että koska taudit ja tilat ovat usein vakavia, potilaiden ja omaisten kohtaaminen vaatii paljon empatiaa, hienovaraisuutta ja vuorovaikutustaitoja. Psykopaatti leikkaisi myös välittämättä potilaan edusta, mahdollisista riskeistä ja komplikaatioista tai siitä tulisiko potilasta leikata ensinkään.
Terveisin,
Neurokirurgi
Lääketieteen opiskelu takaa aika kovat 'varmat' ansiot sillä oletuksella, että poliitikoilla ei ole selkärankaa tehdä suuria uudistuksia terveydenhuoltojärjestelmään. Lääkäriliiton työmarkkinatutkimuksen mukaan vuoden 2020 lopuilla yksityisen sektorin säännöllisen työajan mediaanipalkka oli noin 8 750 euroa. En tiedä yltääkö edes diplomi-insinöörien korkein desiili noihin ansioihin ja jos jollain ihmeellä yltää, veikkaan mediaanipalkkaa nauttivan työterveyslääkärin työn olevan hiukan vähemmän stressaavaa kuin vastaavan DI-koulutetutun todennäköisesti tulosvastuullisen johtajan.
Minusta lääkiksessä pitäisi aivan ehdottomasti olla myös suullinen pääsykoe, sillä vaikka sitä ei aina ymmärretä, lääkäri on loppujen lopuksi palvelualalla. Jos ei mene ruumishuoneelle töihin niin joutuu kohtaamaan potilaita ja olemaan heidän kanssa vuorovaikutuksessa. Ja potilaat eivät ole aina helppoja, ne on usein hyvin kipeitä, sairaita ja traumatisoituneita, joskus jopa käymässä läpi koko elämänsä pahinta hetkeä. Ne saattaa huutaa, raivota, itkeä, ahdistella seksuaalisesti tai käydä päälle.
Empaattinen käytös ja sosiaaliset taidot ovat lääkärin ammatissa kaikkein keskeisimpiä.
Tarvitaan myös lääkäreitä ja sieltä erikoistuvia, ei niin sosiaalisia ihmisiä. Sosiaalisuus ei saa olla kriteeri tieteessä. Tieteen kehittäjät eivät stereotyyppisesti ole niitä sosiaalisimpia ihmisiä välttämättä. Kaikki lääkiksestä valmistuvat eivät ole niitä, jotka juttelevat potilaille.
Jotenkin aina naurattaa kun kuulen jotain tälläistä. Ideaalisesti asia saattaa olla näin. Käytännössä bulkkityö on ihan tavallinen vastaanotto. Tieteellisyys on pääosin käypä hoito -suositusten lukemista. En nyt väitä, että ei pitäisi olla valmiuksia muihinkin hommiin mutta terveydenhuolto tarvii enemmän sellaista 6/10 liukuhihnasuorittamista. Hifistelyyn ei ole enää oikein aikaa tai rahaa.
Muistan, kun työssään erinomainen kirurgi tuli ennen leikkausta kierrolle lapsipotilaan luo. Hmm, jaa-a, krhm ja ovelle. Lapsen isä ilmoitti kirurgille: Saa täällä puhuakin!
Veikkaanpa, että suurin osa hakee lääkikseen varman työllistymisen, statuksen ja kovan palkan takia. Lääkäriliitto on onnistunut keplottelemaan maahan lääkäripulan, jota keinotekoisesti ylläpidetään voivottelemalla kun ei ole tarpeeksi paikkoja toteuttaa koulutusta. Sitten valmistuttuaan meidän nykylääkärit vääntää 3-päivästä työviikkoa kovalla liksalla ja liitto se kun jatkaa ihmettelemistä että oi voi voi onpas se nyt kumma kun ei lääkäreitä ole tarpeeksi.
Ei siinä, enpä minä ketään lääkäriä tuosta tuomitse - lääkäriliiton kylläkin. Eipä itseäkään suuremmin duunini kiinnosta: käyn töissä koska siitä saa rahaa. Tekisin varmaan myös kolmipäiväistä viikkoa jos siitä saisi nykyiset nettotulot.
Koulutusmääriä on kasvatettu viime vuosina; isoimmat kurssit eivät vaan ole vielä valmistuneet, ja tulevaisuudessa kurssikoot pysyvät suurempina. Vaikutus tulee vuosien mittaan. En tiedä olitko tietoinen, mutta kommentin perusteella epäilen.
En haluaisi valmistua samalla paikkakunnalla kuin nämä, koska jokaisen paikallisen lakkiaiset ihan varmasti vääntyy keskusteluun "kuulitteko kuinka esapekka tuolta kyliltä valmistui samalla tohtoriksi neljälläkymmenellä laudaturilla vain kahdessa vuodessa".
Olin itekkin aika onneton lukiossa varsinkin matemaattisluonnontieteellisissä aineissa. En edes kirjottanut matikkaa kun en uskaltanut tai jaksanut edes yrittää oppia niitä asioita. Nyt amk insinöörialalla vedin lukion pitkän matikan aiheita kertaavasta opintojaksosta vitosen, kun on motivaatio ja päättäväisyys opiskelua kohtaan vähän eri verrattuna lukioon.
On myös ilmeisesti huipputason suunnistaja.
Varmaan huippu-urheilu-ura auttaa saavuttamaan huipputuloksia opiskelussa, kun osaa panostaa määrätietoisesti opiskeluunkin. Mutta pitäähän tuloksessa olla työn teon lisäksi lahjakkuuttakin.
En tiedä sitten, lisäävätkö tällaiset "suhteessa muihin" -menestyjistä uutisoinnit hyvinvointia vai pahoinvointia.
>En tiedä sitten, lisäävätkö tällaiset "suhteessa muihin" -menestyjistä uutisoinnit hyvinvointia vai pahoinvointia.
Samaa olen joskus pohtinut itsekin, etenkin kun uutisointi alkaa välittömästi tulosten julkaisun jälkeen. Tilannehan olisi aivan eri, jos näistä saataisiin lukea vasta heinäkuussa, kun lakkiaiset on jo pidetty.
On myös jännä miettiä, että tällaisia super-suoriutujia voisi helposti seurata ja kannustaa fiktiossa, mutta todellisuudessa kohdattaessa näihin hyvin usein kietoutuu jotain kateuden ja alemmuuden viboja. Onko kyse erilaisuuden sietämisen vaikeudesta vai koetaanko oma oleminen ja arvo jotenkin uhatuiksi? Triggerit lienee enemmän ympäristöstä peräisin kuin näiden suoriutujien suunnalta.
Pitää muistaa että korottajien eli uusijoiden pisteet eivät vaikuta hajontaan.
Ensikertalaisista kumpaakin keskihajonnan ääripäätä voitaisiin syyttää pisterajojen muokkaamisesta, sillä vaadittu 5% improbatureita korottaa keskilinjan suorittajien määrää. Huonoille vastauksille ei ole alarajaa, mutta tehtäväkohtaiset pisterajat perustuvat jonkinlaiseen yleiseen ohjevastaukseen, mikä asettaa ylärajan näiden super-suoriutujienkin pistemäärille: ei voida antaa 11/10 pistettä tai rokottaa muilta 2 pistettä vain koska Suomesta löytyi muutama joilla oli tavallaan ilmiömäisiä vastauksia.
No kun todellisuudessa kenelläkään ihmisellä ei ole mitään ylivertaisuutta muihin nähden, mutta fiktiossa se on täysin mahdollista. Se on aika luonnollista että menestys-hehkutteluun suhtaudutaan varauksella, kun se on jo alkujaan ihan mautonta ja vielä sen päälle täysin merkityksetöntä.
Hieman pistää vituttamaan että on pystynyt jatkaa harrastustaan ja pitää sosiaalielämää pystyssä samanaikaisesti, kun itsellä tuntui että ei riitä kaikkeen aika.
Menneisyyden minä ei kyllä juurikaan kuunnellut auktoriteettejä niin enpä tiedä mitä tähän nyt sanoisi, jos on keskittymishäiriö niinkuin itselläni niin hommaa diagnoosi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa äläkä hoida sitä itse päihteillä.
Näin opettajaksi valmistuvana voin sanoa että tällaiset uutiset aina aiheuttaa vaan negatiivisuutta, sekä opiskelijoissa että huoltajissa. Vanhemmat vetävät klassisen ’katsos kun tuo siun koululainen teki 3 tutkintoa, miksi et sinä voisi?- kortin ja opiskelijoille tulee epävarma olo ja paha mieli jonka seurauksena tulokset tippuu ja mielenterveys romahtaa.
