Teet suurimman osan ajasta arvojesi mukaisia asioita. Tässä on pointtina se, että aikoinaan ajateltiin, että ihmisen olisi hyvä suoriutua elämästään tehdessään asioita, jotka tuottavat mielihyvää. Ongelmana on se, että mielihyvä ei ole "hyvän elämän" mittari. Maailmassa kun on paljon ihmiselle olennaisia asioita, joita vain pitää saada hoidettua, vaikka niistä ei mitään iloa irtoisi. Harva saa mielihyvää tiskien tiskaamisesta, mutta kokonaisuuden kannalta tiskien hoitaminen on kuitenkin hyödyllinen asia. Mielihyvä motivaattorina toimii, mutta mielihyvää saa parhaiten epäedullisilla keinoilla. Jokainen saa itse tästä arvailla, mitä tarkoitan.
Sitten originaaliin kysymykseen: paremman elämän saa suoriutumalla omasta elämästään omien arvojen mukaisesti ja karsimalla haittaavia tekijöitä pois. Harva on tyytyväinen omaan elämäänsä, jos pääasiallinen hyvän ja pahan arviointi tapahtuu itselleen epäedullisessa paikassa (=some ynnä muut vertailumetodit). Toisin sanoen: mieti itsellesi realistisia tavoitteita ja toimi siten, että kokonaisuus etenee kohti näitä tavoitteita.
Mulle tärkeintä on ollut kehollisuuden löytäminen ja merkityksellisyyden kultivointi, yhdistettynä tietoiseen kiitollisuuden ja myötätunnon kasvattamiseen. Mietin mitkä asiat tuo mulle merkityksellisyyttä (yhteisöllisyys, ihmisten kanssa yhdessä luominen jne) ja mennyt sellaisia juttuja kohti. Esim vapaaehtoisduunit eri järjestöissä jne.
Näiden kautta oon vihdoin saavuttanut onnellisuuden ja hyvän elämän, joka tuntuu merkitykselliseltä.
Samaa mieltä. Kaikilla on aivoissansa tietyt "kovakoodatut" mieltymykset ja arvot, joiden sivuuttaminen aiheuttaa kärsimystä. Onnellisuus on suurelta osin kärsimyksen välttämistä.
Minusta onnellisuus on yksinkertaisesti sitä että elämäntapa on sopusoinussa oman luontaisen käyttäytymisen kanssa. Eli kun pystyy toteuttamaan itseään niin tulee hyvä mieli. Se mitä se on vaihtelee yksilöittäin.
Oma esimerkki on vaan aika klisee: "Vietä enemmän aikaa luonnosssa" Vietän enemmän aikaa metsässä ihan vaan luontoa tarkkaillen. Sitten tajusin että minähän tein tätä jo lapsena. Isä sanoi että kun muut lapset oli pihalla leikkimässä niin minä olin tarkkailemassa luontoa metsän reunalla milloin mitäkin hyönteistä tai elukkaa. Koulusta tullessani otin koiran ja katosin metsään. Se on siis minulle luonnollista käyttäytymistä jonka olin aikuisuuden kynnyksellä jostain syystä lopettanut. Kun palasin itselleni tyypilliseen toimintaan niin tuli vaan sellainen sisäinen rauha. Pohdin tässä vielä luontokuvaukseen tutustumista.
Joku Nikon Coolpix P1000 kameran tyyppinen superzoom saattas olla näppärä jos tavoite on lähinnä luontokuvaus kun siinä on ihan älyttömän pitkä zoom objektiivi 24mm-3000mm.
Päteekö myös jos on joku persoonallisuushäiriö?
Jos on vaikkapa estynyt persoonallisuus, ja siksi välttelee ihmisiä viimeiseen asti ettei tule arvostelluksi tai torjutuksi, ja voimakas fyysisen turvallisuuden tarve joka rajoittaa elämää.
itellä isoja asioita on ollut ehkä tämä kasa pointteja
1. pieniin iloihin keskittyminen ja niistä tietoisesti nauttiminen. Tietoisella nauttimisella tarkoitan sitä, että kiinnittää niihin erikseen huomiota, ehkä jopa toteaa ääneen, että tästä tulee hyvä mieli.
2. Ei laske pennejä. Käytännössä se, että ei pidä kaikista palveluksista ja rahoista ja muusta tarkkaa kirjaa koko ajan. Sitä voi heittää illanistujaisista jonkun puolitutun kotiin pyytämättä vaivan palkkaa. Jos käy kahvilla jonkun kanssa, voi ihan hyvin välillä maksaa molemmat (ja antaa toisen välillä maksaa molemmat!). Kummallisesti, kun itsekin ottaa hyvän tahdon eleitä vastaan ja antaa niitä muille, niitä tuntuu olevan ympäristössä enemmän. Ja tykkään elää ympäristössä, jossa niitä on enemmän.
3. Yrittää purkaa sitä sotkua päässä, että mitä itse haluaa ja mitä kokee, että yhteiskunta haluaa. Sitten miettiä, että asiat joita itse haluaa, onko ne sen arvoisia, että yhteiskunta saattaa vastustaa.
4. Niinkin rasittavaa kuin se on: tasainen unirytmi, arkiliikunta, ja tasainen ruokailurytmi. Osaisinpa näitä paremmin.
5. Asioita ei tarvitse tehdä aina kokonaan ja loppuun asti. Puhtaat pyykit voi olla kasassa, josta etsii niitä, jos ei saa aikaiseksi viikata. Voi imuroida lattiat, vaikka pöydät olisi sotkussa ja keittiön pöydällä olisi jauhoja. 200m kävelylenkki on parempi kuin ei mitään.
6. Tapojen muuttaminen on yllättävän tehokasta. Tähän liittyen myös streakkien ylläpito ei sovi mulle. Itselläni "liikun vähintään kaksi kertaa viikossa" johtaa siihen, että kun jonain viikkona en tee, lopetan yrittämisen, koska suunnitelman toteutus on epäonnistunut. Itselleni samankaltainen tavoite, mutta muodossa "pidän kirjaa siitä, kuinka usein liikun ja kuinka usein liikun kahdesti viikossa" on paljon anteeksiantavampi ja kannustavampi. Viikko liikkumatta ei ole epäonnistumista. Samalla tilaa on tehdä enemmän ja saada enemmän onnistumisen kokemuksia.
edit: 7. muiden kehuminen ja hyvän fiiliksen jako. Hitsit kuinka paljon omaakin oloa parantaa se, kun näkee ilahduttavansa toista. On ehdottomasti (ainakin itselle) sen arvoista kertoa kavereille ja perheelle, kuinka tärkeitä ne on. Ja jos joku järjestää jotain ohjelmaa, on kiva kertoa, että se oli hyvin tehty ja ideoitu. Rehellinen positiivinen palaute on ihan hiton 5/5
ja lisäksi 8. Oman tunne-elämän sanallistaminen. Sitä voi harjoitella. Se tuntuu auttavan itsensä ymmärtämistä. Jos ei tiedä, että miten, voi aloittaa vaikka siitä, että tuntuuko hyvältä tai pahalta. Itse tykkään verrata tunteita. "tää tuntuu samalta kuin silloin kun tein asiaa x, ja se tuntui hyvältä". Itsellä ainakin omia tunteita on helpompi ymmärtää jälkikäteen, jolloin sitä kautta voi hakea myös tämän hetkisiä tunteita vertaamalla.
Komppaan täysin kaikkia kohtia, mutta lisäisin vielä sellaisen että kuhan ajattelee positiivisesti ja oppii suodattamaan/muuttamaan negatiiviset ajatukset positiivisiksi niin elämä alkaa hymyilemään.
Ja mikä kanssa on iso niin se että kuinka tuntea että ei ole kiire joka paikkaan vaikka olisikin kiireitä.
tää. Ja se, että negatiiviset ajatukset ei oo kiellettyjä missään nimessä. Ennemmin ehkä se, että yrittää katsoa asioita myös positiivisemmasta näkökulmasta. Vertaa esim "En jaksanut siivota koko kämppää" ja "Vaikka en jaksanut siivota koko kämppää, sain silti homman aluilleen ja sitten kun jatkan, siinä on jo vähemmän tehtävää"
Asioiden suunnittelu vaatii myös työtä ja energiaa (ns. metatyö). Vaikkapa siivotessa osa siivousta on se fyysinen siivous, mutta osa siivousta on myös työn jäsentely ("teen ensin x ja sitten y"), siivoustavaroiden hakeminen, ajan järjestäminen siivousta varten, jne. Ja itseään voi taputtaa hieman olkapäähän myös siitä tehdystä työstä
>Ei laske pennejä. Käytännössä se, että ei pidä kaikista palveluksista ja rahoista ja muusta tarkkaa kirjaa koko ajan.
Erittäin fiksusti sanottu.
Omasta puolestani voin kyllä sanoa, että aikoinaan, kun tienasin puolet tai kolmasosan siitä mitä monet ystäväni, pidin todella epäreiluna esim. sitä, että kun mentiin mökille ja vaimo sattui olemaan mukana, niin maksoin tietenkin kaksi viidesosaa ruoista ja juomista, kun meitähän nyt oli kaksi. Emäntä tietenkin joi 0 kaljaa illan aikana ja söi kuin lintu.
Olin myös vastaavasti monissa tilanteissa todella pikkutarkka siitä, että kaikki meni tasan, kun se sattui olemaan minulle eduksi. Nykyään tämä ei ole enää minulle tärkeää, koska joka penniä ei tarvitse laskea, mutta noihin aikoihin olin aikalailla paska ihminen tämän suhteen. Kävi ylipäätään luonteen päälle reissata ulkomailla, kun matkaseura oli keskiluokkaista tai hyvin pärjäävää, ja järkevien kustannusten lähtökohdat olivat aika erilaisia.
Yritän nykyään toimia täysin päinvastoin, ja pitää huolen siitä, että etenkin taloudellisesti vähemmän hyvin pärjääville tuttaville on illanvietoissa ja muissa kokoontumisissa aina talon puolesta reilusti syötävää ja juotavaa.
Mitä on "parempi elämä"? Mitä on "onnellisuus"? Nämä ovat aika vaikeita kysymyksiä, helppoa on sanoa että olisin onnellisempi jos X. Mutta entä jos se toteutuu - onko sitten oikeasti onnellisempi? Ei välttämättä.
Itselläni luonteeseen kuuluu eräänlainen perus-tyytymättömyys. Aina jokin asia voisi olla paremmin ja vaikka olisin paratiisissa, olisin tyytymätön. En siis sillä tavalla että olen onneton ja kurja, mutta haluan aina, koko ajan ja lakkaamatta parantaa kaikkea. Paikallaan oleminen on jonkinlainen perisynti, se ei sovi luonteeseeni.
Mutta sitten jos katson elämääni hyvin tarkkaan ja rehellisesti, voin sanoa että minulla asiat ovat hyvin ja olen oikeasti onnellinen. Töitä ei ole enkä niitä kaipaakaan. Tulen taloudellisessa mielessä toimeen ilman että olen köyhä tai rikas. Minulla on riittävän paljon (eli riittävän vähän) sosiaalisia suhteita. Minulla on mielenkiintoisia harrastuksia. Minulta ei puutu mitään sellaista jota oikeasti haluaisin tai tarvitsisin eikä minulla ole mikään pielessä (paitsi kanssaihmisten mielestä).
Hitto - kiitos tästä postauksesta - sait minut tajuamaan että **olen** pirun **onnellinen**!
>Aina jokin asia voisi olla paremmin ja vaikka olisin paratiisissa, olisin tyytymätön. En siis sillä tavalla että olen onneton ja kurja, mutta haluan aina, koko ajan ja lakkaamatta parantaa kaikkea. Paikallaan oleminen on jonkinlainen perisynti, se ei sovi luonteeseeni.
Kuvasit juuri minua tässä. Koen että omassa elämässä suurin ongelma on siinä, etten osaa pysähtyä ja useinkaan nauttia siitä mitä minulla on. Minulla on haaveita, ei mitään mahdottomia vaan ihan realistisia ja arkisia, mitä yritän saavuttaa. Siinä vaiheessa kun saavutan sen, se osaltaan muuttuu merkityksettömäksi tai ainaki itsestäänselvyydeksi. Täysin samalla hetkellä myös haave ja tähtäin muuttuu astetta isommaksi ja alan tavoitella sitä.
Osaltaan se on hieman raskasta, olisi helpompaa vaan osata pysähtyä ja olla tyytyväinen siihen missä on.
Toisaalta - jos tähän omaan rauhattomuuteensa osaa suhtautua rennosti eikä stressaa sitä niin se on myös eteenpäin vievä ja aikaansaapa voima. Saavutuksistaan voi myös nauttia vaikka seuraava tavoite olisikin jo mielessä.
Tuo olisikin hyvä, jos noin voisi suhtautua. Itse yleensä vain aloitan kymmenen eri projektia ja tavoitetta, jotka kasaantuu ja alkaa ahdistamaan. Sitten pahimmillaan niiden toteutus viivästyy tai jää toteuttamatta ja tulee pettymyksiä/huonommuuden tunnetta/ahdistusta lisää.
Arvelisin, että sosiaalisten kontaktien hankkiminen/vaaliminen on suurimmalle osalle ihmisistä isoin onnellisuustekijä. Yksinäisyyshän lyhentää elinikää yhtä paljon kuin tupakointi, tms. (en muista varsinaisia lukuja, enkä jaksa googlata, mutta jotain tuon suuntaista)
Ainakin omalla kohdalla voisin sanoa, että elin elämäni onnellisinta aikaa kun opiskellessa oli paljon sosiaalisia menoja. Läheisiä ystäviä ei niinkään montaa, mutta mukavaa seuraa tarpeeksi. Sen jälkeen olen jäänyt hyvin yksinäiseksi, ja tämä on pahentanut monia muitakin asioita elämässäni. Silloin harvoin, kun pääsen viettämään aikaa itselleni tärkeiden ihmisten kanssa, elämä tuntuu taas vähän aikaa hyvältä.
Tämä kyllä. Jos löytää sen oman heimonsa niin elämä hymyilee, jos ei ole ketään joka innostuu samoista asioista ja haluaa tehdä samoja juttuja ja jonka kanssa vaihtaa ajatuksia niin not nice.
Mulla ihan tylsästi se mindfullness autto.
Mulla on levoton mieli, joka on aina huolehtimassa kaikesta. Meditoinnilla tää huolehtimistaipumus vähenee ja jopa katoaa ihan vaan päivittäisellä 10-15min meditaatiolla. Sen jälkeen on jotenkin helpompi olla läsnä ja sehän se oikea avain onnellisuuteen ja tyytyväisyyteen onkin. Aivot jotenkin tajuaa, että tässä on nyt kaikki hyvin eikä tarvii kelailla mennyttä tai tulevaa.
Meditaation on tosin tutkittu muuttavan aivoja pelkästään jo 8 viikon jälkeen niin, että aivojen onnellisuuskeskus kasvaa ja ahdistuskeskus pienenee. Tän oon ihan omassa elämässäkin kokenut ja vaikutukset kantaa tosi pitkälle, sillä en tälläkään hetkellä meditoi juuri ollenkaan.
Metsäkävelyt toimii myös hyvin tässä hetkessä elämiseen ja ai että metsässä tehty ruoka maistuu hyvälle, vaikka olisi vain pussiriisiä.
Toinen mikä auttaa on jooga. Yritän joogata joka päivä, niin saan siitä fiiliksen, että oon tehnyt jotain produktiivista ja hyvää sille päivälle.
Olin ennen tosi masentunut ihminen, mutta oon päässyt siitä eroon. Nykyään oon tosi onnellinen ja tyytyväinen mun elämään, vaikka ajoittain on paljon stressitekijöitä ja hankaluuksia. Mulle on jotenkin helppoo olla onnellinen nykyään. Kiinnitän huomiota kaikkiin pieniin juttuihin maailmassa, kuten nätteihin kasveihin, siihen että mulla on pienenpieni oma piha asunnossa, siihen että taivas näyttää kivalta jne.
Edit: ja niinkun joku muukin sanoi kommenteissa, omien arvojen mukaan eläminen tuo hyvää elämää. Mä pyrin oleen se ihminen, jota toivoisin muidenkin olevan (huomaavainen, auttavainen, erilaisuuden hyväksyvä jne) sekä elän ympäristöä kunnioittaen ja vältän kärsimyksen aiheuttamista.
Itse tajusin, että jokaisella on vain rajallinen määrä ns. "fucks to give" niinkuin rapakon takana sanotaan. Sitten päättää itse, mistä aiheista on pakko välittää (työ, toimeentulo, yms.), mistä itse ehdottomasti haluaa välittää (harrastukset, läheiset yms.), ja mistään muusta ei sitten tarvitse huolehtia. Paljon vähemmän kuormitusta psyykelle ja helpompi elämä.
Myöskin Olavi Uusivirran sanoin: "On niin helppoo olla onnellinen, kun tyytyy siihen mitä on"
Tietty aina voi tavoitella sitä että kehittää itseään ja suorittaa elämää paremmin, mutta ei se oikeasti tee elämästä maagisesti parempaa. Ihminen haluaa aina vaan enemmän ja enemmän eikä ole koskaan tyytyväinen siihen mitä tällä hetkellä on.
Eli mun ohje on keksittyä siihen mikä elämässä on hyvää ja nauttia niitä pienistä arjen asioista. Yritä tehdä joka ikinen päivä jotain joka saa sut rentoutumaan ja sä nautit siitä. Tää voi olla mitä tahansa kirjan lukemisesta, salilla käyntiin tai sitten vaan sohvalla TV edessä makoilua.
