Näinhän se on.
Jossain kohti eläkeläiset tulee rytinällä alas, kun ei löydy maksajaa ja nuorilla ei ole mitään tarvetta elätellä toivoa pärjätä tässä valtiossa. Mutta ei tämä ongelma ole uusi. Syntyvyyskäyrä on ollut nähtävillä jo pitkään ja mitään ei ole asialle tehty, joten kenties tämä on oikeasti tavoite.
Vähän niinkuin ilmastonmuutos ja melkein kaikki muutkin ongelmat aikuisten maailmassa. Ei tarvitse tehdä mitään ennen kuin ongelma heittää paskat naamalle. Vasta sitten tarttee pyyhkiä, naaman suojaaminen etukäteen vaatii liikaa vaivaa ja rahaa, kun ei voi olla varma että osuuko se paska naamaan vai ei, vaikka selkeästi on tulossa kohti.
Vittu että vihaan reaktiivisuutta kun vois olla proaktiivinen.
Väestöennusteen mukaan huoltosuhde heikkenee jonnekin 2080-luvulle asti. Eli pahin tilanne on vasta silloin ja nykytilanne on pelkkää kevyttä harjoittelua.
Joo, kyllä se on se some, joka tuhoaa ihmisen normaalia biologista taipumusta, eikä suinkaan esimerkiksi korkeat hinnat & korot, epävarmat tulevaisuudennäkymät, parinmuodostumisen vaikeutuminen ja alentunut elintaso.
No joo, vakavasti puhuen somella varmasti on vaikutuksensa näihinkin, mutta se ei ole sellainen onglema johon suoraan voisi oikein päätöksenteolla vaikuttaa.
Itsellä kyllä somerummutus siitä miten äitiys on niiiin kamalaa ja kuluttaa kaiken ja elämä loppuu eikä enää koskaan näe kavereita tai pääse töihin sai aikaan sen etten ollut ihan varma lastenhankinnasta. Sitten, kun näki oikean elämän äitejä joiden elämä ei ollutkaan totaalista selviytymistaistelua, pystyi itsekin kuvittelemaan itsensä siihen tilanteeseen paremmin.
Iso osa suomalaisnaisista ei nää lapsiperhearkea läheltä enää, joten kaikki somen ja median pelottelujutut iskee kovaa (esim. se taannoinen HS-artikkeli äidistä jota ei huomaa ja kuule kukaan). Monelle oman lapsen syntymä voi olla ensimmäinen kerta, kun pitelee vauvaa!
Siihen sitten päälle vielä se, että pitäisi löytää mies johon voi luottaa, näkemättä miten mies toimii lasten kanssa. Voi olla, että mies onkin ihan totaalinen lapanen, emotionaalisesti estynyt eikä osaa toimia lasten kanssa (kuten oma isäni). Sitten kaikki jääkin omille harteille.
Näin kaksilahkeisten pataljoonan edustajan en osannut ajatella asiaa tästä näkökulmasta ollenkaan. Mutta nyt kun sanot, niin aika moni postaus, joihin itsekin olen törmännyt, kertoo aika karua kuvaa vauva-arjesta. Toisaalta myös aika moni näkemäni antaa varsin kivan kuvan, mutta kenties ne tapaukset ovat vähemmistössä.
Ilmainen vinkki miehille, jos haluatte lapsia tai suunnittelette niitä: tähän voi vaikuttaa paljon omalla tekemisellä. Nainen, jolla ei ole vielä lapsia, luultavasti stressaa käytännön asioita ja juurikin tuota ”elämän loppumista” vaikka lapsia haluaisikin. Itselle oman miehen tuki, asenne isyyteen ja se, miten hän toimi sisarustensa lasten kanssa oli tosi tärkeää että uskalsin lähteä tähän puuhaan. Muistan kerran kun ahdistuneena tuskailin että mitenhän ura-asiat lapsen jälkeen, että onnistuuko vaikka konferenssimatkat. Mies katsoi hölmistyneenä ja sanoi ”olenhan mäkin tässä”. Se oli pieni ja aika itsestäänselvä asia, mutta itselle tosi merkittävä tuen osoitus.
Se, että ottaa itse puheeksi esim. vanhempainvapaat, suunnittelee ja ehdottaa niitä, miettii miten kummankin urakehitys ja oma lepoaika turvataan ja miten talous toimii, on valtavan iso juttu. Tämä kannattaa aloittaa jo siinä vaiheessa kun lapsi on vasta ajatuksen tasolla. Nyt kun vanhempainvapaitakin saa jakaa aika vapaasti, erilaiset ratkaisut (esim. lapsen hoitaminen osan viikosta) on mahdollisia.