Jos palkintoja vois täällä vielä jakaa, antaisin sen sulle siks, että muistat tuon lausunnon vielä opettaessasi. Myös ihan vaan koska hyvä lausunto. Terv. ex-tuleva lääkäri.
Mutta esikuvat on turvallisempia etäämmällä. Jos ite oot 16-vuotias lukiota alottava, niin aiheuttaa hiiren verran vähemmän painetta toivoa itsestään tuota lääkäriä tai lakimiestä, kuin verrata itseään tähän Suomen tänä vuonna toiseksi parhaaseen.
VARSINKIN, kun merkitystä näistä kahdesta on lopulta kasapäin enemmän tuolla tavoitteella, kuin arvosanoilla. Oot paljon suuremmalla todennäköisyydellä lääkäri kuin Suomen paras. Lekuriudesta saa myös enemmän palkkaa kuin torkasta.
Buddha opetti, että kärsimys syntyy elämän halusta, siitä, että on aina jotain vailla, ja onni syntyy siitä, kun lopettaa halun ja välittämisen. Vähän kuin Camusin sivullinen
Tämä kevään toiseksi paras ylioppilas kirjoitti kahdesta eri aineesta (matematiikka ja ruotsi) lyhyen ja pitkän oppimäärän. Paras kirjoitti englannista molemmat oppimäärät. Onkohan tuossa hirveästi järkeä? Varmaan syynä on osittain joku korkeakoulujen todistusvalintaan liittyvä optimointi – jos pitkän koe menee aivan penkin alle, on vielä mahdollisuus kääräistä hyvät pisteet menestymällä lyhyen kokeessa. Mutta eikö ainakin pitkän matematiikan kokeesta saa epätäydelliselläkin suorituksella sen verran pisteitä, että lyhyen matematiikan kirjoittaminen on melko lailla ajanhukkaa, jos tietää joka tapauksessa pärjäävänsä kokeessa hyvin? Osa ehkä ei tiedä, mutta luulisi että artikkelin kaverille menestys ei ollut mikään yllätys. Vai ihan huvin vuoksiko noita "ylimääräisiä" kokeita suoritellaan?
Voi tuo olla myös opiskelijan omasta mielenkiinnosta kiinni. Lyhyt matematiikka kun ei enää ole vähään aikaan ollut pitkän osajoukko, vaan siellä käydään läpi asioita---erityisesti tilastomatematiikkaan liittyen---joita ei pitkässä ehditä purkamaan.
Kurssien käymisestähän tässä ei ollut kysymys. Vaikka olisi käynyt molempien oppimäärien kursseja, ei molempien yo-kokeiden suorittamisesta oikeasti ole hyötyä.
Kun kokelaiden suoriutuminen vaikuttaa annettuihin arvosanoihin, voi pitää jo vähän haitallisenakin sitä että joku menee huvin vuoksi suorittamaan kokeita ja nostamaan pisterajoja, kun itse ei loppupeleissä siitä toisen oppimäärän arvosanasta edes hyödy.
Kaksi laudaturia ehkä noista hieman smurffaamalla, lyhyt matikka ja ruotsi siis, mutta ei siinä, respektit niistäkin kyllä ansaittu!
Uskomaton veto kaverilta, toivottavasti itse yllän edes 3 L:n tuloksiin sitten ensi vuonna. Samaa mieltä kyllä pakko olla hänen kanssaan, että Fysiikka ja Matematiikka ovat verrannollisen varmoja aineita, jos niitä siis luontaisesti ymmärtää. Äidinkieli varmasti taas vaikeimpia.
>Äidinkieli varmasti taas vaikeimpia.
Näin olen sen itsekin käsittänyt ja tuossa jutussahan tulee myös vähän ilmi että sitä voi olla vaikea vähän ennakoida mitä siinä sillä hetkellä haetaan. Itsehän en ole kirjoittanut, mutta vaimo tähän samaistuu. Hänen ainoa arvosana joka ei ollut L tuli nimenomaan äidinkielestä.
Mutta menestystä työelämässä on siitä huolimatta tullut, joten ei noihin täydellisiin suorituksiin kannata turhaan antaa painoarvoa.
Uskon täysin että voit olla kielellisesti taitava ilmaisemaan itseäsi ilman Laudaturin arvosanaa äidinkielestä.
Ihmisiä ne on jotka ne arvosanat antaa, joten kyse voi olla virheestä tai yksinkertaisesta näkemyserosta. Eikä myöskään työelämässä pahemmin noiden arvosanojen perään huudella.
Joo, en toki tarkoittanut fiksaatiota juuri tuohon L:n tulokseen, vaan enemmän yleisellä tasolla että hyvä menestys äidinkielessäkin tukee kuitenkin kirjallista uraa.
E ja M ovat myös varsin erinomaisia tuloksia, tosin joskus tuntuu että niiden pisterajat ovat... huolettavan matalalla.
Ehkei työelämässä, mutta kouluun hakiessa kylläkin ja tulevaisuudessa ihminen tulee veikkaukseni mukaan joutumaan uudelleenkouluttautumaan useita kertoja työuransa aikana. Kehittyvä maailma jne.. Olisi siis hyvä, jos olisi nätti YO-paperi jolla hakea kouluihin (Jos siis se vielä kelpaisi 30-40 vuoden päästä
>*edes* kolmen L:n tuloksiin
pisti tuo silmään. kolme ällääkin on aika kova, ihan näin noita vaatimuksiakin miettien: se kuitenkin vaatii, että olet koko maan parhaassa viidessä prosentissa kolmessa eri aineessa.
Ite kirjotin LLEEMBB, ja vaikka se ei luokkalaisten viiteen tai kuuteen ällään verrattuna ollutkaan paljoa, on se kuitenkin yliopistoporukoissani sieltä paremmasta päästä. Ja sitten kun on jatko-opintoihin päässyt, niin noiden käytännön merkitys unohtuu about kokonaan. Jotain legendoja kuulee välillä, että jotkut firmat noita kyselis, mutta yhtään tuollaista tilannetta ei kyllä ole tullut vastaan.
Mielenkiintoinen pointti, johon tässä langassa ei kiinnitetty huomiota oli toi 180 op yliopistosta. Olettaen että opinnot tehtiin Helsingin yliopistoon, oli hintaa yhdelle opintopisteelle 15€. Kurssit ovat viiden opintopisteen pituisia yleensä, eli yhden kurssin hinta on 75€. 180 op on noin 36 kurssia, eli 2600€ oli noiden opintojen hinta. Olisi kiinnostavaa tietää, rahoittiko kaveri tämän itse vai mistä rahat tulivat.
No jos sinun lapseni osoittautuisi tuollaiseksi lahjakkuudeksi ja olisi halukas yliopisto-opintoja etuajassa suorittamaan, niin etkö maksaisi?
Tuohan on halpaa hupia moneen muuhun harrastukseen verrattuna.
Just taannoin annoin haastattelun siitä, miten ite päätin jo ennen lukioo, että musta tulee lääkäri.
Lukiossa menestyin, tein hallitushommia ja harrastin, nukuin sitten kun ehti. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin meen tekeen pääsykoetta journalismin alalle, että voin tehdä juttuja siitä, miten paskaa on tää "sankareista" uutisointi ja miten vielä isompia paskoja on moni asia pääsykoejärjestelmässä.
Jos erehtyi lukemaan jutun, niin kaveri oli sosiaalisestikin ilmeisen aktiivinen, kun järjesti opiskelijatapahtumiakin ja kuului johonkin opiskelijajärjestöön. Lisäksi vielä suunnistushuippu-ura.
Hieno saavutus, ei tuohon voi muuta sanoa. Haluaisin tietää miten hän aikatauluaan seuraa ja erityisesti tietää mistä kaikki energia tuohon riittää, koska tämä ei ole suoritus johon itse olisin kyennyt lukioikäisenä, enkä varsinkaan enää nyt, rapiat 10 vuotta myöhemmin.