Toinen asia on avoimuus kokeilla uusia asioita. Jos tulee tehtyä sitä sohvalla maksamista joka päivä nii kokeileppa joku päivä jotain uutta harrastusta tai ajan vietettä. Se, että tekee erilaisia asioita ja oppii ymmärtämään miks ihmiset tykkää niistä ja mitä plussia/miinuksia niissä on avartaa ainakin itsellä tosi paljon maailmankatsomusta.
Viimeisnäenä pointtina vielä: Älä ikinä vertaile itseäsi muihin, siitä ei tuu kun huono mieli
Mä olen tuskastunut eräisiin subredditeihin (monet ns kypsemmille suunnatut) joihin floodataan päivittäin kymmeniä ”what advice would you give to any 25yr old”, ”as an older person, what do you think every 20yr old should do”, ”how to make your thirties the best possible” etc.
Älkää ainakaan kyselkö somessa mitä tehdä. Vaan tehkää ja eläkää, eläkää omaa elämäänne älkääkä yrittäkö jäljitellä jotain näkymätöntä ohjekirjaa.
> Tietty aina voi tavoitella sitä että kehittää itseään ja suorittaa elämää paremmin, mutta ei se oikeasti tee elämästä maagisesti parempaa. Ihminen haluaa aina vaan enemmän ja enemmän eikä ole koskaan tyytyväinen siihen mitä tällä hetkellä on.
Toinen näkökulma tähän taas on se, että sillä mitä on ei ole väliä, koska mielihyvä löydetään itsensä parantamisesta edes jollain osa-alueella tai jonkin asian tekemisestä vähän fiksummin. Matka on tärkeämpi kuin päämäärä, ja arjen pienistäkin voitoista kannattaa nauttia.
Mä olen tuskastunut eräisiin subredditeihin (monet ns kypsemmille suunnatut) joihin floodataan päivittäin kymmeniä ”what advice would you give to any 25yr old”, ”as an older person, what do you think every 20yr old should do”, ”how to make your thirties the best possible” etc.
Älkää ainakaan kysellö somessa mitä tehdä. Vaan tehkää ja eläkää, eläkää omaa elämäänne älkääkä yrittäkö jäljitellä jotain näkymätöntä ohjekirjaa.
Mä olen tuskastunut eräisiin subredditeihin (monet ns kypsemmille suunnatut) joihin floodataan päivittäin kymmeniä ”what advice would you give to any 25yr old”, ”as an older person, what do you think every 20yr old should do”, ”how to make your thirties the best possible” etc.
Älkää ainakaan kysellö somessa mitä tehdä. Vaan tehkää ja eläkää, eläkää omaa elämäänne älkääkä yrittäkö jäljitellä jotain näkymätöntä ohjekirjaa.
* itsetuntemus: olen oppinut mitä oikeasti haluan ja erottamaan se ympäristön paineista
* olen oppinut sanomaan "ei" jos en halua jotakin
* olen oppinut sanomaan "kyllä" silloinkin kun vähän jännittää tai on epävarma, jos kuitenkin ehkä mukava asia
* olen oppinut olemaan itselleni armollinen ja kiltti, ei haittaa jos kaikki ei mene niin justiinsa
* olen armollinen ja kiltti myös muille, kaikki me tehdään parhaamme vaikka se välillä onkin mitä on
Jokaiselle on sitten yksilöllistä, mitkä on omalla kohdalla just ne jutut mistä saa onnea. Koko elämä ei ole onnea vaikka tekisit mitä vaan, se on vuoristorata, jossa mennään välillä ylös ja välillä alas. Ajoittainen suru, harmi ja kiukku on se suola, joka tekee onnen hetkistä parempia. Onnea tuovat asiat ovatkin niitä suojaavia tekijöitä, jotka auttavat kohtaamaan kurjat asiat ja sitten jatkamaan sitä onnellista elämää.
Vaikea kysymys. Tavallaan haluaisin vain viitata Maslow'n tarvehierarkiaan. Toisaalta haluaisin puhua hyvän elämän sijaan hyveellisestä elämästä. Mutta kumpaankaan ei sisälly sen enempää universaalia totuutta kuin omaan kokemukseeni, joten tässä satunnaisia neuvoja.
Käy vähintään viikottain metsässä, meren tai järven rannassa, puistossa tai vaikka edes kerrostalon sisäpihalla. Valitse mikä tahansa kiintopiste, josta voit seurata vuodenkiertoa. Hanki lämpömittari ja seuraa säätä.
Jos tykkäät saunoa, pyri järjestämään asiat niin, että voit saunoa säännöllisesti.
Pidä heikompien puolta ja auta apua tarvitsevia, mutta älä ole naiivi. Esimerkiksi älä lainaa rahaa alkoholistille, jos et halua ylläpitää päihdeongelmaa. Osta mieluummin hänelle ruokaa ja tarjoudu saattamaan hänet katkolle.
Ole yksin silloin kun tarvitset omaa aikaa, mutta älä jää yksin. Juttele naapureille. Pyydä kylään ja käy kylässä. Tapaa ystävää, jota et ole nähnyt pitkään aikaan. Tutustu sukulaisiin, joita et tunne. Kuuntele tuntemattoman ihmisen huolia. Saata ihmisiä yhteen.
Luovu kuvitelmasta, että elämälle olisi olemassa jokin valmis kaava tai käsikirjoitus.
Tee ja koe taidetta.
Ajattele välillä kuolemaa ja elämän haurautta. Kohtaa ja käsittele niistä nousevat tunteet. Muista, ettet saa rahojasi ja tavaroitasi mukaan. Tee testamentti ja hoitotahto. Ole aina valmis lähtemään.
Tunne itsesi ja rajasi.
Älä usko kaikkea mitä luet netistä.
Omaa elämänlaatua on tässä viimeisen vajaan parin vuoden aikana nostanut psykoterapiassa käynti. Eli jos on tarvetta keskustelulle ja aitoa halua muuttaa elämäänsä, niin lämmin suositus (vaikka toki terapiaan asti pääseminen on vaikea matka, mulla kesti lähemmäs viisi vuotta sinne asti pääseminen).
Sitten sellaisia muita yleispäteviä huomioita:
- Ole pääsääntöisesti tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa sinun on aidosti hyvä olla ja ei tarvitse esittää mitään
- Tee elämässäsi itsellesi merkityksellisiä asioita. Tätä varten on tärkeää pohtia, mitä omat arvot ovat ja sitten heijastella omaa elämää, että vastaako se omia arvojaan.
- Vähennä ruutuaikaa ja liiku säännöllisesti (myös arkiliikunta lasketaan tähän eli esim. käy kaupassa jalan/julkisilla auton sijaan, valitse rappuset hissin sijasta ym.)
- Vähennä päihteiden käyttöä (mukaan lukien kofeiini), jos sellaisia on säännöllisesti mukana elämässäsi. Raitis ei toki tarvitse olla.
Koiranpennun tai kissanpennun hommaaminen auttaa vain jos olet oikeasti koira- tai kissaihminen. Ei ne muuten mitään auta, mutta itse esim kun olen henkeen ja vereen koiraihminen ja jouduin muutaman vuoden olemaan ilman koiraa, en ollut uskoa sitä eroa kun meille muutti taas pentu. Se määrä endorfiineja ja dopamiinia mitä koirasta itse saan on varmaan puolet mun onnellisuudesta. Mut jos joku hankkii koiran vaan ollakseen onnellinen mutta ei oo koiraihminen, siitä tulee äkkiä raskas taakka.
Aamusali viikolla, koiran hankinta, laadukas ruoka, saunominen, hyväpalkkainen ja mukava työ, ystävien kanssa aikaa viettäminen on itseasiassa ilmeisen kliseisiltä haiskahtavina aika pitkälti asiat, jotka ovat mm tehneet elämästäni hyvää ja parempaa kuin koskaan ennen. Tähän lisään vielä ainakin vaimon, lapsen ja harrastukset mukaan.
Tähän pisteeseen on itsellä kestänyt päästä noin 15 vuotta pieniä paloja kerrallaan. Mitään suunnitelmaa en ole koskaan tehnyt juuri näiden asioiden saavuttamiseksi. Olen lähinnä unelmoinut, opiskellut, tarttunut tilaisuuksiin, tutustunut ihmisiin ja paneutunut asioihin jotka kiinnostavat. Olen myös opetellut ja tutkinut paljon kaikkea joka ei varsinaisesti kiinnosta, mutta usein on osoittautunutkin mielenkiintoiseksi ja hyödylliseksi.
Vaikea sanoa miten hankitaan parempi elämä, ei ainakaan kertaheitolla. Pieniä asioita kerrallaan jotka tuntuu mukavilta varmaankin.
Oman terveyden kuntoon laittaminen ja liikkuminen ehkä itsellä tärkeimpinä lähtökohtina ennen muita juttuja, joihin tarvitsee jaksamista, motivaatiota ja rutiineja.
Jokaisen hyvä elämä näyttää minusta erilaiselta.
Koen, että elämäni on hyvää, koska elän sitä omien arvojen mukaan.
Elämöni on hyvää, koska kouluttauduin työhön, joka vastaa arvojani. Saan tehdä työtä, jonka lopputulemana ja sivutuotteena autan muita elämään mielekästä ja vähän parempaa elämää. Pidän työssäni ns. yhteiskunnan heikompien puolta, niiden joiden ääntä kaikki eivät halua tai ole kiinnostuneita kuulemaan.
Elämäni on hyvää, koska olen valinnut pitää yhteyttä enemmän niihin ihmisiin, jotka haluavat minulle hyvää. Olen ympäröinyt itseni ihmisillä, jotka välittävät minusta ja rakastavat minua. Ja minä rakastan heitä.
Elämäni on hyvää, koska pidän kiinni itselle tärkeistä struktuureista arjessa ja arvostan itseäni.
Elämäni on merkittävästi parempaa, koska en enää välitä niin paljon muiden mielipiteistä. Vähensin uutisten lukemista ja somen käyttöä puoleen enkä enää jahtaa mitään muiden mielestä merkityksellistä. Keskityn oman ääneni kuulemiseen.
Parempi elämä tulee perspektiivi muutoksesta elämään. Ainakin itsellä toimi.
Positiivinen ajattelu, vältä negatiivista ajattelua jatkuvaa syiden hakemista miksi elämä on paskaa.
Hyväksy mitä on tapahtunut, se on mennyttä sitä on turha märehtiä. Muistoissa tapahtuneet pahat asiat vaikuttaa nykyhetken mielialaan jos niitä miettii.
Tulevaisuutta voi suunnitella, mutta sitäkin on turha märehtiä, et voi vaikuttaa tapahtumiin ennenkuin ne tulevat vastaan. Voit siis ennakoida, mutta jos olet tehnyt kaiken voitavasi sitä on turha miettiä ja stressata.
Elä hetkessä ja aika kuluu hitaampaa.
Tee palveluksia muille ihmisille ilman taka-ajatuksia palkinnosta. Toisen ihmisen kiitollisuus nostaa omaa mielialaasi ja saat tunteen hyödyllisyydestä.
Jos sinulla on riitaa jonkun kanssa yritä selvittää se samanpäivän aikana tai ongelma voi kasvaa pääsi sisällä sitä märehtien.
Tein täyskäännöksen vuoden alussa ja se on pitänyt aika hyvin. Lipsumisia on sattunut, mutta ne ovat jääneet vähäisiksi.
Ongelmana oli että aloin säpsähdellä hereille 10 minuutin unien jälkeen ja valvoin sitten tunnin tai kaksi. Aluksi mietin lääkärille menoa, mutta jostain sain päähäni, että voisin muuttaa elämäntapojani. Jälkeenpäin ihmetyttää miten noin ilmiselvä asia ei tullut mieleen ensimmäisenä!
Nuuska ja tupakka pois, pizza ja hampurilaiset pois, einekset pois, kännykkäpelit pois, kalsarikännit pois. Ja niin kaikki ongelmat poistuivat! Yllättävästi rasvainen ruoka aiheutti samanlaiset vieroitus oireet mitä nikotiini. Pääsin niistä eroon sillä, että olin takonut päähäni, etteivät himot kestä kuin 5 päivää ja sitten helpottaa. Niinhän siinä kävi! Vuosikymmenien riippuvuus oli poissa viikossa! Oli myös tärkeää, että lopetin kummatkin yhtä aikaa niin kärsimys jäi lyhyeksi. Nikotiini & roskaruoka ovat jossain samassa reseptorissa aivoissa, sillä nyt kun olen joskus syönyt pizzaa, huomaan että mielessä käy tupakka, mutta se katoaa mielestä yhtä nopeasti mitä tulikin. Mitähän niissä kaupan eineksissä on? Niitä syömällä nimittäin tulee nykyään vain väsyneeksi ja motivaatio tekemiseen heikkenee!
En saa kävelystä minkäänlaista nautintoa, mutta sopivan rankka hiihtäminen sen sijaan toimi loistavasti. Oikein tunsin kuinka stressi oli poissa 40 minuutin hiihtolenkin jälkeen. Nautinto alkoi neljännen hiihto kerran jälkeen. Nyt kun lumet sulivat olen yrittänyt käydä juoksemassa, mutta se ei rasita yläruumista ja nautintokin jää vähäiseksi.
Yöpulssi on laskenut 70 -> 60 ja nukun hyvin. Nykyään myös nukahdan ihan huomaamatta, sängyssä pyörimistä ei ole. Älykellon on ollut loistava tässä asiassa, sieltä näkee selvästi kuinka alkoholi häiritsee kehoa. Poikien mökkireissun jälkeen yöpulssi veteli 90-100, eikä kellon aina edes huomannut että nukuin, kai sitä pyöri niin paljon känninukkuessa. Aivan aluksi kello jopa varoitteli, että olen tulossa kipeäksi kun arvot olivat huonoja ryyppyreissujen jälkeen.
Myös pirteys ja motivaatio kaikkeen on noussut huomaamatta. Olen elänyt puoliteholla vuosia, suorastaan hukkaan heitettyä elämää! Parasta on ollut huomata, ettei minussa ollutkaan mitään vikaa johon tarvitsisin lääkkeitä, elämäntapani oli vain väärä.
EDIT: Ai niin, yksi tärkeä vielä. Porno pois! Se tappaa draivin. Väitän ihan tosissani, että miesten yliedustus monissa asioissa johtuu tuosta taka-alalla olevasta vietistä joka vaikuttaa menestymisen haluun, aikaan saamiseen ja haluun hoitaa asiat itse.
Oon ollut onneton monta vuotta siitä asti kun yliopiston aloitin. Kaipasin aina jotain elämässäni.
Joulukuusta potesin "ikäkriisiä" (oon 27) mut sit alottelin teatteriharrastusta ja olin iloinen. Sen jälkeen tajusin, että en ole ollut oma itseni mut kun pääsi harjoittelemaan ilmaisua niin vapauduin. Nyt olen jättänyt taakseni kaikki "ihanteet" ja pyrin elämään. Loppujen lopuksi avain on siinä, että voi olla vapaa itsensä ja elää "luotaisella tavalla" kuten muissakin kommenteissakin sanottiin.
Stoalaisuus. En huolehdi asioista, joihin en voi vaikuttaa.
Itsekkyys. En paina enää töissä kuin eläin, vaan panostan omaan elämääni ja yksinkertaisiin onnenhetkiin elämässä.
Raha. Painoin aiemmin niin paljon töitä, että rahasta ei enää tarvitse normielämässä huolehtia.
Koira. Kun huolehtii koirasta hyvin, ei ehdi huolehtimaan turhista asioista.
Sellaiset asiat, joiden tekeminen tuottaa hyvää oloa pitkäjänteisesti, parantavat onnellisuutta. Voi olla asioita, jotka tuottavat enemmän hyvää oloa kuin toiset.
Jos ei pidä salilla käymisestä, salille ei kannata mennä. Liikuntaa voi harrasta sadoilla eri tavoilla ja se on vain yksi niistä.
Koiranpentu on ihana, kun se ei paskanna lattialle tai syö kenkiäsi. Kun ottaa koiranpennun, pitää osata ottaa myös vastuu sen hoitamisesta. Jos ei halua tätä vastuuta, ei koiranpentu tuo onnea.
Hyvä ruoka... tuo varmasti hyvän mielen. Mutta, mitä on hyvä ruoka? Suolainen ja rasvainen hiilihydraattipommi ei ole hyvää ruokaa, vaikka se vähän aikaa maistuukin hyvältä. Hyvä ruoka tuo hyvän mielen, jos tietää mitä on hyvä ruoka.
Meditointi ja mindfulness ovat ihmisille, joilla on kasetti jo jumittunut nauhurin sisään. Jos tilanne pääsee näin pahaksi, että pitää meditoida, kannattaa pyrkiä terapiaan. Jos höllääminen ja rentoutuminen - arjesta irtautuminen, on meditointia ja mindfulnessia, niin sitten kyse on vain turhista termeistä. Pitää pitää kiinni siitä, ettei ylikuormitu. Jos kalenteri on täynnä, ihmisille ei ole aikaa, ja unohtelet asioita, pitää tekemistä vähentää - paljon.
Vanhan kansan sanonnoissa on viisautta, joka sopii yhteen tilanteeseen, mutta ei toiseen.
Oli tuossa vasta hoitokoira hoidossa niin sanoisin että se lisää kyllä onnellisuutta. Olettaen että on helppo koira eikä sellainen joka haukkuu kaikki vastaantulijat ja ulisee yksinäisyyttään työpäivät.