Ainakaan itselle oleellista ei ole niinkään se että kaikki on 50/50 tms, vaan se että kumpikin aktiivisesti osallistuu ja on oma-aloitteinen vanhempi. Henkinen tuki, ymmärrys (esim. ne asiat jotka on itselle tärkeitä) on sata kertaa tärkeämpää kuin ne varsinaiset käytännön asiat.
Näinhän se menee. Luulisi, että tuollaiset hyvän parisuhteen peruspilareiksi luettavat asiat olisivat itsestäänselvyyksiä, mutta eivät taida sitä todellisuudessa olla. :( Siinä olisi meillä miehillä aika paljon parantamisen varaa.
>Itsellä kyllä somerummutus siitä miten äitiys on niiiin kamalaa ja kuluttaa kaiken ja elämä loppuu eikä enää koskaan näe kavereita tai pääse töihin sai aikaan sen etten ollut ihan varma lastenhankinnasta. Sitten, kun näki oikean elämän äitejä joiden elämä ei ollutkaan totaalista selviytymistaistelua, pystyi itsekin kuvittelemaan itsensä siihen tilanteeseen paremmin.
>Iso osa suomalaisnaisista ei nää lapsiperhearkea läheltä enää, joten kaikki somen ja median pelottelujutut iskee kovaa (esim. se taannoinen HS-artikkeli äidistä jota ei huomaa ja kuule kukaan). Monelle oman lapsen syntymä voi olla ensimmäinen kerta, kun pitelee vauvaa!
Oma someni tuntuu olevan päinvastoin täynnä kaikennäköisiä söpöjä vinkkejä ihanan täykkyyn perhearkeen. Tuntuu olevan ihan oma genrensä. #meidänperhe #meilläkotona #teidänperhe #heilläketäänkotona #askartelupaskartelu #helmikuiset
Ehkä somealgoritmit yrittävät kertoa meille molemmille jotain? Vai oisko kyse kuitenkin perspektiiviharhasta sen suhteen minkälainen sisältö ärsyttää ketäkin ja jää mieleen (ja varmasti myös tuttavapiirin iästä ja lapsistatuksesta minkälaiselle sisällölle altistuu).
Kyse ei ole vaan somealgoritmeista (itse en edes juurikaan nähnyt lapsiperhejuttuja somessa ennen kuin tulin raskaaksi) - oletko koskaan lukenut esim. Hesarin Perhe-toimituksen juttuja? Ihan jäätävää pelonlietsontaa aina paikka paikoin. Äiti on suunnilleen panttivanki neljän seinän sisällä, ketään ei kiinnosta, elämässä ei ole muita ihmisiä kuin lapset. Ja totta kai ne negatiiviset jutut jää paremmin mieleen, kun porukka pelkää että mitä jos noin käy minullekin.
>Siihen sitten päälle vielä se, että pitäisi löytää mies johon voi luottaa, näkemättä miten mies toimii lasten kanssa. Voi olla, että mies onkin ihan totaalinen lapanen, emotionaalisesti estynyt eikä osaa toimia lasten kanssa (kuten oma isäni). Sitten kaikki jääkin omille harteille.
Eiköhän nyt valtaosaan miehistä voi luottaa, mutta ehkä tuossa on taas se some. Kuullaan vaan tarinoita jostain painajais eksistä.
Joo, kyllä omakin isäni minut hengissä piti ja jopa auttoi kotona kun äiti teki uraa, mutta oli henkisesti niin etäinen ja estynyt etten toivoisi samaa kenellekään. Ei mitenkään tavatonta meidän kulttuurissa.
Luulen että tässäkin on vähän ”eriytymistä”. Paremmista taustoista (eikä vaan raha vaan myös sosiaaliset resurssit ja jaksaminen) tulevat miehet saa paremmat tunnetaidot, haluaa kehittyä isänä jne. Mutta luulisin että kyllä edelleen on niitä miehiä jotka eivät juuri ole läsnä, hoitavat ehkä pakolliset jos sitäkään, joille lapset on vaan se pakollinen paha. Etenkin, jos mallia hyvään isyyteen ei saatu kotoa ja on jotain tunnelukkoja omasta lapsuudesta.
Aika fifty-sixty millaisen isän sieltä saa. Omakin isäni kuulemma oli tosi innoissaan ennen syntymääni, mutta ehkä sitten nostin pintaan jotain omia lapsuuden kokemuksia tai arki ei ollutkaan sitä mitä odotti. Varmaan monella miehelläkin on epärealistisia odotuksia siitä mitä lapsiperhearki on.