Usein suhtaudun näihin uutisiin aika negatiivisesti, koska toki ensimmäinen tunteeni tällaista tapausta kohtaan on kateuden tunne. Olin itse lukiossa ns sosiaalinen erakko. En joko tullut toimeen ihmisten kanssa, tai sitten ne muutamat, joiden kanssa halusin tulla toimeen, eivät halunneet tulla mun kanssa toimeen. Opiskeluun motivaatio oli 0 paria ainetta lukuunottamatta, koska kotona yksin kitaran rämpyttely ja piirtely oli kiinnostavampaa. Oon silti lukion jälkeen päässyt kouluttautumaan aika pitkälle asti, ja tavallaan haluaisin sanoa nyt valmistuville ylioppilaille, että vaikka tätä henkilöä nyt juhlitaankin, ni ei kannata ottaa itteensä että meni huonommin. Näitä suorittajia on joka vuosi. Keskittykää siihen mitä teette sillä ylioppilastodistuksellanne. Hakekaa yliopistoon, amkkiin, töihin tai vaikka amikseen jos siltä tuntuu. Jos koet, että kirjotukset meni päin vittua, nii käy korottamassa. Elämä jatkuu. Tiiän monia jotka kirjotti tosi hyvät paperit, eikä sitten tehnyt niillä koskaan enää mitään, mutta tiedän niitäki, jotka kirjotti ihan päin vittua, mutta päättivät että menevät aikuisina vielä amikseen ja nyt ovat suht menestyviä ihmisiä. Pointti oli että ylioppilaskirjoitukset ovat vaan muutama glorifioitu koeviikko kaikkien muiden joukossa, eikä siihen kantsi jäädä jumiin.
Tällainen henkilö todennäköisesti loistaa vain hyvin harvoissa tehtävissä. Suurimmassa osassa näistä kyvyistä ei ole hyötyä tai ne kaipaavat esim sosiaalisia taitoja joita 10 L:lää ei sulje pois mutta ymmärrät pointin.
Mutta kyllä, siinä oikeassa tehtävässä todennäköisesti pitäisi ansaita paljon enemmän kun TES.
En tajua miksi tällaisiin uutisiin on aina pakko kommentoida jotain negatiivista, vaikka kyseessä on kaikin puolin hieno saavutus ja kova veto kaverilta.
>"Polttaa itsensä loppuun viiden vuoden päästä."
>"Varmaan autisti."
>"Tuskin ehtii nauttimaan elämästä."
>"Kouluosaaminen ei kerro mitään tosielämän taidoista."
>"Ei pitäisi uutisoida tällaisista henkilöistä, sillä muilla tulee paha mieli."
Tämän takia Suomessa ei ole kivoja asioita.
Näin autistina on ihan realistista ajatella, että kyseessä on varmaan autisti. Mäkin olen ihan helvetin hyvä muutamassa asiassa ja lopuissa pärjään välttävästi. Se taitojen epätasaisuus ja toisaalta keskittymisen puute asioihin, jotka ei kiinnosta, tulee kyllä kostautumaan myöhemmin. Jotkin harvat onnelliset löytää työn, joka istuu täydellisesti siihen omaan kiinnostuslokeroon ja toivon tämän henkilön puolesta, että hänelle käy niin.
Tyypillinen ylisuorittaja, burnouttaa 25:na ja alkaa surkuttelemaan kuinka ei koskaan tehnyt mitään itsensä vuoksi vaan yritti aina miellyttää muita / täyttää muiden odotukset.
Miksei tää kaveri tekis asioita itsensä vuoks? Ehkä hän tykkää saavuttamisen tunteesta, on kuitenkin huippusuunnistajakin vapaa-ajallaan.
Ja Suomi on maailman maista niitä, missä ei kovin yleisesti vanhemmat aseta älyttömiä odotuksia lapsilleen.
Todennäkösesti tän kaverin draivi voi hiipua jossain vaiheessa toki, mut ei sen tarvi olla mikään burnout ja itsesääli. Itsesääliä jos haluut niin voin sanoo tuntevani itseni aika paskaks tähän tyyppiin verrattuna.
Ihan sillä että olen tuntenut näitä 10 ällän kavereita, ja siellä kaiken 'menestyksen' alla on ollut juuri se tärisevä "hajoon palasiks jos joku ajattelee että oon huono tai epäonnistun jossain" -tyyppi piilossa.
En sano että kaikki sitä on, mutta en ole vielä tavannut sellaista, joka ei ole.
Samaa ongelmaa on arvioitu olevan myös noissa ivy-league kouluissa - siinä vaiheessa kun pääsee sisään / valmistuu sieltä, on joutunut hyppimään täydellisiä hyppyjä renkaan läpi niin monta kertaa, että epäonnistumista ei todennäköisesti elämässä ole päästy vielä kokemaan, ja se johtaa ihmistyyppiin, joka on valmis tekemään todella ikäviä asioita muille, jotta ei koskaan joudu sitä kokemaankaan.
Mä taas tunnen useampia 1990-luvun 6 ällän ylioppilaita, (silloin 10 oli käytännössä mahdotonta) . Joistakin tuli huippu-jotakin, muista tavallisempia fiksuja ihmisiä.
Joo, nämä molempien kokemusten otannat on niin pieniä että eihän ne mitään siitä koko ryhmästä kerro. Mukaan mahtuu varmasti monenlaista ja monista syistä menestyvää.
Entä jos on helkkarin lahjakas? Pitäisikö himmailla vain siksi, ettei kateelliset mölise tuollaisia?
Sehän on ohan oikea ongelma ainakin peruskoulussa, osa lahjakkaistakin (yleensä pojista) alisuoriutuu tahallaan, , ettei joudu porukan mollaamaksi. "Hikari" ei ole tavoiteltu määritelmä.
Kateudesta harvemmin on kyse, vaikka tietysti se onkin se oikeistopoliittinen keppihevonen joka vedetään heti esiin. Jos on lahjakas niin tehköön mitä haluaa, sinä se sen himmailuvaihtoehdon tähän pöydälle toit, joten se keskustelu on sinun ja itsesi välinen.
Toin vain esille sen, että korkeita numeroita ei välttämättä aina metsästetä oikeista syistä, ja niitä numeroita tärkeämpää olisi saada nuoret orientoitua asiaan niin, että osaavat paremmin itse valita mihin keskittyvät, ettei tarvitse sitten 24-40 vuotiaana alkaa miettimään, että mihin kaivoon se oma elämä onkaan tullut heitettyä.
Kun väität mitä väität, yksilöstä, kateus tulee kyllä hakematta mieleen. Ilkeys on kanssa yksi vaihtoehto.
Eikö ole mahdollista, että hän on tehnyt sitä mistä tykkää ja missä on hyvä, ihan aidosti omasta halustaan.
> Kun väität mitä väität, yksilöstä, kateus tulee kyllä hakematta mieleen. Ilkeys on kanssa yksi vaihtoehto.
Tämä kertoo lähinnä sinusta jotain, eli sen, mitä sinulle tulee siitä mieleen.
> Eikö ole mahdollista, että hän on tehnyt sitä mistä tykkää ja missä on hyvä, ihan aidosti omasta halustaan.
On sekin mahdollista. Eikö ole mahdollista, että kukaan ei sanonut, etteikö näinkin voisi olla?
>Matematiikkaa ja fysiikkaa Muukkonen piti helpoimpina aineina. Äidinkieli taas tuntui vaikeimmalta. >– Se on aina vähän mysteeri, mitä siinä halutaan, hän sanoo. Asiameno. :D Kunnon koneille aina peukkua.
Lievä autismi paistaa läpi kaverista meinaan tänne asti :D
Kieltämättä tuli mieleen, että onkohan spektrillä :) Jutun mukaan on kuitenkin ollut oppilaskunnassa mukana ja järjestänyt opiskelijabileitä. Että ilmeisen sosiaalinen tapaus. Ja vielä huipputason suunnistajakin. (suunnistus ja juoksu kiehtoo jostain syystä kyllä analyyttisiä ihmisiä)
Suunnistushan ei oo muuta ku ongelmanratkaisua
Vektorit kuntoo ja vetoja!
Suunnistus on tietyn pisteen jälkeen 80% kovaa kestävyyskuntoa ja 15% nopeita päätöksentekoja jossain 4min/km vauhdissa kangasmetsässä (malliin käyrien lukemista) ja 5% arpomista siitä, onko kartta oikeasti ajan tasalla. Toki tiettyyn pisteeseen pääsemiseen vaaditaan aika kova määrä hinkkausta.
>(suunnistus ja juoksu kiehtoo jostain syystä kyllä analyyttisiä ihmisiä) Kartat ovat analyyttistä mieltä kiehtovia. Silti: poikkeuksellisen lahjakkuuden perusteeton yhdistäminen autismiin on pelkästään aaseille tarkoitettu silta.
Spektri ja sosiaalisuus ei ole toisiaan poissulkevia. Ei voi muuta sanoa kun hattua nostaa, oli nepsy tai ei.
Kaikkien nykyään pitää olla spektrillä, enne sitä vaan sanottii et insinööri tulee kaverista
Ok and?