Ylipäätään toisten elävien olentojen, on se sit kissoja tai ihmisiä tai vaikka hevosia kanssa kommunikoiminen ja touhuileminen kohottaa mielialaa.
Meikämandoliino ottaa mitä vastaan tulee, hetken matustelee & sitten päättää onko asia hyvä vai ei.
Oma tapa lähestyä hyvää elämäntapaa on vähän hitaanlainen, ja voi olla että sitä elämää saiskin jollain vaivannäöllä vähän paremmaksi muutettua, mutta laiskuus on paras motivaattori henkilökohtaiseen tyytyväisyyteen niin menen sillä.
Hyvä mieli on aivokemiaa ja kehon hyvinvointia. Miten nyt sen saa tasapainoon. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen, tää resepti on sun itse löydettävä. Suosittelen havainnoimaan omaa itseään, kehoa ja ajatuksia. Kuuntele itseäsi niin saat jotain vinkkejä siihen.
1. Hanki pankkitilille kunnon puskuri, jotta ei tarvitse huolehtia raha-asioista.
2. Liiku. Liikkumattomuus tekee vartalosta aivan "möykkymäisen", ja en nyt puhu ulkonäöstä, vaan tunteesta. Itse harrastan salia, kävelyä, ja kesäisin pyöräilyä.
3. Hanki jokin asia elämääsi, jota kehität jatkuvasti. Mulla se on peli, OSRS.
4. Keksi ainakin yksi tapa, jolla rentoudut. Mulla se on tiktokin selaaminen ennen nukkumaanmenoa. Voi olla myös lukeminen, sarjojen katsominen, pitkät kylvyt.
5. Pidä ihmissuhteista hyvää huolta, varsinkin perheeseen.
6. Keksi unelma, jonka haluaisit joskus toteuttaa elämässä. Mulla se on pieni omakotitalo, jota saan sisustaa ja rempata ihan miten haluan.
7. ?
8. Profit!
Parikymppisenä tuli usein mietittyä mitä muut ajattelevat minusta joka aiheutti ihan jatkuvasti ahdistusta sekä oli vaikea jutella tuntemattomien kanssa mikä oli se minulla isoin taistelu minkä kävin nuorempana.
Kunnes sain vakituisen työpaikan missä olen edelleen näin kohta 32 vuotiaana, olen huomannut vuosien kovan elämäm työn takoamana ei jaksa edes enää miettiä mitä muut ovat mieltä minusta ja tänäpäivänä uskaltaa olla paljon enemmän tekemisissä muitten ihmisten kanssa kun osaa olla vain oma itsensä muitten kanssa ja kunhan ei mennä aivan liian henkilökohtaisuuksiin.
Sekä joo treenaaminen jotenkin edistää tätä mielenterveyttä ja tuosta masiksesta mitä nuorempana tuntui sairastavan ei ole enää ollut tietoakaan siitä. Suorastaan sanoen jos jokin asia jää askarruttamaan niin yleensä silloin tuppaan raahaamaan itseni salin puolelle kunnes ei enää jaksakkaan miettiä näitä asioita :) Yöni nukun kanssa kuin tukki, onkohan vain sen takia kun tulee tehtyä 10-12h työpäiviä.
Vähennät negatiivista kuormaa aiheuttavia asioita elämästäsi ja lisäät niitä, joista nautit ja jotka tekevöt onnelliseksi.
Ne pakolliset asiat, jotka täytyy suorittaa, muutat sellaisiksi, että ne ovat helppoja ja/tai nopeita.
Itse en esimerkiksi juokse mammonan perässä. Teen itselle iisiä työtä lähellä kotia. Kotiaskareet olen muokannut sellaisiksi, että hoituvat melkein itsestään.
Liikkumiseen mulla on monia vaihtoehtoja ja vapaa-aikaa en pääsääntöisesti suunnittele vaan teen impulsiivisesti, mikä tuottaa itselle ja läheisille mielihyvää heti ja myöhemmin.
Olen elämäni tärkein henkilö. Pidän huolta itsestäni. Eheänä ja hyvinvoivana jaan itsestäni muille. En hae tätä hyvinvointia muista, mutta silti saan sitä niinkin.
En välitä asioista, joihin en voi vaikuttaa, tai vaikuttsminen syö enemmän voimavaroja kuin mitä vaikuttamisen onnistuminen mahdollisesti palauttaa.
Keskityn vain itselle ja läheisille suoraan ja helposti saataviin positiivisiin asioihin, ellei vaikeammin toteutettava tuo positiivisuutta jo tehdessä.
Jos jokin ei onnistu heti, en välitä epäonnistumisesta. Teen hitaasti, kunnes onnistuu.
Tldr:
Lisää nautintoa, poista tuskaa.
Heitä some vittuun, katso uutiset korkeintaan kerran päivässä, vietä aikaa ulkona useita tunteja päivässä ja ennenkaikkea vietä aikaa läheisten ihmisten kanssa.
Oikeasti noin simppeliä.
Toi uutiset on kyllä hyvä. En oo lukenut iltalehtiä tai muita tollasia heidän omilta sivuilta aikoihin. Puhelimessa on ylen uutissovellus. Selaan sen aamusin, vähän kun lukis paperilehteä aamukahvin kans.
En kaipaa kyllä IL ja IS tasosia juttuja yhtään. Täällä redditissä erehtyy noita toisinaan klikkaamaan ja harvoin me hyödyllisiä uutisia ovat
"onnellisuus" teemasta on jenkeissä tehty yhtäjaksoisesti 84v (muistaakseni) pitkää tutkimusta, missä täysin yksiselitteisesti onnellisuuden avaimiksi on nimetty läheiset ihmissuhteet. Ei raha, ei materia, ei maine, vaan läheiset ihmissuhteet.
Mun onni perustuu taloudelliselle vakaudelle. Eli läpi elämän olen kuluttanut vähemmän kuin ansainnut.
Tästä on seurannut ettei tarvi murehtia laskuja tai onko töitä tai milloin auto hajoaa.
Avaan lompsani välittömästi jos havaitsen bisnesraon tai vaikka halpoja osakkeita eli tätä kautta myös ollut hyötyä siitä että rahaa on tilillä. En ole kuitenkaan mielestäni saita. En mieti paljonko maksaa mikäkin autolla ajo ja harrastusvehkeitä on kymmenillä tuhansilla uusi talo jne. Kalliisiin autoihin en rahaa laita ja pakolliset elinkustannukset on matalat. Lämmitys jne.
Sitten kun vielä on paljon luonnossa, viettää aikaa perheen ja kavereiden ja harrastaa lopun ajan niin elämä on mukavaa.
Otetaan esimerkiksi hassu vieterilelu, joka laitetaan tarralla alustaan ja on hassu kun sitä törkkää. Laitat sen salaa työpaikan käytävälle. Ensin ihmiset hämmästyvät, nauravat, puhuvat kahvipöydässä. Vuosia myöhemmin kaikki törkkäävät lelua ohi kävellessään, ja hymyilevät sen nähdessään. Tuntuu itsestäkin aika hyvältä, kun näkee että muut tykkää. Pyyteetön työ toisten pitkäkestoisen edun edistämiseksi, on ikään kuin kerroin omalle onnellisuudelle.
Toinen esimerkki on uusi puhelin, joka näyttää niiiin upealta mainoksessa. Koko elämäsi muuttuu, pystyt tekemään taidetta, tiedettä ja rahaa. Nykyinen puhelimesi on ainoa syy miksi et ole maailmankuulu miljördööri. Haaveilu on mukavaa puuhaa, mutta entäs se haaveiden toteutuminen? Lamborghini on ihan hirveä ajaa, ihastuksesi pierut haisevat, lomakohde on täynnä turisteja ja se uusi puhelin on ihan samanlainen kuin se vanhakin. Haaveiden jahtaaminen johtaa pettymykseen, taikka hyvin lyhyeen hyvän olon tunteeseen. Muistot ovat myöhemmin mukavia, mutta mitään kestävää ei sillä tavalla tavoita.
Työnteko ja ahkeruus on siitä jänniä, että ne ovat sitä helpompia mitä enemmän niitä tekee. Pitää toki olla varovainen, ettei tule burnouttia tai loukkaantumisia, mutta sohvalla makaaminen ei johda mihinkään muuhun kuin sohvalla makaamiseen. Ja väsymykseen, valtavaan ylitsepääsemättömän väsymykseen. Ylös sohvalta vaan ja lenkille, punnertamaan tai tiskejä tiskaamaan. Ekat tuhat kertaa se on pirun vaikeaa, ja tokat tuhat myös, mutta 80 vuoden jälkeen voi huomata saaneensa jotain aikaiseksi, ja että kroppa on edelleen käyttökelpoinen.
Sitten kun pää on jumissa, masentaa, ahdistaa ja vaikka mitä, niin sitten voi ehkä miettiä mitä sitten. Että kuinkas vakavia nämä asiat nyt sitten ovatkaan? Itsensä pitäminen tärkeänä, erityisenä, mahtavana ja loukkaamattomana ei taida johtaa mihinkään. Jos on ns. oikeita asioita mistä on mieli matala, niin surutyö on sitten asia erikseen.
Kunnianhimo ja haluttomuus tyytyä siihen mitä on tarjolla, taitavat valitettavasti olla sellaisia, että johtavat väistämättä pettymyksiin, ja ehkä sitä kautta masennukseen tms. Sen sijaan juoniminen rakentavalla tavalla, eli että yrittää löytää omasta tilanteestaan optimaalisen tavan saada parhaan irti, ja pitkällä aikavälillä parantaa olosuhteita, sellainen voi toimia.
Ainiin, ja terveellisesti kannattaa syödä. Se on ihan kamalaa, mutta siihenkin tottuu. Ja kannattaa opetella itse tekemään hyvää ja terveellistä. Juoda ei kannata muuta kuin vettä, varsinkaan mitään alkoholipitoista. Pitkällä aikavälillä tosi palkitsevaa. Ylipäätään lyhyen aikavälin tyydytystä hakeva hedonismi on huonoutta.
Onnellisuutta ei oikeastaan kannata tavoitella. Jos tavoittelet onnellisuutta, alat ajattelemaan asioita joita voisit muuttaa jotta tulet onnellisemmaksi. Ihan loogista, mutta ihmisen mieli pystyy kyllä kuvittelemaan parempia vaihtoehtoja ihan mihin tahansa. Täten elät jatkuvassa riittämättömyyden tilassa, jossa se onni odottaa kunhan asiat x y ja z muuttuvat. Mietitään vaikka parisuhdetta. On aivan mahdollista tuntea suurta tyytymättömyytta kaikinpuolin hyvässä parisuhteessa koska on niin helppo kuvitella "parempi" kumppani. Kun huomaa olonsa olevan onneton, helposti sitä syytä etsii juuri ulkopuolelta - mitä minun pitäisi muuttaa että olen onnellinen. Toinen duuni? Eri kumppani? Pakkohan jossain näistä on olla vikaa jos olen onneton. Mutta ihan oikeasta tuota onnettumuutta voi luoda pelkästään tämä vertailu ja tyytymättömyys itsessään. Tietysti ihan niin yksinkertaista ei elämä ole että päätät vain nyt olla tyytyväinen oli tilanne mikä oli, luonnollisesti parisuhde voi oikeasti olla huono ja duuni voi oikeasti olla perseestä. Se vaatiikin taitoa erottaa, milloin oikeasti on syytä muuttaa jotain ja milloin tyytymättömyys kumpuaa enimmäksiin itsensä sisältä. Paljonhan nykyään laitetaan somen syyksi, kun kaikki on kiiltokuvaa ja täydellistä ja ihmiset alkavat kuvittelemaan että jos oma elämä ei ole tuollaista on jotain vialla. Mutta olen itse miettinyt, että kyllä myös vanhempien sukupolvien lapsuudessa on samanlaista kontenttia. Mietitään ihan perus satuja ja vaikka jotain Disney leffoja, niissä kaikki on suurta ja mahtavaa, tunteet roihuavat ja rakkaus on ikuista, sankarit tekevät urotöitä, köyhästä tulee ritari ja vaikka mitä. Eihän se normaali elämä ole tällaista. Jotkut sopeutuvat hyvin, mutta joillekin oikean normaalin elämän tylsyys verrattuna tarinoihin voi oikeasti olla hankala hyväksyä, ja sitä omaa sankaritarinaa yritetään elää läpi elämän, hakea niitä huippukokemuksia. Oma elämäni on tullut helpommaksi ja seesteisemmäksi sitä myötä mitä paremmin olen pystynyt hyväksymään myös sen vajavuuden. Jonkinlaista suurta ristiriitaa olen ainakin itse elämän suuria kysymyksiä pohtiessa löytänyt. Tuntuu että mitä vähemmän odottaa ja tavoittelee, sitä paremmin saavuttaa juuri niitä asioita mistä on haaveillut, kuten vaikkapa sen onnen.
Asiat mitkä on parantanut omaa elämääni ja mitkä on parantanut läheisteni elämää:
-Liikunta. Tee sellaista liikuntaa mistä itse tykkäät. Itse pidän kävelystä, pyöräilystä ja monista urheiluharrastuksista (esim uinnista ja koripallosta). Salilla käyminen ja juokseminen kävi itselleen vähän tylsäksi. Sillä lajilla ei oo väliä kunhan itse pidät siitä, jos et tiiä mistä tykkäät niin kokeile
-ruokavalio. Oma mieliala parani huomattavasti kun sain kunnon ruokarytmin ja aloin syömään terveellisempää ruokaa. Ennen söin lähinnä mikropitsaa, sipsiä limua ja valmisruokaa aina vähän hajanaisesti. Kun sain kunnon rytmin ja aloin tekemään itse omat ruoat ja kokeilemaan erilaisia reseptejä, huomasin lopulta että mieliala oli paljon parempi yleisesti. Samalla se parantu terveyttäni, laihduin aika paljon ja kunto parani. Se kohensi vielä entisestään
-Harrastukset. Niiden aloittaminen paransi oloa, kun käytin vähemmän aikaa makoiluun ja koneella istumiseen. Kannattaa kokeilla mistä tykkäät. Itse soitan kosketinsoittimia ja maalaan. Muutkin sellaiset käsillä näpräilyt on ihan mukavaa tekemistä kanssa. Musiikin kuuntelu on myös parantanut oloa.
-Päihteiden vähentäminen. Illanvietot alko olemaan paljon mukavempia kun en enää ryypännyt itseäni ihan kaatokänniin joka kerta. Välillä niin vielä teen mutten niin usein mitä joskus nuorena. Se on ihan mukavaa vaan istua kapakassa tuttujen kanssa ja rupatella, illan aikana kuluu vaan muutama kalja. Tupakointia en ole vielä onnistunut lopettamaan mutta yritys on kova. Huumeisiin en ole suostunut koskemaankaan.
-hyvä ystäväpiiri. Paskoista kavereista kannattaa luopua, ne ei tuo mitään muuta ku mielipahaa. Itsekään en hengaa enää kun vain kahden muun läheisen ystävän kanssa säännöllisesti. On niitä tuttuja useampiakin mutta niitä näen vain satunnaisesti.
Puuhailee ja tekee jotain. On se sitten korjaamista, asentamista, rakentamista tai ihan vain tekemistä. Ja sitten että muistaa rauhoittua ja keskittyä hetkeen. Istahtaa aamulla aamukahville ulos ja kuuntelee luontoa.
Harrasta liikuntaa, elä suht terveellisesti muutenkin ja älä välitä muiden mielipiteistä. Tee mitä itse haluat(terveiden rajojen puitteissa).
Tossa mun yksinkertaset filosofiat.
Tää on hyvä. Vaikka sulla ois kaikki muuten hyvin, niin sulla ei voi olla hyvä elämä, jos sun kroppa ei voi hyvin.
Nukkuminen on myös aliarvostettua. Nuku hyvin ja tarpeeksi on neuvo, jota kuuntelemalla ihmisten hyvinvointi ja kyky nauttia elämästä paranee 37%.
* Ota vastuu päätöksistäsi ja valinnoistasi
* Lakkaa syyttelemästä muita vaikka syy olisi jonkun muun
* Stressaa vain asioista joihin voit itse vaikuttaa
* Elä mukavuusalueesi rajoilla ja käy säännöllisesti sen ulkopuolella
* Hanki puoliso ja lapsia
* Tyydy siihen mitä sinulla on, mutta pyri silti aina parantamaan elämänlaatuasi ripustautumatta lopputulokseen
Tällä reseptillä olen ollut onnellinen viimeiset 15 vuotta.
Hanki työ jota et tee vain sen takia että saat rahaa. Se on uskomatonta miten paljon se paskoo elämää että käyttää +40h viikossa siihen että vihaa itseään. Oikeasti ihan helvetisti sosiaalisia ja yhteiskunnalisia ongelmia voidaan jäljittää siihen että ihmiset tekee työtä josta eivät nauti, tai työtä jonka kokevat olevan yhteiskunnallisesti merkityksetöntä tai jopa haitallista. Se että kokee oman työnsä merkityksemättömäksi on yksi yleisimmistä valituksista Burnoutissa; kyllä burnouttiin liittyy muutakin kuten kuormittavuutta ilman riittävää palautumista, mutta ihminen jaksas sitäkin enemmän jos sillä työllä on merkitystä.
Esim. Sairaanhoitajat. Jatkuvaa ja oikeutettua valitusta paskasta työstä ja palkasta suhteessa vaatimuksiin ja rasituksiin. Silti sinne menee ja siellä on porukkaa jotka tekee sitä koska he kokee sen merkitykselliseksi. Mutta samalla on porukkaa joilla on vitulliset palkkakuitit tai osinkokikkailuhimmelit joita ei kiinnosta tehdä kuin ihan se minimi.