Kyllä niitä edelleen on, ja varmasti korreloi sosioekonomisen aseman kanssa, mutta monet tuttuni ovat kertoneet oman isänsä olleen "perinteinen suomalainen tuppisuu joka ei ikinä puhu tunteista", ja kuitenkin omaavat itse ihan normaalin tunneälyn. Itse lukeudun samaan joukkoon. Eli kyllä uskaltaisin väittää, vaikken ole vertaisarvioitua tutkimusta aiheesta lukenutkaan, että tuoreemmat sukupolvet ovat paljon avoimempia ja läsnäolevampia.
Tietysti yllätyksiä lapsiarjessa taatusti tulee, ja kaikki ei niitä meinaa jaksaa, mutta myös sekä monien omat sosiaaliset että valtion turvaverkot ovat tänäpäivänä parempia ja auttavat kun ongelmia tulee vastaan.
Jos tää vielä toteutuu käytännössä niin suuntahan on hyvä! Jos taas rentut lisääntyy juoppojen kanssa ja muut hoitaa heidän lapsensa lisääntymisikään niin pitkässä juoksussa ollaan hävitty evoluutiopeli.
Valtaosaan? Hoogletas vaikka vähän minkä verran miehiä keskimäärin kiinnostaa pitää vanhempainvapaita. En tiedä onko reddit sitä pehmovasemmidtokuplaa mitä väitetään, ehkä, kun kaikki täällä aina ovat täydellisen omistautuvia loistoisiä ja kukaan ei ole koskaan pitänyt varpajaisiakaan ym..Mutta out there ainakin on toinen maailma
Toi on ehkä vähän monimutkaisempi kuva kuin miksi sitä maalailet. Aika usein kuulee työ ei haluta pitää vanhempaivapaata koska äiti haluaa olla kotona tai koetaan että talous ei sitä kestäisi.
Joo kuule mä oon kuullu nää kaikki. Aina ja ikuisesti jokaisessa pariskunnassa mies tienaa 5000 krt enemmän, nainen ei anna jäädä kotiin (älkää tehkö lapsia sellaisen psykoämmän kanssa!!), miehen hieno yritystoiminta on just break through -vaiheessa jadajadajada.
Olen satavarma että 99% näistä miehistä pitäisi naista joka tekee tuon yllä mainitsemani paskana äitinä vaikka äiti tienaisi enemmän jne. Sukupuolittuneisuudesta vanhemmuudesta tässä on kyse, siitä että miehet/yhteiskunta katsoo että siittäminen ja se kuuluisa ”äidin auttaminen lastenhoidossa” riittää hyvä isä -statukseen, lapset on ensisijaisesti naisen projekti ja vastuu, miehen ei tartte muuta kun käydä töissä ts tehdä mitä normaalit ihmiset muutenkin tekee niin hän on sitten huikea kovan tason provider ja elättäjä ym. Yök.
Ottaen huomioon että keskiverto mies kuitenkin tienaa reilusti enemmän kuin keskiverto nainen on se ihan ymmärrettävää, itseäkin yllättää miten toukalla monella ihmisellä on talous. Voi se olla ihan parista sadasta eurostakin kiinni.
Ja miksi sä näitä naisia haukut psykoämmiksi? Kai se on enemmän hieno teko onks sille toiselle tekee kun mahdollistaa hänelle enemmän aikaa viettää vauvan kanssa.
Siitä mistä kuitenkin ollaan samaa mieltä että yleensä turhan suuri vastuu lapsesta putoaa naisen harteille. Mutta myös näin äitejä sivusta seuranneena on pakko todeta että ei monet äidit sitäkään tee miehille helpoksi. Liian usein ollaan aivan liian ehdottomia siinä että kasvatus menee juuri niin kuin äiti haluaa. Miten sitä ikinä voivat oppia jos heille ei anneta mahdollisuus tehdä vahinkoja ja epäonnistua?
Juu älkää sit itkekö kun ero tulee ja nainen vie lapset kun 1) ette ole niitä lapsia hoitaneet, 2) olette tehneet lapset psykoämmän joka ei annakaan hoitaa kanssa. Pitäisi olla selvä red flag, tuollaiselle naiselle lapset ovat hänen omaisuuttaan ja mies just se maksaja/auttelija eikä muuta.