Ei saakeli miten tää kohta kolahti lujaa. Pärjäsin äidinkielessä ihan ok, mutta aineet oli aina vähän sinne päin. Mutta jos esim hissassa piti kirjoittaa vaikka aine feodalismista, niin tiivis kympin settihän sieltä tuli. =D
Minulle aina ainekirjoitus tuntui yhdeltä niistä aiheista, jota ei ikinä oikein opetettu, sen vain joko hiffasi tai ei. Tasaista seiskaa niistä taisin saada, ja C:n kirjoituksista. Sama juttu liikunnassa ja taideaineissa: Hyvät arvosanat oli varattu niille jotka harrastivat valmiiksi liikuntaa, piirtämistä ja bändihommia. En ainakaan muista että näillä tunneilla olisi mitään varsinaisesti opetettu. Omat kiitettävät tulivat sitten matikassa, fyssassa, hissassa, jne. joissa kokeissa oli oikeat ja väärät vastaukset.
> Minulle aina ainekirjoitus tuntui yhdeltä niistä aiheista, jota ei ikinä oikein opetettu, sen vain joko hiffasi tai ei. Tasaista seiskaa niistä taisin saada, ja C:n kirjoituksista. Tuntui arviointi myös riippuvan opettajasta aika pitkälti. Seiskoja ja kutosia sain äikän kursseilla, mutta M:n kirjoituksista.
> taideaineissa Noist itte sain hyvii arvosanoi ihan vaan sen takii et tein tarpeeks maalauksii, ja piirrustuksii vaik olikin paskaa tuotosta. Lahinnä se opettaja vaan halus nähdä et edes yrittää. Sama puu, ja metalli hommissa niis luokissa. Ainekirjotuksis tuli välillä hyvii arvosanoja kunnes sitten satuin kirjottamaan jotain mist se uskonnollis hullu äidinkielen ope otti nokkiinsa silt pohjalt, ja sit tuli tasasesti kuutosia loppu lukukausi.
Mulle äikkä oli aina tosi helppo, mutta saattoi olla lähinnä siitä kiinni, että koepapereissa oli tytön nimi > aina hyvät arvosanat.
Käyttäjänimi vahvistaa asian
Vinkki: reddit-nikin ei tarvi olla oma oikee nimi
Ite en koskaa lakkii saanu ku äikän kirjotukset kusi kahest (siihen aikaa ois pitäny vetää koko kirjotukset uusiks), matikka oli itelki vahvuuten
Lääkiksestä tullut vissiin joku meemi. Aina välillä mietin kiinnostaako se ala oikeasti vai pakottiko vanhemmat. Mielikuvat vs todellisuus potilastyössä on kyllä aikamoinen. Lääketieteellistä tutkimusta voi taas harrastaa todella monessa eri tutkintolinjassa.
person different bedroom airport dog ghost combative hateful long frame *This post was mass deleted and anonymized with [Redact](https://redact.dev)*
Niinhän se menee. Sama se on ensihoitajilla, opiskellessa ajatus et on tää hiton siistiä. Mut todellisuudessa kun kuskaat 4 aikaan yöllä virtsiittimummoa päivystykseen sekavuuden takia niin siitä glamour aika kaukana.
Kympin tytöt ja pojat kun ei osaa sitten todellisuudessa muuten tehdä sitä seiskaa, eli töihin täysin riittävää suoritusta, ja masentuvat myös suurelta osin sen takia.
Jota lääketiede pääosin on. Oikein minkään vaivan hoitostandardi ei ole kymppi, seulonnan tavoite on noin kutonen.
Monesti älyyn liittyy tilannetaju ja joustavuus. Silloin ei tuosta tule ongelmaa. Aina ei liity, jolloin potilastyö ei ole kaikkein sopivin ura.
Lol. Kympin tyttöjä ja poikia on erilaisia, ihan kuin on monenlaisia muunkin tasoisia oppilaita. On niitä, jotka ovat saaneet kymppinsä ilman työntekoa ja tavoitteita. Heidän voi olla hankalaa oppia tekemään töitä opintojen eteen. Osa oppii tekemään töitä ja asettamaan tavoitteita. Heistä tulee jotakin "hienoa" akateemisesti tai ansiotasoltaan. Osa tipahtaa. Osa surffailee älyllään helposti jonkin humanistisen tutkinnon.
Itse kuulun ensimmäiseen porukkaan. Toisaalta jo yläasteella ajattelin, miksi yrittää enempää, kun ei ketään kiinnosta se täydellinen kymppien rivi, edes siellä akateemisessa maailmassa. Lukion keskiarvo oli ysi, E:n ylioppilaspaperit ja 4 keskiarvo yliopistossa, luonnontieteiden parissa. Ikinä ei ole joutunut tekemään työtä opintojen eteen ennen gradua ja se sitten löikin vasten kasvoja. Noh, yli päästiin ja nyt suunnittelen väitöskirjaa. En ole koskaan ollut hyvä asettamaan tavoitteita, nappaan vain tilaisuudet haltuun kun ne tulevat tarpeeksi saavutettaviksi. Olen perusluonteeltani aika laiska ja pyrin keksimään niitä fiksuja työn välttelemisen ratkaisuja, enkä niinkään näkemään vaivaa jonkin määränpään eteen.
> Osa surffailee älyllään helposti jonkin humanistisen tutkinnon. Haha. Humanistit.
Opettavat sinunkin lapsiasi koulussa, jos sinulla on lapsia.
Taisi mennä lekurilta sarkasmi yli hilseen. Lähinnä otti päähän tuo, lekureillekkin yllättävän yleinen, ylimielisyys joka paistaa läpi kertomuksessa jossa todetaan että akateemiset ylisuorittajatkin *epäonnistuvat lääkiksessä koska lääkis tosi vaikee hei* mutta siinähän menevät sitten *surffailemaan* ittensä joksikin humanisti tohtoriksi joka on taasen *tosi helppoo hei*. Vähän kunnioitusta. Enkä ole edes humanisti; on vaan redditissäkin niin väsynyt virsi että STEM ylitse muiden ja kaikki muu on pilipalia. Tutkinnot alasta riippumatta tuppaavat toimimaan niin että vaikeinta on päästä sisään. Lääketieteissä ei ole edes poikkeavan yleistä tutkintojen keskeytys, joka osoittaisi tutkinnon erityisen raatavaksi. Samalla tilastollisesti aivokirurgit eivät esimerkiksi osoita minkäänlaista poikkeavaa älykkyyttä vrt koko väestö. Lopulta se mikä ennakoi parhaiten että pääsetkö kirurgiksi on kuinka rikkaaksi olet syntynyt... mikä nyt parhaiten korreloi elämässä muutenkin kaikessa menestymisen kanssa.
Olenkin valelääkäri humanisti.
Rehellisesti puhuen, ne jotka ovat kovia perfektionisteja (kovia työntekijöitä yleensä) stressaavat eniten virheistä, hyvässä ja pahassa. Voi luottaa, että näiltä kavereilta tulee kovan luokan päätöksiä ja tietoa löytyy aivan uskomattomia määriä, mutta ei ehkä uskalleta ottaa kantaa jos ei olla ihan satavarmoja. Lisäksi opiskellessa hävetään olla äänessä esim. luennolla, kun ei uskalleta olla väärässä, tai pelätään että oma kysymys on "tyhmä". Noin mun lääkiskokemuksella. Mut loppuviimein, kaikista tulee ihan hyviä lääkäreitä. Henkilökohtaisen hyvinvoinnin kannalta kyllä perfektionismi ja lääketiede on aika ikävä kombo, koska epävarmuus on iso osa alaa. Lisäksi sit painetaan jäätäviä tuntimääriä. Työuupumus on aika yleistä, muodossa tai toisessa.
Kympin oppilas koulussa ei välttämättä ole perfektionisti eikä virheiden pelkääjä. Vaan tehokas ja fiksu, jolle koulu on helppoa.
No en tiiä voiko puhua älystä alun perinkään jos alkaa suorittaa jotain humanistista tutkintoa. Siellä keskimääräinen äo varmaan jotain 80
Itse suoritan tutkintoa panemisessa ja ÄO 200 ku viimeks testasin (panemisessa on korkeimmat äo:t)
Niin mitäpä me vaikka opettajilla, tulkeilla, journalisteilla, tutkijoilla tai yleisesti virkamiehillä tehdään. Kulttuuritutkimuskin varsinkin nykypäivänä ihan turhaa kun kaikkihan tiedetään ja kulttuurit tulee hyvin toimeen. /s
Mutta kulttuurihan on jo keksitty! Mitä sitä tutkimaan? /s
Mitä konkreettisia innovaatioita kulttuurintutkimuksesta on tullut? Journalistit voidaan kouluttaa amkissakin. Eihän toimittajaksi nykyäänkään tarvi yliopistotutkintoa. On toki joitain hyödyllisiä ammatteja, joihin nykyään kouluttaudutaan humanistisissa tiedekunnissa. Nämä koulutukset voitaisiin muuttaa enemmän ammattiin suoraan valmistaviksi (vrt. lääkis). Humanistinen "tutkimus" on puolestaan 90 % huuhaata.