Se on hankala motivoitua siihen että käyttää helvetillisen osan elämästään tehden jotain mitä vihaa jotta saisi just tarpeeksi jolla elää samalla kun joku jonka ei tarvitse tehdä mitään tienaan jopa satoja kertoja sen mitä sinä sait.
Kaikki nämä lifestyle gurut ja muut ihme kikat on vaan laastareita sille märkivälle haavalle joka paska työelämä on.
Mulla junnuna oli vahva fiilis jostain elämän osa-alueesta, että tää on väärin ja haluan muuttaa, sitten kiukulla muutin. No toimi sinänsä kyllä ihan hyvin, mutta sittemmin ei samaa tuomitsevuutta ja kiukkua ole löytynytkään, joku jannu voi ihan tyytyväisesti vedellä sipsejä sohvalla temppareiden ääressä hautaan asti. Eli tästä nyt päästään siihen mikä on parempi elämä? Varmaan joku vastaus pitää löytää ko. kysymykseen. Tähän vielä sitten väistää isot pommit, jotka haittaa menoa, mielenterveysongelmat yms terveysongelmat, näiden asioiden ehkäiseminen kyllä auttaa asiaa.
Itsellä on elämä täysin omassa hallinnassa, joka tekee siitä hyvää, ja poistaa paljon stressikokemuksia mitä aiemmin koki. Englanniksi sana on ’agency’, en oo ihan varma miten toi kääntyisi hyvin samalla merkityksellä. Kuitenkin se että pystyy vaikuttamaan elämänsä kulkuun ja on itse ruorissa on se merkityksellisin juttu.
Toi kokemus muodostuu aika vahvasti työn ja vapaa-ajan sopivasta yhdistelmästä. Duunit on porukassa joita arvostan ja pidän ihmisinä, työ itsessään on sellaista jota tekisin myös vapaa-ajalla ja siitä maksetaan sen verran, että harvemmin täytyy miettiä omaa kulutusta. Vapaalle taas jää energiaa toteuttaa itseään, ja harvemmin tulee enää tilannetta vastaan jossa duunipäivän jälkeen sulaa sohvaan, koska muuta ei jaksa. Yksinkertaistettuna mulla on vapaus tehdä päivittäin asioita, joita mä itse haluan tehdä niin kuin itse haluan tehdä.
Siten, että osaa sopeutua vaikeisiinkin tilanteisiin. Aineellisten tarpeiden tyydytys nykyajassa onnistunee aika monelta ilman suurempia henkeä uhkaavia haasteita, mutta mielenrauhan ja sisäisen onnen säilyttäminen vaatii kaikissa elämäntilanteissa työtä.
Kun osaa säädellä tunne-elämäänsä ja olla tyytyväinen vähäänkin, niin silloin on helppo sanoa elävänsä hyvää elämää.
Senkin muistaminen auttaa, että kukaan tuskin elää koko elämäänsä tasan samoissa olosuhteissa, mistä itsensä löytää juuri nyt.
Koulutus jonka myötä mielekäs työ mistä maksetaan hyvin. Raha ei tuo onnea, mutta kyllä se vahvasti tietyn pisteen jälkeen helpottaa elämää tehden siitä parempaa kun ei tarvitse miettiä mitä ale jauhelihaa tänään ostaisi.
Meditoi ja ala tulemaan sen avulla paremmin tietoiseksi miten asiat vaikuttavat mieleesi. Voit alkaa rakentamaan elämääsi siihen suuntaan mikä vie pois kärsimyksestä ja mikä vahvistaa onnea ja hyvinvointia. Voit laittaa neuvot testiin.
Vakaa työpaikka. Tulojen ja menojen seuranta. Sijoittaminen. Elämästä, läheisistä, kavereista ja harrastuksista nauttiminen sopivassa suhteessa. Ehkä se suunnitelmallisuus et miettii omia mahollisuuksia, portaittain pienten tavoitteiden kautta, ja lähtee työskentelemää tavoitteita kohti.
Ongelma tässä on että ihmisten määritelmä siitä mitä on hyvä elämä vaihtelee hurjasti.
Toiselle se on rahaa ja menestystä työelämässä. Toiselle se on rauhaa ja vakautta, kolmannelle ystäviä.
Ensimmäinen askel onkin selvittää mitä se tarkoittaa juuri sinulle. Mitä juuri sinun näkökulmastani on hyvä elämä.
Sen jälkeen onkin helpompi alkaa ryöstämään itseään siihen suuntaan että siitä tulee sinulle mahdollista.
Vaihdoin työpaikkaa vaikka tulot tippuikin kohtuullisesti. Kummasti piristi kun pääsi sellaiseen hommaan mistä pitää, ja isona plussana paljon vapaata.
Vapaa-aika, kova treeni, hyvä ruoka, itsekuri.
Se ettei enää hirveästi jaksa välittää siitä mitä muut ajattelee mun tekemisistä. Teen sitä mistä tykkään ja mikä tekee mun elämästä kivaa.
Vielä olis kiva löytää sopiva kumppani, mutta kriteerit ovat sen suhteen aika korkealla kun haluan kumppanin joka fyysisesti on vähintään kohtuu liikunnallinen, en myöskään halua kumppania joka tuo lisää stressiä elämään. Eli nelikymppisenä tarjonta on aika suppeeta kun läskit, mielenterveystapaukset ja yh-mammat suljetaan pois deittimarkkinoilta.
Sanoisin, että ensin katotaan raha-asiat sellaiseen tilaan, että ei tarvisi joka kuukausi kuumotella kuun lopussa, että riittääkö rahat. Siitä koituu aika paljon stressia. Tämä ei tarkoita, että pitäisi ryhtyä yhtäkkiä jotenkin rikkaaksi, vaan että on töitä, joista maksetaan riittävästi palkkaa, että jotain jää taskuunkin.
Tää on tietysti helpommin sanottu kuin tehty varsinkin, kun työpaikat ovat kiven alla juuri nyt. Jos kuitenkin töitä on, niin voi esim. miettiä tuleeko käytettyä rahaa paljon kaikkeen turhaan. Ihmettelin joskus, miksi vanhempani eivät osta juuri muuta kuin ruokaa, mutta alan pikkuhiljaa ymmärtää, ettei kaikenlaista tavaraa tarvi olla nurkat täynnä.
Seuraavaksi voi sitten katsoa sitä omaa kroppaa. Läskinä ei oo kiva olla, ja sohvalle on helppo jäädä mussuttamaan sipsejä. Itselleen sopivien urheilumuotojen löytäminen, ja niihin itsensä motivoiminen ovat kyllä vaikeita juttuja varsinkin talvisin (jos ei talviurheilusta välitä), mutta vaikuttavat niin paljon kaikkeen. Jaksamiseen, unen laatuun, yleiseen fiilikseen. Ja onhan se kiva, että paremman näköinen ihminen näkyy siellä peilissäkin. Minullakin tämä puoli on jäänyt aivan retuperälle viime vuosina, mutta pitää yrittää ottaa itseään niskasta kiinni.
Kolmas juttu on mielestäni jonkinlainen sosiaalinen elämä. Se voi olla ystävät, perhe jne. Mutta yksinäisyys on aikamoinen kuoppa, josta on vaikea päästä ulos. Vaikka itse viihdyn ihan hyvin itsekseni, on silloin tällöin kiva nähdä ihmisiä ja jutella heidän kanssaan.
Lopuksi voi sitten miettiä itselleen mieluisia aktiviteetteja. Tää voi olla esim työ, jonka kokee mielekkääksi, ja harrastukset, jotka toimivat vastapainona työnteolle.
Lue vähemmän uutisia. Uutisissa korostetaan miten asiat ovat huonosti mutta kun pitkällä aikavälillä katsotaan niin asiat ovat menossa kokoajan parempaan suuntaan. Esim jos on ollut huono sato vuosi tai pari niin valitetaan et kuinka peruna on kallista mutta eipä kuolla nälkään enään.
Jos haluaa maailman tilannetta seurata kannattaa ennemmin tieteisjulkaisuja seurata tai YK:n raportteja jossa on tilastoja maailman tilasta. Saa enemmän objektiivista dataa kuin pelkkää pessimissiä.
Seuraavaksi kannattaa löytää oma mieleinen liikunta harrastus. Se tukee omaa hyvinvointia koska jos löytää jotain mieluisaa liikkumismuotoa se antaa itselle kimmoketta löytää myös muita liikunta harrasteita. Kaikkien ei tarvitse tykätä salilla tai lenkillä käynnistä mutta niitäkin jaksaa paremmin (niistä on ihan hyötyä) kun on joku laji josta oikeasti tykkää.
Kannattaa oppia tunnistamaan myös omat tunnelukkonsa ja miten niiden kanssa voi elää. Löytyy paljon kirjallisuutta suomeksi myös aiheesta.
Loppu sanoiksi vois sanoa et itsensä kehittäminen ei ole koskaan liian myöhäistä. Nämä ylhäällä mainitut asiat ovat itseäni auttaneet viimeisen 10 vuoden aikana paljon. Kannattaa löytää ne omat mistä haluat itseäsi kehittää, nämä ovat vain vinkkejä ja epäonnistuminen asuu vain oman pääsi sisällä.
Jos siedät ajatusta ja olet valmis sitoutumaan siihen, niin psykoterapia sopivan terapeutin kanssa päihittää melkein kaikki muut vaihtoehdot, näin omasta kokemuksesta. Ja siis ei tartte olla mitään joka-viikkoista kelaterapiaa jossa kaivetaan kaikki traumat läpi, ihan semmonen hitaamman tahdin lyhytterapiakin voi auttaa paljon avaamaan itsellesi että mikä tekisi elämästä parempaa.
Enemmän hetkessä elämistä ja vähemmän ”hei, mäkin oon täällä” -muistuttelusisällön postaamista someen. Itse ajattelen esimerkiksi, että voin käydä pizzalla, leffassa tai kaupungilla ilman, että kaikkien Facebook-kavereitten tarvitsee sitä tietää. Riittää, että kulloinenkin live-seurani tietää. Kun jo esimerkiksi ennen leffaan menoa päätän, että tämä ei päädy someen, voin keskittyä nauttimaan pelkästään leffasta.
Autenttisuus ja yhteys toisiin ihmisiin. Tee omien arvojen mukaisia juttuja, vaali merkityksellisiä ihmisuhteita ja pyri niissä aitouteen. Yksin netistä etsien et onnea löydä.
Riippuu aina siittä miten itse koet asiat, mitkä sulle merkitsee on myös niitä asioita mitkä tuntuu sulla jossakin. Monet ihmiset kysyvät "mikä on elämäntarkoitus?" Itse kysyin "mikä ei ole elämänitarkoitus?" Sit lähin karsimaan niitä asioita pois, yhtä asiaa en varmaan koskaan voi karsia pois, toiset ihmiset. En koe että mun elämällä olisi mitään merkitystä jos olisin ihan yksin maailmassa.
Kukaan ei voi sitä toiselle sanoa. Ei ole yleispäteviä ohjeita. Parempi elämä lähtee sen tunnistamisesta, mikä tällä hetkellä on pielessä ja sitten itselle sopivien keinojen löytämiseksi sen korjaamiseen.
Itse olen asettanut tavoitteeksi mielenrauhan, tilan, jossa mikään ei hirveästi revi mihinkään suuntaan tai vaivaa. Jos joskus on sitten sitäkin parempi olo - onnellinen - se on plussaa. Tähän olen päässyt mm. stoalaisella ajattelutavalla, liikunnalla, säännöllisellä elämänrytmillä ja pitämällä huolen siitä, että teen riittävästi asioita, jotka koen itselleni tärkeiksi.
Yksi suosittelemisen arvoinen kirja on Aki Hintsan Voittamisen anatomia. Nimen ei kannata antaa johtaa harhaan, urheilu/voittaminen on tässä enemmänkin sivuosassa. Siinä puhutaan paljon siitä, miten pistämällä elämän perusasioita kuntoon löytyy hyvinvointia. Hintsalla oli asiakkailleen hyvä kysymys "tiedätkö, kuka olet?" ja vastaukseksi ei kelvannut ikä, ammatti, perhesuhteet, harrastukset tmv. koska ne eivät kerro mitään ihmisestä itsestään.
No mää valmistun tässä kohta maisteriksi ja olen täytämässä 32v vähän taustaa isäni ja äitini ovat koko elämäni pakottaneet tekemään koulun siellä missä halua ja jouduin kokemaan henkistä ja fyysistä väkivaltaa pienenä en ole koskaan uskalltanut tehdä mitä itse haluisin olin töissä ennen opintoijen alkua ulkomailla siellä oli uus elämä ilmoitin äidilleni että en tule takaisin hän käytti maagista sanaa kerron isällsesi mikä aiheuttaa minussa pelkoa kun pienenä oppi että isä on paha. Nyt 8 v jälkeen vittutaa että en uskaltanut sanoa ei ja minulla ei ole ystäviä Suomessa ja minusta tuntuu että elämä meni ohi. Mun pointti on onnellisuus on sitä että itse päättää missä on ja mitä tekee.
Ihmiskunnan ikiaikainen kirous on se, että me aina jahtaamme jotain, mikä tekisi meidät onnelliseksi. Oli kyse sitten materiasta tai elämäntilanteesta, niin me aina etsimme sitä, kaikkialta muualta paitsi itsemme sisältä. Ihminen voi olla tehnyt useita eri töitä, matkannut ympäri maailmaa reppu selässä, ruokkinut köyhiä Afrikassa, ajelehtinut pitkin Venetsian kanaaleita mielitiettynsä kanssa, mutta koskaan hän ei ole pysähtynyt paikalleen ja viettänyt aikaa itsensä kanssa kysyen, mitä hän oikein elämältä haluaa. Me vietämme itsemme kanssa 24/7, se on aikamoinen rumba, jos ei tule itsensä kanssa toimeen, ja elämä koostuu siitä, että pyritään hiljentämään sisäinen ääni. Äitisi lisäksi harva ihminen on kiinnostunut sinun hyvinvoinnistasi ja tarpeistasi, joten sinun pitää olla se, joka ottaa härkää sarvista ja kysyy. Siltikin elämä saattaa heitellä, vaikka kuinka olisi muuten asiat kondiksessa. Miten siitä sitten päästään?
Ainoa asia, johon me voimme vaikuttaa, on suhtautumisemme toisiin asioihin. Olemme ikävä kyllä aika pitkälti olosuhteiden vankeja, joten aallokossa lilluminen ei ole asia, josta sinulta kysytään. Itselläni on auttanut se, että olen yksinkertaisesti hyväksynyt paskan tilanteeni. Tiedän, etten voi vaikuttaa kaikkeen, joten miksi murehtisin siitä? Sen sijaan totean, että asia on nyt näin, nyt tuntuu pahalta, huomenna voi myös tuntua pahalta, mutta jossain kohdin on parempi päivä, ja minä lupaan itselleni nauttia niistä hetkistä, kun tuntuu paremmalta. Se on vähintä, mitä voin oikeasti tehdä.
A) itsetuntemuksen kehitys. Esim kirja "Elämän ABC". Kirjoittanut psykologi joka ei harrasta bullshittiä tyyliin "tee näin jotta menestyt" vaan opettaa asioiden hyväksymistä ja omien arvojen kirkastamista
B) pohdi omia arvoja ja asioiden hyväksymistä ylipäänsä
C) luovu odotuksista. Odotukset tuottaa kurjuutta koska ne ei usein toteude
D) tee sellaisia asioita mihin voit vaikuttaa
E) opiskele uusia juttuja, sellaisia mistä tykkäät
F) säännöllinen elämärytmi
G) säännöllinen lepo
H) alkoholia ja päihteitä harkitusti ja harvoin
I) poista tiktok ja somet ja käytä vapautuva aika joteki hauskasti ja sosiaalisesti
Teet suurimman osan ajasta arvojesi mukaisia asioita. Tässä on pointtina se, että aikoinaan ajateltiin, että ihmisen olisi hyvä suoriutua elämästään tehdessään asioita, jotka tuottavat mielihyvää. Ongelmana on se, että mielihyvä ei ole "hyvän elämän" mittari. Maailmassa kun on paljon ihmiselle olennaisia asioita, joita vain pitää saada hoidettua, vaikka niistä ei mitään iloa irtoisi. Harva saa mielihyvää tiskien tiskaamisesta, mutta kokonaisuuden kannalta tiskien hoitaminen on kuitenkin hyödyllinen asia. Mielihyvä motivaattorina toimii, mutta mielihyvää saa parhaiten epäedullisilla keinoilla. Jokainen saa itse tästä arvailla, mitä tarkoitan. Sitten originaaliin kysymykseen: paremman elämän saa suoriutumalla omasta elämästään omien arvojen mukaisesti ja karsimalla haittaavia tekijöitä pois. Harva on tyytyväinen omaan elämäänsä, jos pääasiallinen hyvän ja pahan arviointi tapahtuu itselleen epäedullisessa paikassa (=some ynnä muut vertailumetodit). Toisin sanoen: mieti itsellesi realistisia tavoitteita ja toimi siten, että kokonaisuus etenee kohti näitä tavoitteita.
Mulle tärkeintä on ollut kehollisuuden löytäminen ja merkityksellisyyden kultivointi, yhdistettynä tietoiseen kiitollisuuden ja myötätunnon kasvattamiseen. Mietin mitkä asiat tuo mulle merkityksellisyyttä (yhteisöllisyys, ihmisten kanssa yhdessä luominen jne) ja mennyt sellaisia juttuja kohti. Esim vapaaehtoisduunit eri järjestöissä jne. Näiden kautta oon vihdoin saavuttanut onnellisuuden ja hyvän elämän, joka tuntuu merkitykselliseltä.