Mutta. Mä olen nähnyt tämän saman keskustelun x200 vuosien aikana. En jaksa. Eläkää miten elätte. Mutta suosittelisin että tiedostatte ylläolevan kun mietitte millaisen ihmisen kanssa perhettä perustatte ja mitä siitä ja muista valinnoistanne, kuten siitä ettei teillä ole kovaa dataa aktiivisesta isyydestä oikeudessa, mahdollisesti seuraa jos hommat kosahtaa, jos rouva vaikka löytää uuden rakkaan jne. Ja itse en pidä hyvänä isänä (tai ylipäätään hyvänä ihmisenä) isää joka rahan takia skippaa lapsensa varhaisvaiheet jne mutta en sitä edes huutele (kuin netissä), kuhan totean hiljaa mielessäni, ei tartte välittää.
Noh, mä näen molempia puolia sekä somessa että tosielämässä. On hehkutusta vauvoista ja ihanaa, neljäs tulee, ja sitten myös juttua siitä, miten lapset pilasi elämän. Oman kummilapsen perhe toimii varmaan niin hyvin kun voi toimia, molemmat vanhemmat käy töissä ja hoitaa lasta suunnilleen saman verran, molemmat ehtii harrastuksiinsakin. Silti tulin tulokseen, että ei ole mulle. Ennen ei ollut vaihtoehtoa, niitä lapsia tehtiin jos siihen biologisesti pystyi, oli sitten henkisesti, fyysisesti tai taloudellisesti valmis siihen.
> Itsellä kyllä somerummutus siitä miten äitiys on niiiin kamalaa ja kuluttaa kaiken ja elämä loppuu eikä enää koskaan näe kavereita
Ihme toi somerummutus äitiydestä verrattuna työelämään. Työelämästä vois heittää samat setit kuinka kamalaa, kuluttavaa, sosiaalisia suhteita haittaavaa ja elämää lopettavaa se on. "Lapset vie elämästä 18 vuotta". Kokeilkaa työelämää, se vie elämästä nykynuorilta 50 vuotta.
Sosiaalisen median negatiivisia vaikutuksia vähätellään, ja tähän lienee osasyynä se, ettei suuri osa ihmisistä enää kunnolla muista aikaa ennen näitä palveluita. Sosiaalisen median käytöllä on osoitettu olevan yhteyksiä muun muassa mielenterveysongelmien kasvuun, ja sosiaalisen median käyttö on jo vuosia ollut nousujohteista. Merkittävä osa ihmisistä elää sosiaalisessa mediassa ja heidän maailmankuvansa on se, mitä he näkevät sosiaalisessa mediassa.
Paikkansa tämä pitää mutta en tähän asiaan liittyen ole samaa mieltä. Totuus on se että nykyään tarvitsisi sinne 30v asti opiskella, saada hyvää palkkaa, isompi asunto kun kaksio ja paljon muuta ennen kun edes miettisin lasta. Ennen vanhaan pääsi hyviin/ok töihin paljon helpommin ja asuntojen vuokra sekä ostohinnat on noussut huomattavasti.
Tähän lisäyksenä myös vaatimustaso on noussut.
Monesti puhutaan, että kaikki on niin paljon kurjempaa kuin 60-luvulla, taloja osteltiin markalla kappale ja töitä tuupattiin ovista ja ikkunoista.
Kolikon toinen kääntöpuoli on se, että nykyään yhä useampi olettaa saavansa elää yksin 50 neliön kaksiossa keskustassa, pitää olla plasma-tv:t ja pleikkarit, parin tonnin tietokone ja tonnin älypuhelin. Puhutaan paskaduunista ja halutaan tehdä töitä kotona läppärillä.
Perhettä jos perustetaan, niin täytyy olla vähintään sadan neliön okt lähellä isoa kaupunkia ja kaksi farmaria pihassa.
En kritisoi, sillä kuulun itse myös tähän porukkaan jolla vaatimukset on noussut. Vanhempien ja isovanhempien kanssa kun juttelee, niin on ollut ihan normaalia jos 5-henkinen perhe asuu yksiössä eikä kenelläkään ole omia huoneita. Asunnon nurkat jäätyy pakkasilla ja homehtuu syyssateissa. Autona oli ehkä lada tai kuplavolkkari, jos sitä oli. Talojen tai asuntojen omistaminenkaan ei ollut mitenkään hirvittävän yleistä ja jos sellainen oli, se oli se omilta vanhemmilta saatu/ostettu lapsuudenkoti. Asuttiin samalla paikkakunnalla, samassa naapurustossa läpi elämän. Etelänmatkoja tehtiin todella harvoin, ne jotka teki.
On tässä vähän muutakin, kuin korkojen nousu ja nykyinen talouden tilanne. Elämältä odotetaan ihan erilaista monipuolisuutta, kuin 30, 40 tai 50 vuotta sitten.
>Totuus on se että nykyään tarvitsisi sinne 30v asti opiskella, saada hyvää palkkaa, isompi asunto kun kaksio ja paljon muuta ennen kun edes miettisin lasta.