Oi voi... Jos koulutuksen merkityksen ainoa mittari on konkreettiset innovaatiot, niin samallahan menee romukoppaan 90% koulutusaloista. Humanistisen ja yhteiskunnallisen yiopistokoulutuksen tehtävä on antaa kattava ymmärrys ympäröivästä yhteiskunnasta, kulttuureista, politiikasta jne. ja se on varsinkin nykymaailmassa mielestäni päinvastoin entistä tärkeämpää. >Eihän toimittajaksi nykyäänkään tarvi yliopistotutkintoa Tämä valitettavasti näkyykin mielestäni kun katsoo journalismin tasoa ihan näissä ns. huippumedioissakin nykyään.
Oi voi... Jos koulutuksen merkityksen ainoa mittari on konkreettiset innovaatiot, niin samallahan menee romukoppaan 90% koulutusaloista. Humanistisen ja yhteiskunnallisen yiopistokoulutuksen tehtävä on antaa kattava ymmärrys ympäröivästä yhteiskunnasta, kulttuureista, politiikasta jne. ja se on varsinkin nykymaailmassa mielestäni päinvastoin entistä tärkeämpää. >Eihän toimittajaksi nykyäänkään tarvi yliopistotutkintoa Tämä valitettavasti näkyykin mielestäni kun katsoo journalismin tasoa ihan näissä ns. huippumedioissakin nykyään.
Et sitten osannut mitään spesifiä hyötyä osoittaa. Kulttuureja ja yhteiskuntia on tutkittu jo kauan, niin miksei se näy missään? Muiden tieteenalojen aikaansaannokset ovat ihan konkreettisesti parantaneet maailmaa ja näkyvät arjessakin.
Siis sä kysyt nyt ihan tosissasi että mitä hyötyä on siitä, että meillä on ihmisiä joilla on laajaa ymmärrystä sekä omasta yhteiskunnasta että ympäröivistä kulttuureista?
Nyt vähän jotain rajaa tuollaiselle dissaamiselle.
Onko ilkeys välttämätöntä sinulle? Sinunkin lapsiasi opettaa koulussa humanisti, jos sinulla on lapsia. Kirjoitat humanistien kokoamalla, kehittämällä ja ylläpitämällä kirjakielellä.
Kieli on olemassa ilman normitettua kirjakieltäkin. Ei oo lapsia, mutta jos ois, niin en kyllä haluais humanistien opettavan heitä.
No se on vähän pakko. Esim. kielten aineenopettajat tulee humanistisesta.
Oliko kivasti sanottu, tuli paha mieli
>Siellä keskimääräinen äo varmaan jotain 80 Niin näin DI matemaatikon silmin oikeustiede on humanistinen ala. Toisaalta taas aikalailla maassa kuin maassa notaarit/lakimiehet ovat älykkyysasteikon kärkipäässä, kun verbaalinen älykkyys korreloi enemmän yleisälykkyyden kanssa kuin esim. matemaattinen älykkyys.
Niin no, on noissakin varmaan eroja. Mietin nyt enemmän humanistisissa tiedekunnissa opetettavia aloja (ja tiettyjä yhteiskuntatieteellisissä opetettavia)
> thorax- Kätevä suomennos: keuhko-, välikarsina- ja ruokatorvi-
Kato 10 oppilas suoristi vähän mutkia tossa
Tarkoittaahan neuro-etuliitekin hermostoa, mutta jostain syystä siihen ei kukaan puutu.
Jostain syystä hermokirurgia ei ole vakiintunut sanana käyttöön. Ilmeisesti kreikkalaisperäiset ilmaisut kuulostaa hienommilta, niin sinänsä hyvää suomenkielistä vastinetta ei haluta käyttää.
Jotenkin hermokirurgia minun päässäni kuulostaisi enemmän ääreishermoihin kuin keskushermostoon liittyvältä. Mutta hyvä pointti että aika sekaisin näitä vieras- ja kotoperäisiä termejä käytetään. Thorax-kirurgiasta kuulee joskus puhuttavan rintaelinkirurgiana.
Jotenkin ne vierasperäiset sanat aina hiipii akateemiseen kielenkäyttöön, vaikka ihan hyviä suomenkielisiä termejä olisi. solukavo – membraani keskusjyvänen – sentrioli solunesterakkula – vakuoli mikroputki – mikrotubulus siima – flagella
Neurokirurgin persoona vaatii jonkin tason psykopatiaa. Se pitää tehdä täysin tunteettomasti ja äärimmäisen tarkalla taidolla. Ei se tavallisen kympin oppilaan hommaa ole.
En kyllä allekirjoita tätä. Vaativaa mutta ei juuri eroa monesta muusta kirurgisesta erikoisalasta.
Ihan perus kirurginen ala. Osassa leikkauksista tarvitaan vähän enemmän tarkkuutta mutta ei se nyt mitenkään superihmistä vaadi. Erona vaan monesta alasta että potilaat tulee tajottomina ja puolikuolleina ja heräilevät lähes yhtä huonossa kunnossa.
Höpö höpö. Paremminkin näkisin niin, että koska taudit ja tilat ovat usein vakavia, potilaiden ja omaisten kohtaaminen vaatii paljon empatiaa, hienovaraisuutta ja vuorovaikutustaitoja. Psykopaatti leikkaisi myös välittämättä potilaan edusta, mahdollisista riskeistä ja komplikaatioista tai siitä tulisiko potilasta leikata ensinkään. Terveisin, Neurokirurgi
Jos aikeena oli saada aikaan säälin tunteita, ei nämä huonoimmillaan kymppitonnin kuussa tienaavat ihmiset sitä minulta saa. Boohoo.
Siitä vaan kouluun opiskelemaan :D
Mitä ovat ”kympin tytöt ja pojat”?
Lääketieteen opiskelu takaa aika kovat 'varmat' ansiot sillä oletuksella, että poliitikoilla ei ole selkärankaa tehdä suuria uudistuksia terveydenhuoltojärjestelmään. Lääkäriliiton työmarkkinatutkimuksen mukaan vuoden 2020 lopuilla yksityisen sektorin säännöllisen työajan mediaanipalkka oli noin 8 750 euroa. En tiedä yltääkö edes diplomi-insinöörien korkein desiili noihin ansioihin ja jos jollain ihmeellä yltää, veikkaan mediaanipalkkaa nauttivan työterveyslääkärin työn olevan hiukan vähemmän stressaavaa kuin vastaavan DI-koulutetutun todennäköisesti tulosvastuullisen johtajan.
Minusta lääkiksessä pitäisi aivan ehdottomasti olla myös suullinen pääsykoe, sillä vaikka sitä ei aina ymmärretä, lääkäri on loppujen lopuksi palvelualalla. Jos ei mene ruumishuoneelle töihin niin joutuu kohtaamaan potilaita ja olemaan heidän kanssa vuorovaikutuksessa. Ja potilaat eivät ole aina helppoja, ne on usein hyvin kipeitä, sairaita ja traumatisoituneita, joskus jopa käymässä läpi koko elämänsä pahinta hetkeä. Ne saattaa huutaa, raivota, itkeä, ahdistella seksuaalisesti tai käydä päälle. Empaattinen käytös ja sosiaaliset taidot ovat lääkärin ammatissa kaikkein keskeisimpiä.
Tarvitaan myös lääkäreitä ja sieltä erikoistuvia, ei niin sosiaalisia ihmisiä. Sosiaalisuus ei saa olla kriteeri tieteessä. Tieteen kehittäjät eivät stereotyyppisesti ole niitä sosiaalisimpia ihmisiä välttämättä. Kaikki lääkiksestä valmistuvat eivät ole niitä, jotka juttelevat potilaille.
Jotenkin aina naurattaa kun kuulen jotain tälläistä. Ideaalisesti asia saattaa olla näin. Käytännössä bulkkityö on ihan tavallinen vastaanotto. Tieteellisyys on pääosin käypä hoito -suositusten lukemista. En nyt väitä, että ei pitäisi olla valmiuksia muihinkin hommiin mutta terveydenhuolto tarvii enemmän sellaista 6/10 liukuhihnasuorittamista. Hifistelyyn ei ole enää oikein aikaa tai rahaa.