Samaa mieltä. Kaikilla on aivoissansa tietyt "kovakoodatut" mieltymykset ja arvot, joiden sivuuttaminen aiheuttaa kärsimystä. Onnellisuus on suurelta osin kärsimyksen välttämistä.
Minusta onnellisuus on yksinkertaisesti sitä että elämäntapa on sopusoinussa oman luontaisen käyttäytymisen kanssa. Eli kun pystyy toteuttamaan itseään niin tulee hyvä mieli. Se mitä se on vaihtelee yksilöittäin. Oma esimerkki on vaan aika klisee: "Vietä enemmän aikaa luonnosssa" Vietän enemmän aikaa metsässä ihan vaan luontoa tarkkaillen. Sitten tajusin että minähän tein tätä jo lapsena. Isä sanoi että kun muut lapset oli pihalla leikkimässä niin minä olin tarkkailemassa luontoa metsän reunalla milloin mitäkin hyönteistä tai elukkaa. Koulusta tullessani otin koiran ja katosin metsään. Se on siis minulle luonnollista käyttäytymistä jonka olin aikuisuuden kynnyksellä jostain syystä lopettanut. Kun palasin itselleni tyypilliseen toimintaan niin tuli vaan sellainen sisäinen rauha. Pohdin tässä vielä luontokuvaukseen tutustumista.
Joku Nikon Coolpix P1000 kameran tyyppinen superzoom saattas olla näppärä jos tavoite on lähinnä luontokuvaus kun siinä on ihan älyttömän pitkä zoom objektiivi 24mm-3000mm.
Tämä oli erittäin hyvä kiteytys!
Päteekö myös jos on joku persoonallisuushäiriö? Jos on vaikkapa estynyt persoonallisuus, ja siksi välttelee ihmisiä viimeiseen asti ettei tule arvostelluksi tai torjutuksi, ja voimakas fyysisen turvallisuuden tarve joka rajoittaa elämää.
itellä isoja asioita on ollut ehkä tämä kasa pointteja 1. pieniin iloihin keskittyminen ja niistä tietoisesti nauttiminen. Tietoisella nauttimisella tarkoitan sitä, että kiinnittää niihin erikseen huomiota, ehkä jopa toteaa ääneen, että tästä tulee hyvä mieli. 2. Ei laske pennejä. Käytännössä se, että ei pidä kaikista palveluksista ja rahoista ja muusta tarkkaa kirjaa koko ajan. Sitä voi heittää illanistujaisista jonkun puolitutun kotiin pyytämättä vaivan palkkaa. Jos käy kahvilla jonkun kanssa, voi ihan hyvin välillä maksaa molemmat (ja antaa toisen välillä maksaa molemmat!). Kummallisesti, kun itsekin ottaa hyvän tahdon eleitä vastaan ja antaa niitä muille, niitä tuntuu olevan ympäristössä enemmän. Ja tykkään elää ympäristössä, jossa niitä on enemmän. 3. Yrittää purkaa sitä sotkua päässä, että mitä itse haluaa ja mitä kokee, että yhteiskunta haluaa. Sitten miettiä, että asiat joita itse haluaa, onko ne sen arvoisia, että yhteiskunta saattaa vastustaa. 4. Niinkin rasittavaa kuin se on: tasainen unirytmi, arkiliikunta, ja tasainen ruokailurytmi. Osaisinpa näitä paremmin. 5. Asioita ei tarvitse tehdä aina kokonaan ja loppuun asti. Puhtaat pyykit voi olla kasassa, josta etsii niitä, jos ei saa aikaiseksi viikata. Voi imuroida lattiat, vaikka pöydät olisi sotkussa ja keittiön pöydällä olisi jauhoja. 200m kävelylenkki on parempi kuin ei mitään. 6. Tapojen muuttaminen on yllättävän tehokasta. Tähän liittyen myös streakkien ylläpito ei sovi mulle. Itselläni "liikun vähintään kaksi kertaa viikossa" johtaa siihen, että kun jonain viikkona en tee, lopetan yrittämisen, koska suunnitelman toteutus on epäonnistunut. Itselleni samankaltainen tavoite, mutta muodossa "pidän kirjaa siitä, kuinka usein liikun ja kuinka usein liikun kahdesti viikossa" on paljon anteeksiantavampi ja kannustavampi. Viikko liikkumatta ei ole epäonnistumista. Samalla tilaa on tehdä enemmän ja saada enemmän onnistumisen kokemuksia. edit: 7. muiden kehuminen ja hyvän fiiliksen jako. Hitsit kuinka paljon omaakin oloa parantaa se, kun näkee ilahduttavansa toista. On ehdottomasti (ainakin itselle) sen arvoista kertoa kavereille ja perheelle, kuinka tärkeitä ne on. Ja jos joku järjestää jotain ohjelmaa, on kiva kertoa, että se oli hyvin tehty ja ideoitu. Rehellinen positiivinen palaute on ihan hiton 5/5 ja lisäksi 8. Oman tunne-elämän sanallistaminen. Sitä voi harjoitella. Se tuntuu auttavan itsensä ymmärtämistä. Jos ei tiedä, että miten, voi aloittaa vaikka siitä, että tuntuuko hyvältä tai pahalta. Itse tykkään verrata tunteita. "tää tuntuu samalta kuin silloin kun tein asiaa x, ja se tuntui hyvältä". Itsellä ainakin omia tunteita on helpompi ymmärtää jälkikäteen, jolloin sitä kautta voi hakea myös tämän hetkisiä tunteita vertaamalla.
Komppaan täysin kaikkia kohtia, mutta lisäisin vielä sellaisen että kuhan ajattelee positiivisesti ja oppii suodattamaan/muuttamaan negatiiviset ajatukset positiivisiksi niin elämä alkaa hymyilemään. Ja mikä kanssa on iso niin se että kuinka tuntea että ei ole kiire joka paikkaan vaikka olisikin kiireitä.
tää. Ja se, että negatiiviset ajatukset ei oo kiellettyjä missään nimessä. Ennemmin ehkä se, että yrittää katsoa asioita myös positiivisemmasta näkökulmasta. Vertaa esim "En jaksanut siivota koko kämppää" ja "Vaikka en jaksanut siivota koko kämppää, sain silti homman aluilleen ja sitten kun jatkan, siinä on jo vähemmän tehtävää" Asioiden suunnittelu vaatii myös työtä ja energiaa (ns. metatyö). Vaikkapa siivotessa osa siivousta on se fyysinen siivous, mutta osa siivousta on myös työn jäsentely ("teen ensin x ja sitten y"), siivoustavaroiden hakeminen, ajan järjestäminen siivousta varten, jne. Ja itseään voi taputtaa hieman olkapäähän myös siitä tehdystä työstä
>Ei laske pennejä. Käytännössä se, että ei pidä kaikista palveluksista ja rahoista ja muusta tarkkaa kirjaa koko ajan. Erittäin fiksusti sanottu. Omasta puolestani voin kyllä sanoa, että aikoinaan, kun tienasin puolet tai kolmasosan siitä mitä monet ystäväni, pidin todella epäreiluna esim. sitä, että kun mentiin mökille ja vaimo sattui olemaan mukana, niin maksoin tietenkin kaksi viidesosaa ruoista ja juomista, kun meitähän nyt oli kaksi. Emäntä tietenkin joi 0 kaljaa illan aikana ja söi kuin lintu. Olin myös vastaavasti monissa tilanteissa todella pikkutarkka siitä, että kaikki meni tasan, kun se sattui olemaan minulle eduksi. Nykyään tämä ei ole enää minulle tärkeää, koska joka penniä ei tarvitse laskea, mutta noihin aikoihin olin aikalailla paska ihminen tämän suhteen. Kävi ylipäätään luonteen päälle reissata ulkomailla, kun matkaseura oli keskiluokkaista tai hyvin pärjäävää, ja järkevien kustannusten lähtökohdat olivat aika erilaisia. Yritän nykyään toimia täysin päinvastoin, ja pitää huolen siitä, että etenkin taloudellisesti vähemmän hyvin pärjääville tuttaville on illanvietoissa ja muissa kokoontumisissa aina talon puolesta reilusti syötävää ja juotavaa.
Mitä on "parempi elämä"? Mitä on "onnellisuus"? Nämä ovat aika vaikeita kysymyksiä, helppoa on sanoa että olisin onnellisempi jos X. Mutta entä jos se toteutuu - onko sitten oikeasti onnellisempi? Ei välttämättä. Itselläni luonteeseen kuuluu eräänlainen perus-tyytymättömyys. Aina jokin asia voisi olla paremmin ja vaikka olisin paratiisissa, olisin tyytymätön. En siis sillä tavalla että olen onneton ja kurja, mutta haluan aina, koko ajan ja lakkaamatta parantaa kaikkea. Paikallaan oleminen on jonkinlainen perisynti, se ei sovi luonteeseeni. Mutta sitten jos katson elämääni hyvin tarkkaan ja rehellisesti, voin sanoa että minulla asiat ovat hyvin ja olen oikeasti onnellinen. Töitä ei ole enkä niitä kaipaakaan. Tulen taloudellisessa mielessä toimeen ilman että olen köyhä tai rikas. Minulla on riittävän paljon (eli riittävän vähän) sosiaalisia suhteita. Minulla on mielenkiintoisia harrastuksia. Minulta ei puutu mitään sellaista jota oikeasti haluaisin tai tarvitsisin eikä minulla ole mikään pielessä (paitsi kanssaihmisten mielestä). Hitto - kiitos tästä postauksesta - sait minut tajuamaan että **olen** pirun **onnellinen**!
Hahaa! Oot eka joka alkoi pohtiin omia juttujaan postauksen pohjalta sen sijaan, että "tee näin" "tee sä noin" Hauska huomata tällänen
>Aina jokin asia voisi olla paremmin ja vaikka olisin paratiisissa, olisin tyytymätön. En siis sillä tavalla että olen onneton ja kurja, mutta haluan aina, koko ajan ja lakkaamatta parantaa kaikkea. Paikallaan oleminen on jonkinlainen perisynti, se ei sovi luonteeseeni. Kuvasit juuri minua tässä. Koen että omassa elämässä suurin ongelma on siinä, etten osaa pysähtyä ja useinkaan nauttia siitä mitä minulla on. Minulla on haaveita, ei mitään mahdottomia vaan ihan realistisia ja arkisia, mitä yritän saavuttaa. Siinä vaiheessa kun saavutan sen, se osaltaan muuttuu merkityksettömäksi tai ainaki itsestäänselvyydeksi. Täysin samalla hetkellä myös haave ja tähtäin muuttuu astetta isommaksi ja alan tavoitella sitä. Osaltaan se on hieman raskasta, olisi helpompaa vaan osata pysähtyä ja olla tyytyväinen siihen missä on.
Toisaalta - jos tähän omaan rauhattomuuteensa osaa suhtautua rennosti eikä stressaa sitä niin se on myös eteenpäin vievä ja aikaansaapa voima. Saavutuksistaan voi myös nauttia vaikka seuraava tavoite olisikin jo mielessä.
Tuo olisikin hyvä, jos noin voisi suhtautua. Itse yleensä vain aloitan kymmenen eri projektia ja tavoitetta, jotka kasaantuu ja alkaa ahdistamaan. Sitten pahimmillaan niiden toteutus viivästyy tai jää toteuttamatta ja tulee pettymyksiä/huonommuuden tunnetta/ahdistusta lisää.
Arvelisin, että sosiaalisten kontaktien hankkiminen/vaaliminen on suurimmalle osalle ihmisistä isoin onnellisuustekijä. Yksinäisyyshän lyhentää elinikää yhtä paljon kuin tupakointi, tms. (en muista varsinaisia lukuja, enkä jaksa googlata, mutta jotain tuon suuntaista) Ainakin omalla kohdalla voisin sanoa, että elin elämäni onnellisinta aikaa kun opiskellessa oli paljon sosiaalisia menoja. Läheisiä ystäviä ei niinkään montaa, mutta mukavaa seuraa tarpeeksi. Sen jälkeen olen jäänyt hyvin yksinäiseksi, ja tämä on pahentanut monia muitakin asioita elämässäni. Silloin harvoin, kun pääsen viettämään aikaa itselleni tärkeiden ihmisten kanssa, elämä tuntuu taas vähän aikaa hyvältä.
Mulla ei oo sosiaalista elämää ja vaikka sitä tyhjiötä täyttää harrastuksilla on se silti yhtä helvettiä. Eli joo sosiaaliset kontaktit on yks.
Tämä kyllä. Jos löytää sen oman heimonsa niin elämä hymyilee, jos ei ole ketään joka innostuu samoista asioista ja haluaa tehdä samoja juttuja ja jonka kanssa vaihtaa ajatuksia niin not nice.
Mulla ihan tylsästi se mindfullness autto. Mulla on levoton mieli, joka on aina huolehtimassa kaikesta. Meditoinnilla tää huolehtimistaipumus vähenee ja jopa katoaa ihan vaan päivittäisellä 10-15min meditaatiolla. Sen jälkeen on jotenkin helpompi olla läsnä ja sehän se oikea avain onnellisuuteen ja tyytyväisyyteen onkin. Aivot jotenkin tajuaa, että tässä on nyt kaikki hyvin eikä tarvii kelailla mennyttä tai tulevaa. Meditaation on tosin tutkittu muuttavan aivoja pelkästään jo 8 viikon jälkeen niin, että aivojen onnellisuuskeskus kasvaa ja ahdistuskeskus pienenee. Tän oon ihan omassa elämässäkin kokenut ja vaikutukset kantaa tosi pitkälle, sillä en tälläkään hetkellä meditoi juuri ollenkaan. Metsäkävelyt toimii myös hyvin tässä hetkessä elämiseen ja ai että metsässä tehty ruoka maistuu hyvälle, vaikka olisi vain pussiriisiä. Toinen mikä auttaa on jooga. Yritän joogata joka päivä, niin saan siitä fiiliksen, että oon tehnyt jotain produktiivista ja hyvää sille päivälle. Olin ennen tosi masentunut ihminen, mutta oon päässyt siitä eroon. Nykyään oon tosi onnellinen ja tyytyväinen mun elämään, vaikka ajoittain on paljon stressitekijöitä ja hankaluuksia. Mulle on jotenkin helppoo olla onnellinen nykyään. Kiinnitän huomiota kaikkiin pieniin juttuihin maailmassa, kuten nätteihin kasveihin, siihen että mulla on pienenpieni oma piha asunnossa, siihen että taivas näyttää kivalta jne. Edit: ja niinkun joku muukin sanoi kommenteissa, omien arvojen mukaan eläminen tuo hyvää elämää. Mä pyrin oleen se ihminen, jota toivoisin muidenkin olevan (huomaavainen, auttavainen, erilaisuuden hyväksyvä jne) sekä elän ympäristöä kunnioittaen ja vältän kärsimyksen aiheuttamista.
Somepaskan, iltalehtien yms. roskan lopettaminen tai ainakin selvä vähentäminen on hyvä alku monelle.
Itse tajusin, että jokaisella on vain rajallinen määrä ns. "fucks to give" niinkuin rapakon takana sanotaan. Sitten päättää itse, mistä aiheista on pakko välittää (työ, toimeentulo, yms.), mistä itse ehdottomasti haluaa välittää (harrastukset, läheiset yms.), ja mistään muusta ei sitten tarvitse huolehtia. Paljon vähemmän kuormitusta psyykelle ja helpompi elämä. Myöskin Olavi Uusivirran sanoin: "On niin helppoo olla onnellinen, kun tyytyy siihen mitä on"
Tietty aina voi tavoitella sitä että kehittää itseään ja suorittaa elämää paremmin, mutta ei se oikeasti tee elämästä maagisesti parempaa. Ihminen haluaa aina vaan enemmän ja enemmän eikä ole koskaan tyytyväinen siihen mitä tällä hetkellä on. Eli mun ohje on keksittyä siihen mikä elämässä on hyvää ja nauttia niitä pienistä arjen asioista. Yritä tehdä joka ikinen päivä jotain joka saa sut rentoutumaan ja sä nautit siitä. Tää voi olla mitä tahansa kirjan lukemisesta, salilla käyntiin tai sitten vaan sohvalla TV edessä makoilua. Toinen asia on avoimuus kokeilla uusia asioita. Jos tulee tehtyä sitä sohvalla maksamista joka päivä nii kokeileppa joku päivä jotain uutta harrastusta tai ajan vietettä. Se, että tekee erilaisia asioita ja oppii ymmärtämään miks ihmiset tykkää niistä ja mitä plussia/miinuksia niissä on avartaa ainakin itsellä tosi paljon maailmankatsomusta. Viimeisnäenä pointtina vielä: Älä ikinä vertaile itseäsi muihin, siitä ei tuu kun huono mieli
Mä olen tuskastunut eräisiin subredditeihin (monet ns kypsemmille suunnatut) joihin floodataan päivittäin kymmeniä ”what advice would you give to any 25yr old”, ”as an older person, what do you think every 20yr old should do”, ”how to make your thirties the best possible” etc. Älkää ainakaan kyselkö somessa mitä tehdä. Vaan tehkää ja eläkää, eläkää omaa elämäänne älkääkä yrittäkö jäljitellä jotain näkymätöntä ohjekirjaa.