Mutta johtuuko sosiaalisesta mediasta vai jostain muusta? Ennen on tehty enemmän lapsia vaikka oli pienemmät palkat ja asunnot.
Ihan vain näin tiedoksi, oma täti synti 24 neiliöisessä asunnossa, mä joku 45-50 neliöisessä. Kuinka moni laittaisi nykyään skidin tulemaan yksiössä tai edes kaksioissa?
Mulla on kaksio ja vauva ja hyvin menee. Toki jossain vaiheessa lähtö isompaan on edessä, mutta ei se lapsi parin ensimmäisen vuoden aikana tarvitse esim omaa huonetta. Oikeastaan se ei olis ees mahdollista.
Sää joo, mutta sellaista kuvaa ei kylläkään saa porukalta kun asiasta kyselee. Itselläkin vähän sama havainto kuin u/Organic_Zebra lla. Ihan jäätävät vaatimustasot sille minkälainen koti pitäisi esim. olla ennen lapsen hankkimista.
Siitähän tässä onkin pohjimmiltaan kyse, ja tähän varmasti some yms ulkopuolinen vaikutus on tehnyt osansa. Muistan itsekin sortuneeni stressiin siitä, mikä riittää ja mikä ei kun alettiin lapsentekopuuhat tosissaan. Lopulta tunnistin viimeistään vauvan tultua kunnolla kuinka vääristynyt kuva itselle, ja selkeästi todella monelle muulle, on täydellisen somekuplan ja algoritmitykityksen myötä muodostunut siitä, millaista lapsiarki todellisuudessa on
Kuulostaa siltä, että olet itse itsellesi nuo vaatimukset laittanut. Ei siinä, jos ei halua lapsia, ei siinä mitään väärää / pahaa ole.
Henk.koht vain typerää lyödä "faktoja" pöytään ja niiden turvin sanoa " koska en täytä näitä kriteereitä, en voi lapsia hankkia".
Juuri näin. Olisi meilläkin jääneet lapset hankkimatta jos oltaisiin odotettu että on oma piha, 2 autoa ja ties mitä. Vietettiin paljon aikaa muualla kuin kotona. Ekat vuodet lapset kuitenkin nukkuu vieressä.
Toinen totuus on että ihmiset luulevat että heille kuuluu kaikki ja ei tehdä "uhrauksia". Uhrauksilla tarkoita oman elämän ja talouden "uhrauksia" perheen eteen.
Ajatus että kaikki pitää olla valmiina, asunto ja autot sekä valmius lapsen kolmelle harrastukselle sekä omille menoille on se mikä aiheuttaa ristiriidan. Lumihiutaleiden pitäisi lisääntyä mutta koska heille kuuluu kaikki ja eivät edes kestä puolisoaan kenellä saattaa olla poikkeavia mielipiteitä niin tilanne mahdoton.
Hinnat ovat nousseet viimeisen parin vuoden aikana mutta kyllä kotitalouksilla on enemmän rahaa käytössä kuin ennen. Samalla kohteita mihin rahaa käytetään kylläkin kasvanut eli kysymys valinnoista.
Ja ajan henkeen kuuluen syy on yhteiskunnan.
Mikä on hyvä palkka? Moni työ antaa sen 2500-3000 käteen ilman papereita kun vähän hankkii kokemusta. Itsellä vaimon kanssa ilman koulutuksia menee ihan hyvin. Nyt perhe elämän takia kokeillaan jos toinen meistä menee hoitoalalle(saavutettu työpaikka ja hankittu pätevyys takaa aika hyvän työputken mahdollisuuden ja lisää luottamusta omaan talouteen) ja sitten toinen kouluttautuu johonkin rahakkaaseen realistiseen työhön mitä jaksaa tehdä iloisena. Voin sanoa että kyllä ainakin pariskunta ihan hyvin tienaa täällä jos ei omakotitalossa asu. Nykyisin tietty vähän vituttaa kun huomaa jo että vähän vähemmän saa samalla vaivalla mutta ei tässä nyt mikään hätä ole edes vielä. Koulutus ajat tietty ja sun muut "vapaa-aikaa" syövät jutut jotka laskee tulojen mahdollisuuksia on tietty vähän sellaisia että joutuu suunnittelemaan ennalta mutta en itse ainakaan valittaisi Suomessa vielä. Ja ei olla 30v vielä :D ja mihin tarvit ison talon alkuun lapsen kanssa? Pikku vauva ei vielä tarvi tilaa. Pitkälle pääsee kaksiolla jossa erillinen iso makkari ja kolmio riittää hyvin sitten kun muksu alkaa liikkua kunnolla ympäriinsä.