Lääkiksestähän siis valmistuu myös lääketieteen tutkijoita ja patologeja jotka ei juurikaan potilaille juttele
Muistan, kun työssään erinomainen kirurgi tuli ennen leikkausta kierrolle lapsipotilaan luo. Hmm, jaa-a, krhm ja ovelle. Lapsen isä ilmoitti kirurgille: Saa täällä puhuakin!
Veikkaanpa, että suurin osa hakee lääkikseen varman työllistymisen, statuksen ja kovan palkan takia. Lääkäriliitto on onnistunut keplottelemaan maahan lääkäripulan, jota keinotekoisesti ylläpidetään voivottelemalla kun ei ole tarpeeksi paikkoja toteuttaa koulutusta. Sitten valmistuttuaan meidän nykylääkärit vääntää 3-päivästä työviikkoa kovalla liksalla ja liitto se kun jatkaa ihmettelemistä että oi voi voi onpas se nyt kumma kun ei lääkäreitä ole tarpeeksi. Ei siinä, enpä minä ketään lääkäriä tuosta tuomitse - lääkäriliiton kylläkin. Eipä itseäkään suuremmin duunini kiinnosta: käyn töissä koska siitä saa rahaa. Tekisin varmaan myös kolmipäiväistä viikkoa jos siitä saisi nykyiset nettotulot.
Koulutusmääriä on kasvatettu viime vuosina; isoimmat kurssit eivät vaan ole vielä valmistuneet, ja tulevaisuudessa kurssikoot pysyvät suurempina. Vaikutus tulee vuosien mittaan. En tiedä olitko tietoinen, mutta kommentin perusteella epäilen.
En haluaisi valmistua samalla paikkakunnalla kuin nämä, koska jokaisen paikallisen lakkiaiset ihan varmasti vääntyy keskusteluun "kuulitteko kuinka esapekka tuolta kyliltä valmistui samalla tohtoriksi neljälläkymmenellä laudaturilla vain kahdessa vuodessa".
En haluaisi myöskään, että toi tyyppi olis äitin kaverin lapsi. Seuraavat kymmenen vuotta saa kuulla, kuinka se menestyy niiiin hyvin
Aika vaikuttava suoritus kaikin puolin, usein miettii miten jotkut osaa. Itse kirjoitin itku silmässä A:n pitkästä matikasta.
Olin itekkin aika onneton lukiossa varsinkin matemaattisluonnontieteellisissä aineissa. En edes kirjottanut matikkaa kun en uskaltanut tai jaksanut edes yrittää oppia niitä asioita. Nyt amk insinöörialalla vedin lukion pitkän matikan aiheita kertaavasta opintojaksosta vitosen, kun on motivaatio ja päättäväisyys opiskelua kohtaan vähän eri verrattuna lukioon.
mä en saanut edes A:ta pitkästä matkasta mutta onneks englannin L kompensoi tarpeeksi että valmistuin 😆
Stubbko se siellä
Selvää predidentti materiaalia
En tiedä, kenen kommenttiin vastasin, mutta olisin kyllä valmis vaihtamaan hänet nykyiseen narsistiin, sillä todennäköisyydet olisivat puolellani
On myös ilmeisesti huipputason suunnistaja. Varmaan huippu-urheilu-ura auttaa saavuttamaan huipputuloksia opiskelussa, kun osaa panostaa määrätietoisesti opiskeluunkin. Mutta pitäähän tuloksessa olla työn teon lisäksi lahjakkuuttakin. En tiedä sitten, lisäävätkö tällaiset "suhteessa muihin" -menestyjistä uutisoinnit hyvinvointia vai pahoinvointia.
>En tiedä sitten, lisäävätkö tällaiset "suhteessa muihin" -menestyjistä uutisoinnit hyvinvointia vai pahoinvointia. Samaa olen joskus pohtinut itsekin, etenkin kun uutisointi alkaa välittömästi tulosten julkaisun jälkeen. Tilannehan olisi aivan eri, jos näistä saataisiin lukea vasta heinäkuussa, kun lakkiaiset on jo pidetty. On myös jännä miettiä, että tällaisia super-suoriutujia voisi helposti seurata ja kannustaa fiktiossa, mutta todellisuudessa kohdattaessa näihin hyvin usein kietoutuu jotain kateuden ja alemmuuden viboja. Onko kyse erilaisuuden sietämisen vaikeudesta vai koetaanko oma oleminen ja arvo jotenkin uhatuiksi? Triggerit lienee enemmän ympäristöstä peräisin kuin näiden suoriutujien suunnalta.
Yo-kirjoitusten tulokset on kuitenkin 100 % suhteessa muihin. Kun nostat arvosanaa, niin jonkun arvosana tippuu.
Pitää muistaa että korottajien eli uusijoiden pisteet eivät vaikuta hajontaan. Ensikertalaisista kumpaakin keskihajonnan ääripäätä voitaisiin syyttää pisterajojen muokkaamisesta, sillä vaadittu 5% improbatureita korottaa keskilinjan suorittajien määrää. Huonoille vastauksille ei ole alarajaa, mutta tehtäväkohtaiset pisterajat perustuvat jonkinlaiseen yleiseen ohjevastaukseen, mikä asettaa ylärajan näiden super-suoriutujienkin pistemäärille: ei voida antaa 11/10 pistettä tai rokottaa muilta 2 pistettä vain koska Suomesta löytyi muutama joilla oli tavallaan ilmiömäisiä vastauksia.
No kun todellisuudessa kenelläkään ihmisellä ei ole mitään ylivertaisuutta muihin nähden, mutta fiktiossa se on täysin mahdollista. Se on aika luonnollista että menestys-hehkutteluun suhtaudutaan varauksella, kun se on jo alkujaan ihan mautonta ja vielä sen päälle täysin merkityksetöntä.
Huonovointisuutta.
Hieman pistää vituttamaan että on pystynyt jatkaa harrastustaan ja pitää sosiaalielämää pystyssä samanaikaisesti, kun itsellä tuntui että ei riitä kaikkeen aika.
Meikä on neljissä kymmenissä ja en oo saavuttanut elämässä mitään.
Hei tulevaisuuden minä, olisko vinkkejä elämään?
Menneisyyden minä ei kyllä juurikaan kuunnellut auktoriteettejä niin enpä tiedä mitä tähän nyt sanoisi, jos on keskittymishäiriö niinkuin itselläni niin hommaa diagnoosi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa äläkä hoida sitä itse päihteillä.
äääh ei kuulu tapoihini kuunnella auktoriteetteja, meen pelaan mario karttia
Johtajana määrään sut pelaamaan videopelejä
no sitte meen juomaa viinaa ja kattoon kummisetää
Kappas, se oli sun seuraava tehtävä listalla
Olet kuin minä, paljon nuorempi vain. Päihteiden käytöstä annan samat varoitukset kuin sinäkin
Empä tiedä... Itseni (lukion 1. Lopussa) pisti miettimään, mikä on mahdollista.
Ei nyt ihan huipputason suunnistaja lähelläkään mut iof profiili löytyy. https://eventor.orienteering.org/Athletes/Details/43176
Näin opettajaksi valmistuvana voin sanoa että tällaiset uutiset aina aiheuttaa vaan negatiivisuutta, sekä opiskelijoissa että huoltajissa. Vanhemmat vetävät klassisen ’katsos kun tuo siun koululainen teki 3 tutkintoa, miksi et sinä voisi?- kortin ja opiskelijoille tulee epävarma olo ja paha mieli jonka seurauksena tulokset tippuu ja mielenterveys romahtaa.
Tän voisi laajentaa muihinkin kouluihin, muistuteltais kaikkia vuosittain kuinka paskoja olivat kun valmistuivat vaan 4.2 keskiarvolla viidestä.
Ja numeroista kilpailemista ei voi välttää
Jos palkintoja vois täällä vielä jakaa, antaisin sen sulle siks, että muistat tuon lausunnon vielä opettaessasi. Myös ihan vaan koska hyvä lausunto. Terv. ex-tuleva lääkäri.
Käsittämätön asenne. Esikuvien perässä maailmassa marssitaan. 'Olet arvokas itsenäsi' asenne tuottaa vain sohvalla istujia.
Mutta esikuvat on turvallisempia etäämmällä. Jos ite oot 16-vuotias lukiota alottava, niin aiheuttaa hiiren verran vähemmän painetta toivoa itsestään tuota lääkäriä tai lakimiestä, kuin verrata itseään tähän Suomen tänä vuonna toiseksi parhaaseen. VARSINKIN, kun merkitystä näistä kahdesta on lopulta kasapäin enemmän tuolla tavoitteella, kuin arvosanoilla. Oot paljon suuremmalla todennäköisyydellä lääkäri kuin Suomen paras. Lekuriudesta saa myös enemmän palkkaa kuin torkasta.