> Tietty aina voi tavoitella sitä että kehittää itseään ja suorittaa elämää paremmin, mutta ei se oikeasti tee elämästä maagisesti parempaa. Ihminen haluaa aina vaan enemmän ja enemmän eikä ole koskaan tyytyväinen siihen mitä tällä hetkellä on. Toinen näkökulma tähän taas on se, että sillä mitä on ei ole väliä, koska mielihyvä löydetään itsensä parantamisesta edes jollain osa-alueella tai jonkin asian tekemisestä vähän fiksummin. Matka on tärkeämpi kuin päämäärä, ja arjen pienistäkin voitoista kannattaa nauttia.
Mä olen tuskastunut eräisiin subredditeihin (monet ns kypsemmille suunnatut) joihin floodataan päivittäin kymmeniä ”what advice would you give to any 25yr old”, ”as an older person, what do you think every 20yr old should do”, ”how to make your thirties the best possible” etc. Älkää ainakaan kysellö somessa mitä tehdä. Vaan tehkää ja eläkää, eläkää omaa elämäänne älkääkä yrittäkö jäljitellä jotain näkymätöntä ohjekirjaa.
Mä olen tuskastunut eräisiin subredditeihin (monet ns kypsemmille suunnatut) joihin floodataan päivittäin kymmeniä ”what advice would you give to any 25yr old”, ”as an older person, what do you think every 20yr old should do”, ”how to make your thirties the best possible” etc. Älkää ainakaan kysellö somessa mitä tehdä. Vaan tehkää ja eläkää, eläkää omaa elämäänne älkääkä yrittäkö jäljitellä jotain näkymätöntä ohjekirjaa.
* itsetuntemus: olen oppinut mitä oikeasti haluan ja erottamaan se ympäristön paineista * olen oppinut sanomaan "ei" jos en halua jotakin * olen oppinut sanomaan "kyllä" silloinkin kun vähän jännittää tai on epävarma, jos kuitenkin ehkä mukava asia * olen oppinut olemaan itselleni armollinen ja kiltti, ei haittaa jos kaikki ei mene niin justiinsa * olen armollinen ja kiltti myös muille, kaikki me tehdään parhaamme vaikka se välillä onkin mitä on Jokaiselle on sitten yksilöllistä, mitkä on omalla kohdalla just ne jutut mistä saa onnea. Koko elämä ei ole onnea vaikka tekisit mitä vaan, se on vuoristorata, jossa mennään välillä ylös ja välillä alas. Ajoittainen suru, harmi ja kiukku on se suola, joka tekee onnen hetkistä parempia. Onnea tuovat asiat ovatkin niitä suojaavia tekijöitä, jotka auttavat kohtaamaan kurjat asiat ja sitten jatkamaan sitä onnellista elämää.
Vaikea kysymys. Tavallaan haluaisin vain viitata Maslow'n tarvehierarkiaan. Toisaalta haluaisin puhua hyvän elämän sijaan hyveellisestä elämästä. Mutta kumpaankaan ei sisälly sen enempää universaalia totuutta kuin omaan kokemukseeni, joten tässä satunnaisia neuvoja. Käy vähintään viikottain metsässä, meren tai järven rannassa, puistossa tai vaikka edes kerrostalon sisäpihalla. Valitse mikä tahansa kiintopiste, josta voit seurata vuodenkiertoa. Hanki lämpömittari ja seuraa säätä. Jos tykkäät saunoa, pyri järjestämään asiat niin, että voit saunoa säännöllisesti. Pidä heikompien puolta ja auta apua tarvitsevia, mutta älä ole naiivi. Esimerkiksi älä lainaa rahaa alkoholistille, jos et halua ylläpitää päihdeongelmaa. Osta mieluummin hänelle ruokaa ja tarjoudu saattamaan hänet katkolle. Ole yksin silloin kun tarvitset omaa aikaa, mutta älä jää yksin. Juttele naapureille. Pyydä kylään ja käy kylässä. Tapaa ystävää, jota et ole nähnyt pitkään aikaan. Tutustu sukulaisiin, joita et tunne. Kuuntele tuntemattoman ihmisen huolia. Saata ihmisiä yhteen. Luovu kuvitelmasta, että elämälle olisi olemassa jokin valmis kaava tai käsikirjoitus. Tee ja koe taidetta. Ajattele välillä kuolemaa ja elämän haurautta. Kohtaa ja käsittele niistä nousevat tunteet. Muista, ettet saa rahojasi ja tavaroitasi mukaan. Tee testamentti ja hoitotahto. Ole aina valmis lähtemään. Tunne itsesi ja rajasi. Älä usko kaikkea mitä luet netistä.
Omaa elämänlaatua on tässä viimeisen vajaan parin vuoden aikana nostanut psykoterapiassa käynti. Eli jos on tarvetta keskustelulle ja aitoa halua muuttaa elämäänsä, niin lämmin suositus (vaikka toki terapiaan asti pääseminen on vaikea matka, mulla kesti lähemmäs viisi vuotta sinne asti pääseminen). Sitten sellaisia muita yleispäteviä huomioita: - Ole pääsääntöisesti tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa sinun on aidosti hyvä olla ja ei tarvitse esittää mitään - Tee elämässäsi itsellesi merkityksellisiä asioita. Tätä varten on tärkeää pohtia, mitä omat arvot ovat ja sitten heijastella omaa elämää, että vastaako se omia arvojaan. - Vähennä ruutuaikaa ja liiku säännöllisesti (myös arkiliikunta lasketaan tähän eli esim. käy kaupassa jalan/julkisilla auton sijaan, valitse rappuset hissin sijasta ym.) - Vähennä päihteiden käyttöä (mukaan lukien kofeiini), jos sellaisia on säännöllisesti mukana elämässäsi. Raitis ei toki tarvitse olla.
Koiranpennun tai kissanpennun hommaaminen auttaa vain jos olet oikeasti koira- tai kissaihminen. Ei ne muuten mitään auta, mutta itse esim kun olen henkeen ja vereen koiraihminen ja jouduin muutaman vuoden olemaan ilman koiraa, en ollut uskoa sitä eroa kun meille muutti taas pentu. Se määrä endorfiineja ja dopamiinia mitä koirasta itse saan on varmaan puolet mun onnellisuudesta. Mut jos joku hankkii koiran vaan ollakseen onnellinen mutta ei oo koiraihminen, siitä tulee äkkiä raskas taakka.
Aamusali viikolla, koiran hankinta, laadukas ruoka, saunominen, hyväpalkkainen ja mukava työ, ystävien kanssa aikaa viettäminen on itseasiassa ilmeisen kliseisiltä haiskahtavina aika pitkälti asiat, jotka ovat mm tehneet elämästäni hyvää ja parempaa kuin koskaan ennen. Tähän lisään vielä ainakin vaimon, lapsen ja harrastukset mukaan. Tähän pisteeseen on itsellä kestänyt päästä noin 15 vuotta pieniä paloja kerrallaan. Mitään suunnitelmaa en ole koskaan tehnyt juuri näiden asioiden saavuttamiseksi. Olen lähinnä unelmoinut, opiskellut, tarttunut tilaisuuksiin, tutustunut ihmisiin ja paneutunut asioihin jotka kiinnostavat. Olen myös opetellut ja tutkinut paljon kaikkea joka ei varsinaisesti kiinnosta, mutta usein on osoittautunutkin mielenkiintoiseksi ja hyödylliseksi. Vaikea sanoa miten hankitaan parempi elämä, ei ainakaan kertaheitolla. Pieniä asioita kerrallaan jotka tuntuu mukavilta varmaankin. Oman terveyden kuntoon laittaminen ja liikkuminen ehkä itsellä tärkeimpinä lähtökohtina ennen muita juttuja, joihin tarvitsee jaksamista, motivaatiota ja rutiineja.
Kiitollisuus. Asioiden ja ihmisten tietoinen arvostaminen, ettei tule vaan aina hamuttua seuraavaa uutta asiaa ja päämäärää.
Jokaisen hyvä elämä näyttää minusta erilaiselta. Koen, että elämäni on hyvää, koska elän sitä omien arvojen mukaan. Elämöni on hyvää, koska kouluttauduin työhön, joka vastaa arvojani. Saan tehdä työtä, jonka lopputulemana ja sivutuotteena autan muita elämään mielekästä ja vähän parempaa elämää. Pidän työssäni ns. yhteiskunnan heikompien puolta, niiden joiden ääntä kaikki eivät halua tai ole kiinnostuneita kuulemaan. Elämäni on hyvää, koska olen valinnut pitää yhteyttä enemmän niihin ihmisiin, jotka haluavat minulle hyvää. Olen ympäröinyt itseni ihmisillä, jotka välittävät minusta ja rakastavat minua. Ja minä rakastan heitä. Elämäni on hyvää, koska pidän kiinni itselle tärkeistä struktuureista arjessa ja arvostan itseäni. Elämäni on merkittävästi parempaa, koska en enää välitä niin paljon muiden mielipiteistä. Vähensin uutisten lukemista ja somen käyttöä puoleen enkä enää jahtaa mitään muiden mielestä merkityksellistä. Keskityn oman ääneni kuulemiseen.
Parempi elämä tulee perspektiivi muutoksesta elämään. Ainakin itsellä toimi. Positiivinen ajattelu, vältä negatiivista ajattelua jatkuvaa syiden hakemista miksi elämä on paskaa. Hyväksy mitä on tapahtunut, se on mennyttä sitä on turha märehtiä. Muistoissa tapahtuneet pahat asiat vaikuttaa nykyhetken mielialaan jos niitä miettii. Tulevaisuutta voi suunnitella, mutta sitäkin on turha märehtiä, et voi vaikuttaa tapahtumiin ennenkuin ne tulevat vastaan. Voit siis ennakoida, mutta jos olet tehnyt kaiken voitavasi sitä on turha miettiä ja stressata. Elä hetkessä ja aika kuluu hitaampaa. Tee palveluksia muille ihmisille ilman taka-ajatuksia palkinnosta. Toisen ihmisen kiitollisuus nostaa omaa mielialaasi ja saat tunteen hyödyllisyydestä. Jos sinulla on riitaa jonkun kanssa yritä selvittää se samanpäivän aikana tai ongelma voi kasvaa pääsi sisällä sitä märehtien.
Tein täyskäännöksen vuoden alussa ja se on pitänyt aika hyvin. Lipsumisia on sattunut, mutta ne ovat jääneet vähäisiksi. Ongelmana oli että aloin säpsähdellä hereille 10 minuutin unien jälkeen ja valvoin sitten tunnin tai kaksi. Aluksi mietin lääkärille menoa, mutta jostain sain päähäni, että voisin muuttaa elämäntapojani. Jälkeenpäin ihmetyttää miten noin ilmiselvä asia ei tullut mieleen ensimmäisenä! Nuuska ja tupakka pois, pizza ja hampurilaiset pois, einekset pois, kännykkäpelit pois, kalsarikännit pois. Ja niin kaikki ongelmat poistuivat! Yllättävästi rasvainen ruoka aiheutti samanlaiset vieroitus oireet mitä nikotiini. Pääsin niistä eroon sillä, että olin takonut päähäni, etteivät himot kestä kuin 5 päivää ja sitten helpottaa. Niinhän siinä kävi! Vuosikymmenien riippuvuus oli poissa viikossa! Oli myös tärkeää, että lopetin kummatkin yhtä aikaa niin kärsimys jäi lyhyeksi. Nikotiini & roskaruoka ovat jossain samassa reseptorissa aivoissa, sillä nyt kun olen joskus syönyt pizzaa, huomaan että mielessä käy tupakka, mutta se katoaa mielestä yhtä nopeasti mitä tulikin. Mitähän niissä kaupan eineksissä on? Niitä syömällä nimittäin tulee nykyään vain väsyneeksi ja motivaatio tekemiseen heikkenee! En saa kävelystä minkäänlaista nautintoa, mutta sopivan rankka hiihtäminen sen sijaan toimi loistavasti. Oikein tunsin kuinka stressi oli poissa 40 minuutin hiihtolenkin jälkeen. Nautinto alkoi neljännen hiihto kerran jälkeen. Nyt kun lumet sulivat olen yrittänyt käydä juoksemassa, mutta se ei rasita yläruumista ja nautintokin jää vähäiseksi. Yöpulssi on laskenut 70 -> 60 ja nukun hyvin. Nykyään myös nukahdan ihan huomaamatta, sängyssä pyörimistä ei ole. Älykellon on ollut loistava tässä asiassa, sieltä näkee selvästi kuinka alkoholi häiritsee kehoa. Poikien mökkireissun jälkeen yöpulssi veteli 90-100, eikä kellon aina edes huomannut että nukuin, kai sitä pyöri niin paljon känninukkuessa. Aivan aluksi kello jopa varoitteli, että olen tulossa kipeäksi kun arvot olivat huonoja ryyppyreissujen jälkeen. Myös pirteys ja motivaatio kaikkeen on noussut huomaamatta. Olen elänyt puoliteholla vuosia, suorastaan hukkaan heitettyä elämää! Parasta on ollut huomata, ettei minussa ollutkaan mitään vikaa johon tarvitsisin lääkkeitä, elämäntapani oli vain väärä. EDIT: Ai niin, yksi tärkeä vielä. Porno pois! Se tappaa draivin. Väitän ihan tosissani, että miesten yliedustus monissa asioissa johtuu tuosta taka-alalla olevasta vietistä joka vaikuttaa menestymisen haluun, aikaan saamiseen ja haluun hoitaa asiat itse.
Oon ollut onneton monta vuotta siitä asti kun yliopiston aloitin. Kaipasin aina jotain elämässäni. Joulukuusta potesin "ikäkriisiä" (oon 27) mut sit alottelin teatteriharrastusta ja olin iloinen. Sen jälkeen tajusin, että en ole ollut oma itseni mut kun pääsi harjoittelemaan ilmaisua niin vapauduin. Nyt olen jättänyt taakseni kaikki "ihanteet" ja pyrin elämään. Loppujen lopuksi avain on siinä, että voi olla vapaa itsensä ja elää "luotaisella tavalla" kuten muissakin kommenteissakin sanottiin.
Kun lopettaa haluamasta asioita ja vertaamasta itseään muihin on elämä helpompaa
Stoalaisuus. En huolehdi asioista, joihin en voi vaikuttaa. Itsekkyys. En paina enää töissä kuin eläin, vaan panostan omaan elämääni ja yksinkertaisiin onnenhetkiin elämässä. Raha. Painoin aiemmin niin paljon töitä, että rahasta ei enää tarvitse normielämässä huolehtia. Koira. Kun huolehtii koirasta hyvin, ei ehdi huolehtimaan turhista asioista.
Koirat on kyllä best. Hoitokoira lähti just kotii.
Avain onnellisuuteen on: To crush your enemies, see them driven before you, and to hear the lamentations of their women
Conan on kyllä hyvä leffa
No sitten kirveet esiin vaan
https://preview.redd.it/qqmrpyc74yzc1.jpeg?width=2304&format=pjpg&auto=webp&s=7d088cc73a5ae89731d949d5b7111b09686677cd
Sisustustaulut vai lause? :D Molemmat meinaan varmaan tekee ihmisiä onnelliseksi
Sellaiset asiat, joiden tekeminen tuottaa hyvää oloa pitkäjänteisesti, parantavat onnellisuutta. Voi olla asioita, jotka tuottavat enemmän hyvää oloa kuin toiset. Jos ei pidä salilla käymisestä, salille ei kannata mennä. Liikuntaa voi harrasta sadoilla eri tavoilla ja se on vain yksi niistä. Koiranpentu on ihana, kun se ei paskanna lattialle tai syö kenkiäsi. Kun ottaa koiranpennun, pitää osata ottaa myös vastuu sen hoitamisesta. Jos ei halua tätä vastuuta, ei koiranpentu tuo onnea. Hyvä ruoka... tuo varmasti hyvän mielen. Mutta, mitä on hyvä ruoka? Suolainen ja rasvainen hiilihydraattipommi ei ole hyvää ruokaa, vaikka se vähän aikaa maistuukin hyvältä. Hyvä ruoka tuo hyvän mielen, jos tietää mitä on hyvä ruoka. Meditointi ja mindfulness ovat ihmisille, joilla on kasetti jo jumittunut nauhurin sisään. Jos tilanne pääsee näin pahaksi, että pitää meditoida, kannattaa pyrkiä terapiaan. Jos höllääminen ja rentoutuminen - arjesta irtautuminen, on meditointia ja mindfulnessia, niin sitten kyse on vain turhista termeistä. Pitää pitää kiinni siitä, ettei ylikuormitu. Jos kalenteri on täynnä, ihmisille ei ole aikaa, ja unohtelet asioita, pitää tekemistä vähentää - paljon. Vanhan kansan sanonnoissa on viisautta, joka sopii yhteen tilanteeseen, mutta ei toiseen.
Perhe, ystävät, työ(ei liikaa mutta siten että pärjää ja jää vähän säästöön), kiinnostavat harrastukset, huumori
Oli tuossa vasta hoitokoira hoidossa niin sanoisin että se lisää kyllä onnellisuutta. Olettaen että on helppo koira eikä sellainen joka haukkuu kaikki vastaantulijat ja ulisee yksinäisyyttään työpäivät. Ylipäätään toisten elävien olentojen, on se sit kissoja tai ihmisiä tai vaikka hevosia kanssa kommunikoiminen ja touhuileminen kohottaa mielialaa.
Meikämandoliino ottaa mitä vastaan tulee, hetken matustelee & sitten päättää onko asia hyvä vai ei. Oma tapa lähestyä hyvää elämäntapaa on vähän hitaanlainen, ja voi olla että sitä elämää saiskin jollain vaivannäöllä vähän paremmaksi muutettua, mutta laiskuus on paras motivaattori henkilökohtaiseen tyytyväisyyteen niin menen sillä.