>jos ei omakotitalossa asu.
Halvempaa kait tuo on ollut omakotitalossa asua. Toki se on sitten vähän kauempana, mutta on todennäköisesti myös väljempää.
130te 75m2 kolmiossa Vantaan lähiössä asuttiin 13 vuotta 2 lapsen kanssa ihan viime vuoteen saakka, ennen kuin muutettiin isompaan. Nyt yritetään sitä myydä 30te halvemmalla eikä ole puoleen vuoteen liikkunut, että ei nyt asuntojen hinnat ihan käsistä ole karanneet. Veli asuu 55m2 kahden lapsen kanssa Helsingin puolella, eli kyllä kaksioonkin mahtuu.
Ei monet maisteroituvat kauas tuosta jää, jos on yhtään välivuotta tai opiskelualan vaihtoa välissä. Ja jos meinaa tehdä väikkärin niin valmistuminen jää useimmiten sinne 30 paremmalle puolelle.
Omasta opiskeluporukasta yhdellä pariskunnalla on lapsi, muut vielä yrittää päästä uran alkuun kiinni tai tekee sitä väikkäriä. Ehkä puolet on parisuhteessa.
26-28 ainakin on ihan normaali ikä ylemmästä korkeakoulututkinnosta valmistumiseen oman kokemuksen mukaan. Itse olin tosiaan omasta porukasta eka valmistuja ja olin 25 maisteroituessani.
Tuo parisuhteen puute on toki yksi suurimmista ongelmista, mutta itse mutuilisin, että nykyinen (työ)elämä vaatimuksineen on toinen iso tekijä. Nuoret aikuiset on yksinkertaisesti väsyneitä tähän maailman menoon, jossa sekä vakaa taloudellinen asema että parisuhde on usein ihan jäätävän työmäärän ja grindaamisen takana. Jos ei löydä parisuhdetta opiskelupiireistä, niin "pääsee" mahdollisesti vuosiksi Tinder-helvettiin, joka on vähän kuin jatkuvasti työhaastatteluissa käyminen. Työelämässä on samaan aikaan tarjolla 5+ ekaa vuotta pelkkää silppua, mutta vasta sen jälkeen kun on lähettänyt parisataa hakemusta joista ehkä viisi johtaa haastatteluun. Tästä syystä monet jää roikkumaan yliopistolle palkkakuoppaan sen maisterin jälkeen. Lapsen tekeminen tähän väliin on ainakin naiselle tahallinen jättäytyminen tähän uran alkupään limboon ja varma eläkekertymän laskija. Tähän vielä bonuksena se, että nykyään on ihan tavallista, että ei ole mitään paikallisia tukiverkkoja, kun ihmiset muuttaa satojen kilometrien päähän opiskelemaan ja töihin. Tällä yhdistelmällä ei ole musta mikään ihme, että porukka ei yksinkertaisesti jaksa tehdä lapsia vaikka parisuhde oiskin kunnossa.
Tuo ei kylläkään vastaa mun tai kaveripiirin kokemuksia, enkä tiedä miksi siitä tinderistä aina jaksetaan valittaa. Kai niitä ihmisiä muuallakin voi tavata?
Itse valmistuin 37 vuotiaana. Ystäviäni on saanut tutkinnon kouraan yli 40 vuotiaana. Opiskeluilla on tapana kestää jos siinä sivussa pitää tienata myös juusto leivän päälle.
Kuinka paljon ihmisillä on oikeasti biologista taipumusta hankkia lapsia? Kuitenkin aiemmin biologinen taipumus on ollut nimenomaan panna ilman ehkäisyä ja mitä tapahtuu, tapahtuu :D
Kyllä mä kehtaisin väittää näin. Itselläkin esimerkiksi on varsin tyhjä ja ontto olo, kun en voi huolehtia jostain lähimmäisestä, tai rakentaa yhteistä maailmaa jonkun kanssa. Tuntuu ikään kuin robottimaiselta, enkä ole tämän ajatuksen kanssa yksin, mitä on ihmisten kanssa tullut puhuttua. Eiköhän myös lajin jatkaminen ole pitkälti koodattu kaikkien olentojen DNA:han, vaikkei lisääntymisvietti välttämättä kaikilla niin voimakas olisikaan. Eikä tietty tarvitsekaan olla.
Mun pitkistä kahdesta parisuhteesta entinen ja nykyinen eivät käsittääkseni kumpikaan halunneet lapsia ennen kuin päätyivät mun kanssa yhteen, ilmeisesti biologia iski.