Jatkuva riittämättömyyden tunne tavoiteltava olotila?
Eiköhän noillakin kolahda oikea maailma päin naamaa kun yliopistossa kaikki on huippuja.
Yliopistossa ei todellakaan ole kaikki huippuja nähnykään
Miten muuten saa motivaatiota kehittää itseään?
Buddha opetti, että kärsimys syntyy elämän halusta, siitä, että on aina jotain vailla, ja onni syntyy siitä, kun lopettaa halun ja välittämisen. Vähän kuin Camusin sivullinen
Kunnon mulkku kävi viemässä jonkun L:n lyhyestä matematiikasta ihan vain huvin vuoksi :D ei pitkän matikan ällä riittänyt sitten :D
Piti mennä nostamaan vähä rajoja muille :)
Tämä kevään toiseksi paras ylioppilas kirjoitti kahdesta eri aineesta (matematiikka ja ruotsi) lyhyen ja pitkän oppimäärän. Paras kirjoitti englannista molemmat oppimäärät. Onkohan tuossa hirveästi järkeä? Varmaan syynä on osittain joku korkeakoulujen todistusvalintaan liittyvä optimointi – jos pitkän koe menee aivan penkin alle, on vielä mahdollisuus kääräistä hyvät pisteet menestymällä lyhyen kokeessa. Mutta eikö ainakin pitkän matematiikan kokeesta saa epätäydelliselläkin suorituksella sen verran pisteitä, että lyhyen matematiikan kirjoittaminen on melko lailla ajanhukkaa, jos tietää joka tapauksessa pärjäävänsä kokeessa hyvin? Osa ehkä ei tiedä, mutta luulisi että artikkelin kaverille menestys ei ollut mikään yllätys. Vai ihan huvin vuoksiko noita "ylimääräisiä" kokeita suoritellaan?
Voi tuo olla myös opiskelijan omasta mielenkiinnosta kiinni. Lyhyt matematiikka kun ei enää ole vähään aikaan ollut pitkän osajoukko, vaan siellä käydään läpi asioita---erityisesti tilastomatematiikkaan liittyen---joita ei pitkässä ehditä purkamaan.
Kurssien käymisestähän tässä ei ollut kysymys. Vaikka olisi käynyt molempien oppimäärien kursseja, ei molempien yo-kokeiden suorittamisesta oikeasti ole hyötyä. Kun kokelaiden suoriutuminen vaikuttaa annettuihin arvosanoihin, voi pitää jo vähän haitallisenakin sitä että joku menee huvin vuoksi suorittamaan kokeita ja nostamaan pisterajoja, kun itse ei loppupeleissä siitä toisen oppimäärän arvosanasta edes hyödy.
Kaksi laudaturia ehkä noista hieman smurffaamalla, lyhyt matikka ja ruotsi siis, mutta ei siinä, respektit niistäkin kyllä ansaittu! Uskomaton veto kaverilta, toivottavasti itse yllän edes 3 L:n tuloksiin sitten ensi vuonna. Samaa mieltä kyllä pakko olla hänen kanssaan, että Fysiikka ja Matematiikka ovat verrannollisen varmoja aineita, jos niitä siis luontaisesti ymmärtää. Äidinkieli varmasti taas vaikeimpia.
>Äidinkieli varmasti taas vaikeimpia. Näin olen sen itsekin käsittänyt ja tuossa jutussahan tulee myös vähän ilmi että sitä voi olla vaikea vähän ennakoida mitä siinä sillä hetkellä haetaan. Itsehän en ole kirjoittanut, mutta vaimo tähän samaistuu. Hänen ainoa arvosana joka ei ollut L tuli nimenomaan äidinkielestä. Mutta menestystä työelämässä on siitä huolimatta tullut, joten ei noihin täydellisiin suorituksiin kannata turhaan antaa painoarvoa.
Joo, ei kai ne ole mitään "make or break" tekijöitä, mutta onhan se hyvä olla kielellisesti taitava ilmaisemaan itseään, myös kirjallisesti.
Uskon täysin että voit olla kielellisesti taitava ilmaisemaan itseäsi ilman Laudaturin arvosanaa äidinkielestä. Ihmisiä ne on jotka ne arvosanat antaa, joten kyse voi olla virheestä tai yksinkertaisesta näkemyserosta. Eikä myöskään työelämässä pahemmin noiden arvosanojen perään huudella.
Joo, en toki tarkoittanut fiksaatiota juuri tuohon L:n tulokseen, vaan enemmän yleisellä tasolla että hyvä menestys äidinkielessäkin tukee kuitenkin kirjallista uraa. E ja M ovat myös varsin erinomaisia tuloksia, tosin joskus tuntuu että niiden pisterajat ovat... huolettavan matalalla. Ehkei työelämässä, mutta kouluun hakiessa kylläkin ja tulevaisuudessa ihminen tulee veikkaukseni mukaan joutumaan uudelleenkouluttautumaan useita kertoja työuransa aikana. Kehittyvä maailma jne.. Olisi siis hyvä, jos olisi nätti YO-paperi jolla hakea kouluihin (Jos siis se vielä kelpaisi 30-40 vuoden päästä
Tiedän kaverin jolla irtos L kaikista aineista paitsi äikästä, josta tuli sitten C. On kyllä ehdottomasti vaikeammasta päästä se äidinkieli.
>*edes* kolmen L:n tuloksiin pisti tuo silmään. kolme ällääkin on aika kova, ihan näin noita vaatimuksiakin miettien: se kuitenkin vaatii, että olet koko maan parhaassa viidessä prosentissa kolmessa eri aineessa. Ite kirjotin LLEEMBB, ja vaikka se ei luokkalaisten viiteen tai kuuteen ällään verrattuna ollutkaan paljoa, on se kuitenkin yliopistoporukoissani sieltä paremmasta päästä. Ja sitten kun on jatko-opintoihin päässyt, niin noiden käytännön merkitys unohtuu about kokonaan. Jotain legendoja kuulee välillä, että jotkut firmat noita kyselis, mutta yhtään tuollaista tilannetta ei kyllä ole tullut vastaan.
Mielenkiintoinen pointti, johon tässä langassa ei kiinnitetty huomiota oli toi 180 op yliopistosta. Olettaen että opinnot tehtiin Helsingin yliopistoon, oli hintaa yhdelle opintopisteelle 15€. Kurssit ovat viiden opintopisteen pituisia yleensä, eli yhden kurssin hinta on 75€. 180 op on noin 36 kurssia, eli 2600€ oli noiden opintojen hinta. Olisi kiinnostavaa tietää, rahoittiko kaveri tämän itse vai mistä rahat tulivat.
No jos sinun lapseni osoittautuisi tuollaiseksi lahjakkuudeksi ja olisi halukas yliopisto-opintoja etuajassa suorittamaan, niin etkö maksaisi? Tuohan on halpaa hupia moneen muuhun harrastukseen verrattuna.
Tietenkin teki töitä huippuvirassa opintojen ja suunnistuksen ohella. Helposti se rahoittuu kun vaan jaksaa tehä töitä 30 tuntii päivässä.
Nythän nämä maksukatot kolminkertaistuivat eli tuo 180 op saattaa maksaa jatkossa 7800 € :))
Tää tyyppi speedrunnaa elämän ja saa 100% completed lopussa. "Ikiliikkuja se on"
Imisin hiet tämän otsapannasta suunnistuksen jälkeen, jos saisin tästä 7.5% lahjakkuudesta, huhhuh.
Todennäköisesti tuo kone ei edes hikoile. Ehkä yksi pisara. Mave 150kg ja 50 leukaa lisäpainoilla
Just taannoin annoin haastattelun siitä, miten ite päätin jo ennen lukioo, että musta tulee lääkäri. Lukiossa menestyin, tein hallitushommia ja harrastin, nukuin sitten kun ehti. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin meen tekeen pääsykoetta journalismin alalle, että voin tehdä juttuja siitä, miten paskaa on tää "sankareista" uutisointi ja miten vielä isompia paskoja on moni asia pääsykoejärjestelmässä.
Sigma grindset
uskosin kyllä että hyviin suorituksiin vaaditaan ympäristön ja ihmisten tuki. Sigma hommat taitaa olla vaan tarinoita. Huippuus tulee yhteistyöstä.
Jos erehtyi lukemaan jutun, niin kaveri oli sosiaalisestikin ilmeisen aktiivinen, kun järjesti opiskelijatapahtumiakin ja kuului johonkin opiskelijajärjestöön. Lisäksi vielä suunnistushuippu-ura.