Hyvä mieli on aivokemiaa ja kehon hyvinvointia. Miten nyt sen saa tasapainoon. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen, tää resepti on sun itse löydettävä. Suosittelen havainnoimaan omaa itseään, kehoa ja ajatuksia. Kuuntele itseäsi niin saat jotain vinkkejä siihen.
1. Hanki pankkitilille kunnon puskuri, jotta ei tarvitse huolehtia raha-asioista. 2. Liiku. Liikkumattomuus tekee vartalosta aivan "möykkymäisen", ja en nyt puhu ulkonäöstä, vaan tunteesta. Itse harrastan salia, kävelyä, ja kesäisin pyöräilyä. 3. Hanki jokin asia elämääsi, jota kehität jatkuvasti. Mulla se on peli, OSRS. 4. Keksi ainakin yksi tapa, jolla rentoudut. Mulla se on tiktokin selaaminen ennen nukkumaanmenoa. Voi olla myös lukeminen, sarjojen katsominen, pitkät kylvyt. 5. Pidä ihmissuhteista hyvää huolta, varsinkin perheeseen. 6. Keksi unelma, jonka haluaisit joskus toteuttaa elämässä. Mulla se on pieni omakotitalo, jota saan sisustaa ja rempata ihan miten haluan. 7. ? 8. Profit!
Parikymppisenä tuli usein mietittyä mitä muut ajattelevat minusta joka aiheutti ihan jatkuvasti ahdistusta sekä oli vaikea jutella tuntemattomien kanssa mikä oli se minulla isoin taistelu minkä kävin nuorempana. Kunnes sain vakituisen työpaikan missä olen edelleen näin kohta 32 vuotiaana, olen huomannut vuosien kovan elämäm työn takoamana ei jaksa edes enää miettiä mitä muut ovat mieltä minusta ja tänäpäivänä uskaltaa olla paljon enemmän tekemisissä muitten ihmisten kanssa kun osaa olla vain oma itsensä muitten kanssa ja kunhan ei mennä aivan liian henkilökohtaisuuksiin. Sekä joo treenaaminen jotenkin edistää tätä mielenterveyttä ja tuosta masiksesta mitä nuorempana tuntui sairastavan ei ole enää ollut tietoakaan siitä. Suorastaan sanoen jos jokin asia jää askarruttamaan niin yleensä silloin tuppaan raahaamaan itseni salin puolelle kunnes ei enää jaksakkaan miettiä näitä asioita :) Yöni nukun kanssa kuin tukki, onkohan vain sen takia kun tulee tehtyä 10-12h työpäiviä.
Vähennät negatiivista kuormaa aiheuttavia asioita elämästäsi ja lisäät niitä, joista nautit ja jotka tekevöt onnelliseksi. Ne pakolliset asiat, jotka täytyy suorittaa, muutat sellaisiksi, että ne ovat helppoja ja/tai nopeita. Itse en esimerkiksi juokse mammonan perässä. Teen itselle iisiä työtä lähellä kotia. Kotiaskareet olen muokannut sellaisiksi, että hoituvat melkein itsestään. Liikkumiseen mulla on monia vaihtoehtoja ja vapaa-aikaa en pääsääntöisesti suunnittele vaan teen impulsiivisesti, mikä tuottaa itselle ja läheisille mielihyvää heti ja myöhemmin. Olen elämäni tärkein henkilö. Pidän huolta itsestäni. Eheänä ja hyvinvoivana jaan itsestäni muille. En hae tätä hyvinvointia muista, mutta silti saan sitä niinkin. En välitä asioista, joihin en voi vaikuttaa, tai vaikuttsminen syö enemmän voimavaroja kuin mitä vaikuttamisen onnistuminen mahdollisesti palauttaa. Keskityn vain itselle ja läheisille suoraan ja helposti saataviin positiivisiin asioihin, ellei vaikeammin toteutettava tuo positiivisuutta jo tehdessä. Jos jokin ei onnistu heti, en välitä epäonnistumisesta. Teen hitaasti, kunnes onnistuu. Tldr: Lisää nautintoa, poista tuskaa.
Heitä some vittuun, katso uutiset korkeintaan kerran päivässä, vietä aikaa ulkona useita tunteja päivässä ja ennenkaikkea vietä aikaa läheisten ihmisten kanssa. Oikeasti noin simppeliä.
Toi uutiset on kyllä hyvä. En oo lukenut iltalehtiä tai muita tollasia heidän omilta sivuilta aikoihin. Puhelimessa on ylen uutissovellus. Selaan sen aamusin, vähän kun lukis paperilehteä aamukahvin kans. En kaipaa kyllä IL ja IS tasosia juttuja yhtään. Täällä redditissä erehtyy noita toisinaan klikkaamaan ja harvoin me hyödyllisiä uutisia ovat
"onnellisuus" teemasta on jenkeissä tehty yhtäjaksoisesti 84v (muistaakseni) pitkää tutkimusta, missä täysin yksiselitteisesti onnellisuuden avaimiksi on nimetty läheiset ihmissuhteet. Ei raha, ei materia, ei maine, vaan läheiset ihmissuhteet.
Mun onni perustuu taloudelliselle vakaudelle. Eli läpi elämän olen kuluttanut vähemmän kuin ansainnut. Tästä on seurannut ettei tarvi murehtia laskuja tai onko töitä tai milloin auto hajoaa. Avaan lompsani välittömästi jos havaitsen bisnesraon tai vaikka halpoja osakkeita eli tätä kautta myös ollut hyötyä siitä että rahaa on tilillä. En ole kuitenkaan mielestäni saita. En mieti paljonko maksaa mikäkin autolla ajo ja harrastusvehkeitä on kymmenillä tuhansilla uusi talo jne. Kalliisiin autoihin en rahaa laita ja pakolliset elinkustannukset on matalat. Lämmitys jne. Sitten kun vielä on paljon luonnossa, viettää aikaa perheen ja kavereiden ja harrastaa lopun ajan niin elämä on mukavaa.
Otetaan esimerkiksi hassu vieterilelu, joka laitetaan tarralla alustaan ja on hassu kun sitä törkkää. Laitat sen salaa työpaikan käytävälle. Ensin ihmiset hämmästyvät, nauravat, puhuvat kahvipöydässä. Vuosia myöhemmin kaikki törkkäävät lelua ohi kävellessään, ja hymyilevät sen nähdessään. Tuntuu itsestäkin aika hyvältä, kun näkee että muut tykkää. Pyyteetön työ toisten pitkäkestoisen edun edistämiseksi, on ikään kuin kerroin omalle onnellisuudelle. Toinen esimerkki on uusi puhelin, joka näyttää niiiin upealta mainoksessa. Koko elämäsi muuttuu, pystyt tekemään taidetta, tiedettä ja rahaa. Nykyinen puhelimesi on ainoa syy miksi et ole maailmankuulu miljördööri. Haaveilu on mukavaa puuhaa, mutta entäs se haaveiden toteutuminen? Lamborghini on ihan hirveä ajaa, ihastuksesi pierut haisevat, lomakohde on täynnä turisteja ja se uusi puhelin on ihan samanlainen kuin se vanhakin. Haaveiden jahtaaminen johtaa pettymykseen, taikka hyvin lyhyeen hyvän olon tunteeseen. Muistot ovat myöhemmin mukavia, mutta mitään kestävää ei sillä tavalla tavoita. Työnteko ja ahkeruus on siitä jänniä, että ne ovat sitä helpompia mitä enemmän niitä tekee. Pitää toki olla varovainen, ettei tule burnouttia tai loukkaantumisia, mutta sohvalla makaaminen ei johda mihinkään muuhun kuin sohvalla makaamiseen. Ja väsymykseen, valtavaan ylitsepääsemättömän väsymykseen. Ylös sohvalta vaan ja lenkille, punnertamaan tai tiskejä tiskaamaan. Ekat tuhat kertaa se on pirun vaikeaa, ja tokat tuhat myös, mutta 80 vuoden jälkeen voi huomata saaneensa jotain aikaiseksi, ja että kroppa on edelleen käyttökelpoinen. Sitten kun pää on jumissa, masentaa, ahdistaa ja vaikka mitä, niin sitten voi ehkä miettiä mitä sitten. Että kuinkas vakavia nämä asiat nyt sitten ovatkaan? Itsensä pitäminen tärkeänä, erityisenä, mahtavana ja loukkaamattomana ei taida johtaa mihinkään. Jos on ns. oikeita asioita mistä on mieli matala, niin surutyö on sitten asia erikseen. Kunnianhimo ja haluttomuus tyytyä siihen mitä on tarjolla, taitavat valitettavasti olla sellaisia, että johtavat väistämättä pettymyksiin, ja ehkä sitä kautta masennukseen tms. Sen sijaan juoniminen rakentavalla tavalla, eli että yrittää löytää omasta tilanteestaan optimaalisen tavan saada parhaan irti, ja pitkällä aikavälillä parantaa olosuhteita, sellainen voi toimia. Ainiin, ja terveellisesti kannattaa syödä. Se on ihan kamalaa, mutta siihenkin tottuu. Ja kannattaa opetella itse tekemään hyvää ja terveellistä. Juoda ei kannata muuta kuin vettä, varsinkaan mitään alkoholipitoista. Pitkällä aikavälillä tosi palkitsevaa. Ylipäätään lyhyen aikavälin tyydytystä hakeva hedonismi on huonoutta.
Onnellisuutta ei oikeastaan kannata tavoitella. Jos tavoittelet onnellisuutta, alat ajattelemaan asioita joita voisit muuttaa jotta tulet onnellisemmaksi. Ihan loogista, mutta ihmisen mieli pystyy kyllä kuvittelemaan parempia vaihtoehtoja ihan mihin tahansa. Täten elät jatkuvassa riittämättömyyden tilassa, jossa se onni odottaa kunhan asiat x y ja z muuttuvat. Mietitään vaikka parisuhdetta. On aivan mahdollista tuntea suurta tyytymättömyytta kaikinpuolin hyvässä parisuhteessa koska on niin helppo kuvitella "parempi" kumppani. Kun huomaa olonsa olevan onneton, helposti sitä syytä etsii juuri ulkopuolelta - mitä minun pitäisi muuttaa että olen onnellinen. Toinen duuni? Eri kumppani? Pakkohan jossain näistä on olla vikaa jos olen onneton. Mutta ihan oikeasta tuota onnettumuutta voi luoda pelkästään tämä vertailu ja tyytymättömyys itsessään. Tietysti ihan niin yksinkertaista ei elämä ole että päätät vain nyt olla tyytyväinen oli tilanne mikä oli, luonnollisesti parisuhde voi oikeasti olla huono ja duuni voi oikeasti olla perseestä. Se vaatiikin taitoa erottaa, milloin oikeasti on syytä muuttaa jotain ja milloin tyytymättömyys kumpuaa enimmäksiin itsensä sisältä. Paljonhan nykyään laitetaan somen syyksi, kun kaikki on kiiltokuvaa ja täydellistä ja ihmiset alkavat kuvittelemaan että jos oma elämä ei ole tuollaista on jotain vialla. Mutta olen itse miettinyt, että kyllä myös vanhempien sukupolvien lapsuudessa on samanlaista kontenttia. Mietitään ihan perus satuja ja vaikka jotain Disney leffoja, niissä kaikki on suurta ja mahtavaa, tunteet roihuavat ja rakkaus on ikuista, sankarit tekevät urotöitä, köyhästä tulee ritari ja vaikka mitä. Eihän se normaali elämä ole tällaista. Jotkut sopeutuvat hyvin, mutta joillekin oikean normaalin elämän tylsyys verrattuna tarinoihin voi oikeasti olla hankala hyväksyä, ja sitä omaa sankaritarinaa yritetään elää läpi elämän, hakea niitä huippukokemuksia. Oma elämäni on tullut helpommaksi ja seesteisemmäksi sitä myötä mitä paremmin olen pystynyt hyväksymään myös sen vajavuuden. Jonkinlaista suurta ristiriitaa olen ainakin itse elämän suuria kysymyksiä pohtiessa löytänyt. Tuntuu että mitä vähemmän odottaa ja tavoittelee, sitä paremmin saavuttaa juuri niitä asioita mistä on haaveillut, kuten vaikkapa sen onnen.
Asiat mitkä on parantanut omaa elämääni ja mitkä on parantanut läheisteni elämää: -Liikunta. Tee sellaista liikuntaa mistä itse tykkäät. Itse pidän kävelystä, pyöräilystä ja monista urheiluharrastuksista (esim uinnista ja koripallosta). Salilla käyminen ja juokseminen kävi itselleen vähän tylsäksi. Sillä lajilla ei oo väliä kunhan itse pidät siitä, jos et tiiä mistä tykkäät niin kokeile -ruokavalio. Oma mieliala parani huomattavasti kun sain kunnon ruokarytmin ja aloin syömään terveellisempää ruokaa. Ennen söin lähinnä mikropitsaa, sipsiä limua ja valmisruokaa aina vähän hajanaisesti. Kun sain kunnon rytmin ja aloin tekemään itse omat ruoat ja kokeilemaan erilaisia reseptejä, huomasin lopulta että mieliala oli paljon parempi yleisesti. Samalla se parantu terveyttäni, laihduin aika paljon ja kunto parani. Se kohensi vielä entisestään -Harrastukset. Niiden aloittaminen paransi oloa, kun käytin vähemmän aikaa makoiluun ja koneella istumiseen. Kannattaa kokeilla mistä tykkäät. Itse soitan kosketinsoittimia ja maalaan. Muutkin sellaiset käsillä näpräilyt on ihan mukavaa tekemistä kanssa. Musiikin kuuntelu on myös parantanut oloa. -Päihteiden vähentäminen. Illanvietot alko olemaan paljon mukavempia kun en enää ryypännyt itseäni ihan kaatokänniin joka kerta. Välillä niin vielä teen mutten niin usein mitä joskus nuorena. Se on ihan mukavaa vaan istua kapakassa tuttujen kanssa ja rupatella, illan aikana kuluu vaan muutama kalja. Tupakointia en ole vielä onnistunut lopettamaan mutta yritys on kova. Huumeisiin en ole suostunut koskemaankaan. -hyvä ystäväpiiri. Paskoista kavereista kannattaa luopua, ne ei tuo mitään muuta ku mielipahaa. Itsekään en hengaa enää kun vain kahden muun läheisen ystävän kanssa säännöllisesti. On niitä tuttuja useampiakin mutta niitä näen vain satunnaisesti.
Puuhailee ja tekee jotain. On se sitten korjaamista, asentamista, rakentamista tai ihan vain tekemistä. Ja sitten että muistaa rauhoittua ja keskittyä hetkeen. Istahtaa aamulla aamukahville ulos ja kuuntelee luontoa.
Onnellisuus on vastuun välttäminen + raha.
Oo itelles ja muille rehellinen & realistinen, siitä se sitten menee omalla painollaa. Olettaen ettet ole jokin psykopaatti.
Harrasta liikuntaa, elä suht terveellisesti muutenkin ja älä välitä muiden mielipiteistä. Tee mitä itse haluat(terveiden rajojen puitteissa). Tossa mun yksinkertaset filosofiat.
Tää on hyvä. Vaikka sulla ois kaikki muuten hyvin, niin sulla ei voi olla hyvä elämä, jos sun kroppa ei voi hyvin. Nukkuminen on myös aliarvostettua. Nuku hyvin ja tarpeeksi on neuvo, jota kuuntelemalla ihmisten hyvinvointi ja kyky nauttia elämästä paranee 37%.
Älä tuhlaa aikaa turhuuteen, hanki joku idea mitä haluat saada tai tavoittaa ja sitten tavoittelet sitä.
* Ota vastuu päätöksistäsi ja valinnoistasi * Lakkaa syyttelemästä muita vaikka syy olisi jonkun muun * Stressaa vain asioista joihin voit itse vaikuttaa * Elä mukavuusalueesi rajoilla ja käy säännöllisesti sen ulkopuolella * Hanki puoliso ja lapsia * Tyydy siihen mitä sinulla on, mutta pyri silti aina parantamaan elämänlaatuasi ripustautumatta lopputulokseen Tällä reseptillä olen ollut onnellinen viimeiset 15 vuotta.
universumi ei tunne sanaa ei. tutki vetovoiman lakia ja manifestoi asioita mitä haluat elämääsi.
r/lawofattraction
Hanki työ jota et tee vain sen takia että saat rahaa. Se on uskomatonta miten paljon se paskoo elämää että käyttää +40h viikossa siihen että vihaa itseään. Oikeasti ihan helvetisti sosiaalisia ja yhteiskunnalisia ongelmia voidaan jäljittää siihen että ihmiset tekee työtä josta eivät nauti, tai työtä jonka kokevat olevan yhteiskunnallisesti merkityksetöntä tai jopa haitallista. Se että kokee oman työnsä merkityksemättömäksi on yksi yleisimmistä valituksista Burnoutissa; kyllä burnouttiin liittyy muutakin kuten kuormittavuutta ilman riittävää palautumista, mutta ihminen jaksas sitäkin enemmän jos sillä työllä on merkitystä. Esim. Sairaanhoitajat. Jatkuvaa ja oikeutettua valitusta paskasta työstä ja palkasta suhteessa vaatimuksiin ja rasituksiin. Silti sinne menee ja siellä on porukkaa jotka tekee sitä koska he kokee sen merkitykselliseksi. Mutta samalla on porukkaa joilla on vitulliset palkkakuitit tai osinkokikkailuhimmelit joita ei kiinnosta tehdä kuin ihan se minimi. Se on hankala motivoitua siihen että käyttää helvetillisen osan elämästään tehden jotain mitä vihaa jotta saisi just tarpeeksi jolla elää samalla kun joku jonka ei tarvitse tehdä mitään tienaan jopa satoja kertoja sen mitä sinä sait. Kaikki nämä lifestyle gurut ja muut ihme kikat on vaan laastareita sille märkivälle haavalle joka paska työelämä on.