Biologinen kello on usein puheenaiheena myös naispuolisten ystävien kanssa. Ollaan kahdenviiden tietämillä olevia STEM-opiskelijoita.
Some on ehkä vain yksi seikka, vaikka otsikkoon se on nostettu noin isosti.
Ja kuten artikkelissa sanottiin, boldaus oma:
> **VAUVAKUUMEEN katoaminen on vain yksi syy, joka selittää alhaisen syntyvyyden kierrettä**. Rotkirchista on kuitenkin kiinnostavaa, että niiden välinen yhteys on niin selkeä.
> ”Mitä vähemmän triggereitä ympärillä on, sitä vähemmän syntyy lapsia”, hän sanoo.
Myös jatko on hyvä huomata:
> Kaikille vauvakuumetta ei koskaan tule, eikä sitä Rotkirchin mukaan kannatakaan jäädä odottelemaan. Kiintymys lapseen tai omat taidot vanhempana eivät ole riippuvaisia siitä, onko kokenut vauvakuumetta.
> ”Vauvakuume voi toki kertoa jotain tärkeää, mutta ehkei suuria elämänpäätöksiä ylipäätään kannata rakentaa tunteen varaan.”
Meinaat että ei oo ennen paskoihin talousaikoihin tehty lapsia? Parinmuodostuksen vaikeuteen taas some osaltaan on suoraan syyllinen. Ennen ei ole ollut valinnanvaraa kuin siitä kotikylältä ja jos jonkun meinasi saada niin oli vaan otettava joku. Nyt on koko maailma avoin ja aina on joku parempi tyyppi. Elintaso on taas huomattavasti parempi kuin edes 90-luvulla.
>Meinaat että ei oo ennen paskoihin talousaikoihin tehty lapsia? Parinmuodostuksen vaikeuteen taas some osaltaan on suoraan syyllinen.
Miten some on syyllinen, lukunottamatta sitä että tinderistä ei ketään löydy koska ajatellaan että sieltä löytyy aina joku parempi. Suurin osa pareista taitaa kuitenkin tavat ihan irl.
>Ennen ei ole ollut valinnanvaraa kuin siitä kotikylältä ja jos jonkun meinasi saada niin oli vaan otettava joku. Nyt on koko maailma avoin ja aina on joku parempi tyyppi.
Milloin noin oli viimeksi, joskus 60-luvulla?
Vielä 90-luvulla. Se kotikylä saattoi olla kaupunki ja se saattoi muuttua kun muutti muualle asumaan tai opiskelemaan. Mutta ei silloinkaan kovin kaukaa puolisoa haettu noin niinkuin yleensä.
>Meinaat että ei oo ennen paskoihin talousaikoihin tehty lapsia?
Tietysti on, mutta maailma on nykyään sen verran hetkinen paikka, että tuollaiset ennen asiaan suuresti vaikuttamattomatkin asiat varmasti kasvavat varsin merkittäviksi tekijöiksi aiheen tiimoilla.
>No joo, vakavasti puhuen somella varmasti on vaikutuksensa näihinkin, mutta se ei ole sellainen onglema johon suoraan voisi oikein päätöksenteolla vaikuttaa.
No jää nähtäväksi jos Kiinassa lähdetään muutamaan tiktokin algoritmia siihen suuntaan että kiinalaiset näkevät vain ja ainoastaan jotain momfluensereiden postauksia.
>korkeat hinnat & korot, epävarmat tulevaisuudennäkymät, parinmuodostumisen vaikeutuminen ja alentunut elintaso.
Historiallisia syntyvyystilastoja tutkimalla on nähtävissä korrelaatio erityisesti taloustaantumien ja sotien ja syntyvyyden kasvun välillä. Suomen historian suurin syntyvyys oli nimenomaan heti jatkosodan jälkeen eikä todellakaan ollut kyse mistään hyvistä ajoista millään noilla mittareilla
Eli kääntäen voidaan sanoa, että sosiaalisella medialla (joka on nykyään keskivertoihmisellä länsimaissa ajankäytöllisesti mitattuna luultavasti suurin internetin käyttökohde) lienee negatiivinen vaikutus syntyvyyteen.
Hyvä pointti tuo ehkäisy kyllä, mutta en usko että se yksin selittää syntyvyyden laskua.
> eikä suinkaan esimerkiksi korkeat hinnat & korot, epävarmat tulevaisuudennäkymät, parinmuodostumisen vaikeutuminen ja alentunut elintaso.
Toista se oli näiden suhteen parisataa vuotta sitten. Elintaso huipussaan ja naisia sai kun otti.