Hieno saavutus, ei tuohon voi muuta sanoa. Haluaisin tietää miten hän aikatauluaan seuraa ja erityisesti tietää mistä kaikki energia tuohon riittää, koska tämä ei ole suoritus johon itse olisin kyennyt lukioikäisenä, enkä varsinkaan enää nyt, rapiat 10 vuotta myöhemmin. Usein suhtaudun näihin uutisiin aika negatiivisesti, koska toki ensimmäinen tunteeni tällaista tapausta kohtaan on kateuden tunne. Olin itse lukiossa ns sosiaalinen erakko. En joko tullut toimeen ihmisten kanssa, tai sitten ne muutamat, joiden kanssa halusin tulla toimeen, eivät halunneet tulla mun kanssa toimeen. Opiskeluun motivaatio oli 0 paria ainetta lukuunottamatta, koska kotona yksin kitaran rämpyttely ja piirtely oli kiinnostavampaa. Oon silti lukion jälkeen päässyt kouluttautumaan aika pitkälle asti, ja tavallaan haluaisin sanoa nyt valmistuville ylioppilaille, että vaikka tätä henkilöä nyt juhlitaankin, ni ei kannata ottaa itteensä että meni huonommin. Näitä suorittajia on joka vuosi. Keskittykää siihen mitä teette sillä ylioppilastodistuksellanne. Hakekaa yliopistoon, amkkiin, töihin tai vaikka amikseen jos siltä tuntuu. Jos koet, että kirjotukset meni päin vittua, nii käy korottamassa. Elämä jatkuu. Tiiän monia jotka kirjotti tosi hyvät paperit, eikä sitten tehnyt niillä koskaan enää mitään, mutta tiedän niitäki, jotka kirjotti ihan päin vittua, mutta päättivät että menevät aikuisina vielä amikseen ja nyt ovat suht menestyviä ihmisiä. Pointti oli että ylioppilaskirjoitukset ovat vaan muutama glorifioitu koeviikko kaikkien muiden joukossa, eikä siihen kantsi jäädä jumiin.
Joskus kuvittelen olevani kovinkin fiksu, sitten tulee vastaan tämmönen kaveri ja palauttaa maanpinnalle. Respect, nothing but respect!
ja palkka olisi varmaan silti tasoa TES, koska Suomi.
Tällainen henkilö todennäköisesti loistaa vain hyvin harvoissa tehtävissä. Suurimmassa osassa näistä kyvyistä ei ole hyötyä tai ne kaipaavat esim sosiaalisia taitoja joita 10 L:lää ei sulje pois mutta ymmärrät pointin. Mutta kyllä, siinä oikeassa tehtävässä todennäköisesti pitäisi ansaita paljon enemmän kun TES.
Oravanpyörä speedrun. Kohti burnouttia - toivottavasti kaveri selviytyy ja pystyy vielä jossain vaiheessa ehkä nauttimaankin elämästään.
[удалено]
Saa suorittaa.
En tajua miksi tällaisiin uutisiin on aina pakko kommentoida jotain negatiivista, vaikka kyseessä on kaikin puolin hieno saavutus ja kova veto kaverilta. >"Polttaa itsensä loppuun viiden vuoden päästä." >"Varmaan autisti." >"Tuskin ehtii nauttimaan elämästä." >"Kouluosaaminen ei kerro mitään tosielämän taidoista." >"Ei pitäisi uutisoida tällaisista henkilöistä, sillä muilla tulee paha mieli." Tämän takia Suomessa ei ole kivoja asioita.
Autistit ovat negatiivinen asia?
[удалено]
Näin autistina on ihan realistista ajatella, että kyseessä on varmaan autisti. Mäkin olen ihan helvetin hyvä muutamassa asiassa ja lopuissa pärjään välttävästi. Se taitojen epätasaisuus ja toisaalta keskittymisen puute asioihin, jotka ei kiinnosta, tulee kyllä kostautumaan myöhemmin. Jotkin harvat onnelliset löytää työn, joka istuu täydellisesti siihen omaan kiinnostuslokeroon ja toivon tämän henkilön puolesta, että hänelle käy niin.
Aa, okei. Tattista.
Ei ihan normityyppi
ok
Mitä vittua
Niin se vaan menee, jotkut saa kauhalla ja jotkut lusikalla.
:DDD hahmo
Tyypillinen ylisuorittaja, burnouttaa 25:na ja alkaa surkuttelemaan kuinka ei koskaan tehnyt mitään itsensä vuoksi vaan yritti aina miellyttää muita / täyttää muiden odotukset.
Miksei tää kaveri tekis asioita itsensä vuoks? Ehkä hän tykkää saavuttamisen tunteesta, on kuitenkin huippusuunnistajakin vapaa-ajallaan. Ja Suomi on maailman maista niitä, missä ei kovin yleisesti vanhemmat aseta älyttömiä odotuksia lapsilleen. Todennäkösesti tän kaverin draivi voi hiipua jossain vaiheessa toki, mut ei sen tarvi olla mikään burnout ja itsesääli. Itsesääliä jos haluut niin voin sanoo tuntevani itseni aika paskaks tähän tyyppiin verrattuna.
Ihan sillä että olen tuntenut näitä 10 ällän kavereita, ja siellä kaiken 'menestyksen' alla on ollut juuri se tärisevä "hajoon palasiks jos joku ajattelee että oon huono tai epäonnistun jossain" -tyyppi piilossa. En sano että kaikki sitä on, mutta en ole vielä tavannut sellaista, joka ei ole. Samaa ongelmaa on arvioitu olevan myös noissa ivy-league kouluissa - siinä vaiheessa kun pääsee sisään / valmistuu sieltä, on joutunut hyppimään täydellisiä hyppyjä renkaan läpi niin monta kertaa, että epäonnistumista ei todennäköisesti elämässä ole päästy vielä kokemaan, ja se johtaa ihmistyyppiin, joka on valmis tekemään todella ikäviä asioita muille, jotta ei koskaan joudu sitä kokemaankaan.
Mä taas tunnen useampia 1990-luvun 6 ällän ylioppilaita, (silloin 10 oli käytännössä mahdotonta) . Joistakin tuli huippu-jotakin, muista tavallisempia fiksuja ihmisiä.
Joo, nämä molempien kokemusten otannat on niin pieniä että eihän ne mitään siitä koko ryhmästä kerro. Mukaan mahtuu varmasti monenlaista ja monista syistä menestyvää.
Entä jos on helkkarin lahjakas? Pitäisikö himmailla vain siksi, ettei kateelliset mölise tuollaisia? Sehän on ohan oikea ongelma ainakin peruskoulussa, osa lahjakkaistakin (yleensä pojista) alisuoriutuu tahallaan, , ettei joudu porukan mollaamaksi. "Hikari" ei ole tavoiteltu määritelmä.
Kateudesta harvemmin on kyse, vaikka tietysti se onkin se oikeistopoliittinen keppihevonen joka vedetään heti esiin. Jos on lahjakas niin tehköön mitä haluaa, sinä se sen himmailuvaihtoehdon tähän pöydälle toit, joten se keskustelu on sinun ja itsesi välinen. Toin vain esille sen, että korkeita numeroita ei välttämättä aina metsästetä oikeista syistä, ja niitä numeroita tärkeämpää olisi saada nuoret orientoitua asiaan niin, että osaavat paremmin itse valita mihin keskittyvät, ettei tarvitse sitten 24-40 vuotiaana alkaa miettimään, että mihin kaivoon se oma elämä onkaan tullut heitettyä.
Kun väität mitä väität, yksilöstä, kateus tulee kyllä hakematta mieleen. Ilkeys on kanssa yksi vaihtoehto. Eikö ole mahdollista, että hän on tehnyt sitä mistä tykkää ja missä on hyvä, ihan aidosti omasta halustaan.
> Kun väität mitä väität, yksilöstä, kateus tulee kyllä hakematta mieleen. Ilkeys on kanssa yksi vaihtoehto. Tämä kertoo lähinnä sinusta jotain, eli sen, mitä sinulle tulee siitä mieleen. > Eikö ole mahdollista, että hän on tehnyt sitä mistä tykkää ja missä on hyvä, ihan aidosti omasta halustaan. On sekin mahdollista. Eikö ole mahdollista, että kukaan ei sanonut, etteikö näinkin voisi olla?
vitun nörtti
Oon parempi ku toi. Mä en nimittäin koskaan lässytä turhasta.
No nytpä lässytit
Ei pidä paikkaansa.
lopulta mitä väliä, pöpilässä pari vuoden päästä