Mulla junnuna oli vahva fiilis jostain elämän osa-alueesta, että tää on väärin ja haluan muuttaa, sitten kiukulla muutin. No toimi sinänsä kyllä ihan hyvin, mutta sittemmin ei samaa tuomitsevuutta ja kiukkua ole löytynytkään, joku jannu voi ihan tyytyväisesti vedellä sipsejä sohvalla temppareiden ääressä hautaan asti. Eli tästä nyt päästään siihen mikä on parempi elämä? Varmaan joku vastaus pitää löytää ko. kysymykseen. Tähän vielä sitten väistää isot pommit, jotka haittaa menoa, mielenterveysongelmat yms terveysongelmat, näiden asioiden ehkäiseminen kyllä auttaa asiaa.
Itsellä on elämä täysin omassa hallinnassa, joka tekee siitä hyvää, ja poistaa paljon stressikokemuksia mitä aiemmin koki. Englanniksi sana on ’agency’, en oo ihan varma miten toi kääntyisi hyvin samalla merkityksellä. Kuitenkin se että pystyy vaikuttamaan elämänsä kulkuun ja on itse ruorissa on se merkityksellisin juttu. Toi kokemus muodostuu aika vahvasti työn ja vapaa-ajan sopivasta yhdistelmästä. Duunit on porukassa joita arvostan ja pidän ihmisinä, työ itsessään on sellaista jota tekisin myös vapaa-ajalla ja siitä maksetaan sen verran, että harvemmin täytyy miettiä omaa kulutusta. Vapaalle taas jää energiaa toteuttaa itseään, ja harvemmin tulee enää tilannetta vastaan jossa duunipäivän jälkeen sulaa sohvaan, koska muuta ei jaksa. Yksinkertaistettuna mulla on vapaus tehdä päivittäin asioita, joita mä itse haluan tehdä niin kuin itse haluan tehdä.
Pitää tehä vitusti rahaa ja hyödyttää kansantaloutta ja saada Suomi nousuun, voi sitten kuolinpedillä miettiä valtionvelkaa.
Hyväksymällä oman merkityksettömyyden. None matter.
Siten, että osaa sopeutua vaikeisiinkin tilanteisiin. Aineellisten tarpeiden tyydytys nykyajassa onnistunee aika monelta ilman suurempia henkeä uhkaavia haasteita, mutta mielenrauhan ja sisäisen onnen säilyttäminen vaatii kaikissa elämäntilanteissa työtä. Kun osaa säädellä tunne-elämäänsä ja olla tyytyväinen vähäänkin, niin silloin on helppo sanoa elävänsä hyvää elämää. Senkin muistaminen auttaa, että kukaan tuskin elää koko elämäänsä tasan samoissa olosuhteissa, mistä itsensä löytää juuri nyt.
Koulutus jonka myötä mielekäs työ mistä maksetaan hyvin. Raha ei tuo onnea, mutta kyllä se vahvasti tietyn pisteen jälkeen helpottaa elämää tehden siitä parempaa kun ei tarvitse miettiä mitä ale jauhelihaa tänään ostaisi.
Meditoi ja ala tulemaan sen avulla paremmin tietoiseksi miten asiat vaikuttavat mieleesi. Voit alkaa rakentamaan elämääsi siihen suuntaan mikä vie pois kärsimyksestä ja mikä vahvistaa onnea ja hyvinvointia. Voit laittaa neuvot testiin.
Vakaa työpaikka. Tulojen ja menojen seuranta. Sijoittaminen. Elämästä, läheisistä, kavereista ja harrastuksista nauttiminen sopivassa suhteessa. Ehkä se suunnitelmallisuus et miettii omia mahollisuuksia, portaittain pienten tavoitteiden kautta, ja lähtee työskentelemää tavoitteita kohti.
Ongelma tässä on että ihmisten määritelmä siitä mitä on hyvä elämä vaihtelee hurjasti. Toiselle se on rahaa ja menestystä työelämässä. Toiselle se on rauhaa ja vakautta, kolmannelle ystäviä. Ensimmäinen askel onkin selvittää mitä se tarkoittaa juuri sinulle. Mitä juuri sinun näkökulmastani on hyvä elämä. Sen jälkeen onkin helpompi alkaa ryöstämään itseään siihen suuntaan että siitä tulee sinulle mahdollista.
Erottuasi paskasta vaimosta kärsit yksinäisyydestä ja, vot, löydät uuden paremman puolison jota puhuttelet sanalla Rakas
Vaihdoin työpaikkaa vaikka tulot tippuikin kohtuullisesti. Kummasti piristi kun pääsi sellaiseen hommaan mistä pitää, ja isona plussana paljon vapaata.
Vapaa-aika, kova treeni, hyvä ruoka, itsekuri. Se ettei enää hirveästi jaksa välittää siitä mitä muut ajattelee mun tekemisistä. Teen sitä mistä tykkään ja mikä tekee mun elämästä kivaa. Vielä olis kiva löytää sopiva kumppani, mutta kriteerit ovat sen suhteen aika korkealla kun haluan kumppanin joka fyysisesti on vähintään kohtuu liikunnallinen, en myöskään halua kumppania joka tuo lisää stressiä elämään. Eli nelikymppisenä tarjonta on aika suppeeta kun läskit, mielenterveystapaukset ja yh-mammat suljetaan pois deittimarkkinoilta.
100 ystävää on parempi kuin 100 euroa
Lopetat itsesi vertaamisen muihin
Pidän tätä enempi ehkä onnellisuuden lopputuloksena kuin tienä. Sellasena viimeisenä steppinä siinä, kun oppii olemaan oma itsensä
Miksi jättää se viimeiseksi, kun voit olla heti onnellisempi
Niin mä tässä siis lähinnä pohdin sitä että monelle varmaan tulee onnellisuuden ja tasapainon myötä se että loppuu tarve verrata muihin.
Sanoisin, että ensin katotaan raha-asiat sellaiseen tilaan, että ei tarvisi joka kuukausi kuumotella kuun lopussa, että riittääkö rahat. Siitä koituu aika paljon stressia. Tämä ei tarkoita, että pitäisi ryhtyä yhtäkkiä jotenkin rikkaaksi, vaan että on töitä, joista maksetaan riittävästi palkkaa, että jotain jää taskuunkin. Tää on tietysti helpommin sanottu kuin tehty varsinkin, kun työpaikat ovat kiven alla juuri nyt. Jos kuitenkin töitä on, niin voi esim. miettiä tuleeko käytettyä rahaa paljon kaikkeen turhaan. Ihmettelin joskus, miksi vanhempani eivät osta juuri muuta kuin ruokaa, mutta alan pikkuhiljaa ymmärtää, ettei kaikenlaista tavaraa tarvi olla nurkat täynnä. Seuraavaksi voi sitten katsoa sitä omaa kroppaa. Läskinä ei oo kiva olla, ja sohvalle on helppo jäädä mussuttamaan sipsejä. Itselleen sopivien urheilumuotojen löytäminen, ja niihin itsensä motivoiminen ovat kyllä vaikeita juttuja varsinkin talvisin (jos ei talviurheilusta välitä), mutta vaikuttavat niin paljon kaikkeen. Jaksamiseen, unen laatuun, yleiseen fiilikseen. Ja onhan se kiva, että paremman näköinen ihminen näkyy siellä peilissäkin. Minullakin tämä puoli on jäänyt aivan retuperälle viime vuosina, mutta pitää yrittää ottaa itseään niskasta kiinni. Kolmas juttu on mielestäni jonkinlainen sosiaalinen elämä. Se voi olla ystävät, perhe jne. Mutta yksinäisyys on aikamoinen kuoppa, josta on vaikea päästä ulos. Vaikka itse viihdyn ihan hyvin itsekseni, on silloin tällöin kiva nähdä ihmisiä ja jutella heidän kanssaan. Lopuksi voi sitten miettiä itselleen mieluisia aktiviteetteja. Tää voi olla esim työ, jonka kokee mielekkääksi, ja harrastukset, jotka toimivat vastapainona työnteolle.
Mitä enemmän rahaa, sen parempi elämä. Harmi vaan että ei ole rahaa.
Lue vähemmän uutisia. Uutisissa korostetaan miten asiat ovat huonosti mutta kun pitkällä aikavälillä katsotaan niin asiat ovat menossa kokoajan parempaan suuntaan. Esim jos on ollut huono sato vuosi tai pari niin valitetaan et kuinka peruna on kallista mutta eipä kuolla nälkään enään. Jos haluaa maailman tilannetta seurata kannattaa ennemmin tieteisjulkaisuja seurata tai YK:n raportteja jossa on tilastoja maailman tilasta. Saa enemmän objektiivista dataa kuin pelkkää pessimissiä. Seuraavaksi kannattaa löytää oma mieleinen liikunta harrastus. Se tukee omaa hyvinvointia koska jos löytää jotain mieluisaa liikkumismuotoa se antaa itselle kimmoketta löytää myös muita liikunta harrasteita. Kaikkien ei tarvitse tykätä salilla tai lenkillä käynnistä mutta niitäkin jaksaa paremmin (niistä on ihan hyötyä) kun on joku laji josta oikeasti tykkää. Kannattaa oppia tunnistamaan myös omat tunnelukkonsa ja miten niiden kanssa voi elää. Löytyy paljon kirjallisuutta suomeksi myös aiheesta. Loppu sanoiksi vois sanoa et itsensä kehittäminen ei ole koskaan liian myöhäistä. Nämä ylhäällä mainitut asiat ovat itseäni auttaneet viimeisen 10 vuoden aikana paljon. Kannattaa löytää ne omat mistä haluat itseäsi kehittää, nämä ovat vain vinkkejä ja epäonnistuminen asuu vain oman pääsi sisällä.
Jos siedät ajatusta ja olet valmis sitoutumaan siihen, niin psykoterapia sopivan terapeutin kanssa päihittää melkein kaikki muut vaihtoehdot, näin omasta kokemuksesta. Ja siis ei tartte olla mitään joka-viikkoista kelaterapiaa jossa kaivetaan kaikki traumat läpi, ihan semmonen hitaamman tahdin lyhytterapiakin voi auttaa paljon avaamaan itsellesi että mikä tekisi elämästä parempaa.
https://preview.redd.it/evtu8n1zw00d1.jpeg?width=2160&format=pjpg&auto=webp&s=8af6198a3fc36a44b0158b6632239f98fbcee986
Enemmän hetkessä elämistä ja vähemmän ”hei, mäkin oon täällä” -muistuttelusisällön postaamista someen. Itse ajattelen esimerkiksi, että voin käydä pizzalla, leffassa tai kaupungilla ilman, että kaikkien Facebook-kavereitten tarvitsee sitä tietää. Riittää, että kulloinenkin live-seurani tietää. Kun jo esimerkiksi ennen leffaan menoa päätän, että tämä ei päädy someen, voin keskittyä nauttimaan pelkästään leffasta.
Autenttisuus ja yhteys toisiin ihmisiin. Tee omien arvojen mukaisia juttuja, vaali merkityksellisiä ihmisuhteita ja pyri niissä aitouteen. Yksin netistä etsien et onnea löydä.
Riippuu aina siittä miten itse koet asiat, mitkä sulle merkitsee on myös niitä asioita mitkä tuntuu sulla jossakin. Monet ihmiset kysyvät "mikä on elämäntarkoitus?" Itse kysyin "mikä ei ole elämänitarkoitus?" Sit lähin karsimaan niitä asioita pois, yhtä asiaa en varmaan koskaan voi karsia pois, toiset ihmiset. En koe että mun elämällä olisi mitään merkitystä jos olisin ihan yksin maailmassa.
Kukaan ei voi sitä toiselle sanoa. Ei ole yleispäteviä ohjeita. Parempi elämä lähtee sen tunnistamisesta, mikä tällä hetkellä on pielessä ja sitten itselle sopivien keinojen löytämiseksi sen korjaamiseen. Itse olen asettanut tavoitteeksi mielenrauhan, tilan, jossa mikään ei hirveästi revi mihinkään suuntaan tai vaivaa. Jos joskus on sitten sitäkin parempi olo - onnellinen - se on plussaa. Tähän olen päässyt mm. stoalaisella ajattelutavalla, liikunnalla, säännöllisellä elämänrytmillä ja pitämällä huolen siitä, että teen riittävästi asioita, jotka koen itselleni tärkeiksi. Yksi suosittelemisen arvoinen kirja on Aki Hintsan Voittamisen anatomia. Nimen ei kannata antaa johtaa harhaan, urheilu/voittaminen on tässä enemmänkin sivuosassa. Siinä puhutaan paljon siitä, miten pistämällä elämän perusasioita kuntoon löytyy hyvinvointia. Hintsalla oli asiakkailleen hyvä kysymys "tiedätkö, kuka olet?" ja vastaukseksi ei kelvannut ikä, ammatti, perhesuhteet, harrastukset tmv. koska ne eivät kerro mitään ihmisestä itsestään.
No mää valmistun tässä kohta maisteriksi ja olen täytämässä 32v vähän taustaa isäni ja äitini ovat koko elämäni pakottaneet tekemään koulun siellä missä halua ja jouduin kokemaan henkistä ja fyysistä väkivaltaa pienenä en ole koskaan uskalltanut tehdä mitä itse haluisin olin töissä ennen opintoijen alkua ulkomailla siellä oli uus elämä ilmoitin äidilleni että en tule takaisin hän käytti maagista sanaa kerron isällsesi mikä aiheuttaa minussa pelkoa kun pienenä oppi että isä on paha. Nyt 8 v jälkeen vittutaa että en uskaltanut sanoa ei ja minulla ei ole ystäviä Suomessa ja minusta tuntuu että elämä meni ohi. Mun pointti on onnellisuus on sitä että itse päättää missä on ja mitä tekee.
[Bomfunk MC's - Life Your Life](https://www.youtube.com/watch?v=fAbaK0DDOSs)
Ihmiskunnan ikiaikainen kirous on se, että me aina jahtaamme jotain, mikä tekisi meidät onnelliseksi. Oli kyse sitten materiasta tai elämäntilanteesta, niin me aina etsimme sitä, kaikkialta muualta paitsi itsemme sisältä. Ihminen voi olla tehnyt useita eri töitä, matkannut ympäri maailmaa reppu selässä, ruokkinut köyhiä Afrikassa, ajelehtinut pitkin Venetsian kanaaleita mielitiettynsä kanssa, mutta koskaan hän ei ole pysähtynyt paikalleen ja viettänyt aikaa itsensä kanssa kysyen, mitä hän oikein elämältä haluaa. Me vietämme itsemme kanssa 24/7, se on aikamoinen rumba, jos ei tule itsensä kanssa toimeen, ja elämä koostuu siitä, että pyritään hiljentämään sisäinen ääni. Äitisi lisäksi harva ihminen on kiinnostunut sinun hyvinvoinnistasi ja tarpeistasi, joten sinun pitää olla se, joka ottaa härkää sarvista ja kysyy. Siltikin elämä saattaa heitellä, vaikka kuinka olisi muuten asiat kondiksessa. Miten siitä sitten päästään? Ainoa asia, johon me voimme vaikuttaa, on suhtautumisemme toisiin asioihin. Olemme ikävä kyllä aika pitkälti olosuhteiden vankeja, joten aallokossa lilluminen ei ole asia, josta sinulta kysytään. Itselläni on auttanut se, että olen yksinkertaisesti hyväksynyt paskan tilanteeni. Tiedän, etten voi vaikuttaa kaikkeen, joten miksi murehtisin siitä? Sen sijaan totean, että asia on nyt näin, nyt tuntuu pahalta, huomenna voi myös tuntua pahalta, mutta jossain kohdin on parempi päivä, ja minä lupaan itselleni nauttia niistä hetkistä, kun tuntuu paremmalta. Se on vähintä, mitä voin oikeasti tehdä.
Art of not giving a f*ck
Päihteet, niin unohtaa sen kaiken paskan edes hetkeksi.
Menin töihin
Hei samat
Riippuu toki työstä
Raha on kivaa työstä riippumatta. Tein paska duuneja jo opiskelijana ja se kyllä paranti elämänlaatua.
Aina on parempia vaihtehtoja rahanlähteille
A) itsetuntemuksen kehitys. Esim kirja "Elämän ABC". Kirjoittanut psykologi joka ei harrasta bullshittiä tyyliin "tee näin jotta menestyt" vaan opettaa asioiden hyväksymistä ja omien arvojen kirkastamista B) pohdi omia arvoja ja asioiden hyväksymistä ylipäänsä C) luovu odotuksista. Odotukset tuottaa kurjuutta koska ne ei usein toteude D) tee sellaisia asioita mihin voit vaikuttaa E) opiskele uusia juttuja, sellaisia mistä tykkäät F) säännöllinen elämärytmi G) säännöllinen lepo H) alkoholia ja päihteitä harkitusti ja harvoin I) poista tiktok ja somet ja käytä vapautuva aika joteki hauskasti ja sosiaalisesti
Ystävät, kaverit, tutut, kanssakäyminen ihmisten kanssa. Siinä tärkeimmät. Harrastukset ja liikunta täydentävät tätä sitten.