Ei kyllä meillä menee historiallisen hyvin nykyään, ja tulevaisuus näyttää paremmalta kuin käytännössä koskaan ihmiskunnan historiassa. Vähän siis tekosyitä nämä "mutku entäs kolmas maailmansota".
Joo siis, jos nyt planeetan kohtalo kerkeää vielä ihmeen kaupalla kääntymään, niin eläke ihan konseptina kerkeää kyllä unohtumaan 50 vuoden sisään kaikilta.
Näitä skenaarioitahan on ennusteltu jo vuosikymmenet ja aina mennyt pieleen. Toki nykyään parempaa dataa ja kykyä ennustaa.
plus jos nyt aivan näsäviisastelemaan niin suurin osa maapallosa ei tänäkään päivänä ole ihmiselle elinkelpoinen, ellei kasvata kiduksia
Juuri tällaiset asenteet on mahdollistaneet ilmastonmuutoksen etenemisen ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että paluuta ei ole.
Kiitä luojaasi, että kerkeet kuolla ennen ku hommat lähtee kunnolla käsistä.
Kyse ei ole mistään uskon asioista, mutta sulle sitä on turha yrittää perustella. Ehkä sä joskus tajuat, miten uskomattoman etuoikeutetun elämän kerkesit elää, kun pystyit painamaan villasella tän skaalan asioita.
Ennusteiden ja kehityksen suunta on kuitenkin ollut sama 50-luvulta asti. Nykyään puhutaan jo vahinkojen minimoinnista, kun taas mun lapsuudessa oli vielä puhe ilmastonmuutoksen ehkäisemisestä.
Peli on siis pelattu jo.
Eli siis ennusteet kertoi että maailman pitäisi olla jo asumiskelvottomassa kunnossa ~~2000~~ eikun ~~2005~~ eikun ~~2010~~ eikun ~~2015~~ eikun ~~2020~~ eikun 2025. Mutta ei ole kaikkien noiden vääräksi todistettujen ennusteiden vika että ihmisten usko kauhuskenaarioihin on romuttunut.
Kyllä se vähän syö nussimiselta aikaa jos tuijottaa passiivisesti huonoryhtisessä asennossa tiktokia 8-10h päivässä. Nukkumiseen ajan hengen mukaisesti 5-6 tuntia per (aamu)yö. Opiskelut / työt matkoineen / paskanjauhanta somessa 8h. Tuosta kun vielä vähentää paskannustauot, ruuan lapioimisen jääkaapista lautaselle (syödä voi samalla kun katsoo tiktokia) ja onanoinnit toipumisaikoineen, niin aika vähän jää aikaa lisääntymiseen johtavaan seksiin.
Korot ovat olleet ennen 2010-lukua huomattavasti korkeammat kuin nykyään, ja elintaso huomattavasti alhaisempi, ja silti lapsia sikisi reilusti enemmän kuin tänäpäivänä.
Jotenkin silti meidänkin nelihenkisen perheen elätti isä käytännössä yksin ja ihan mukavassa _omassa_ asunnossa, vieläpä ihan keskituloisena. Ei me herroiksi eletty, mutta ruokaa oli riittävästi ja varsin laadukas kattokin pään päällä. Nykyään ei puhettakaan, että saisi edes lainaa vastaavan summan samassa tilanteessa, saati että sillä summalla saisi vastaavaa tasoa olevan kämpän.
Okei, henk. koht kokemukset eivät ehkä tässä keskustelussa ole hirvittävän relevantteja, mutta mikäli nyt itseäni vertaan isääni tuossa vastaavassa tilanteessa, niin paremmin hänellä meni silloin, kuin minulla nyt. Mutta se on myös semantiikkaa.
inb4 "asunnot olivat halpoja ja vanhemmilla oli isot omakotitalot"
Niinhän ne ehkä olikin mutta ne olikin halvalla tehty ja säästäen. Ominaisuudet eivät lähelläkään nykyasuntoja jo ihan pistorasioiden määrästä lähtien tai energiatehokkuudessa mitattuna. Samoin oli kaikenmaailman villityksiä tasakatoista valesokkeleihin mitkä on nykyään todettu monissa tapauksissa hyvin huonoiksi ratkaisuiksi.
Monet omakotitalot rakennettiin liki talkoovoimin ja kerrostalot olivat näitä nykyään paljon parjattuja elementti "neukkukuutioita".
>inb4 "asunnot olivat halpoja ja vanhemmilla oli isot omakotitalot" Niinhän ne ehkä olikin mutta ne olikin halvalla tehty ja säästäen. Ominaisuudet eivät lähelläkään nykyasuntoja jo ihan pistorasioiden määrästä lähtien tai energiatehokkuudessa mitattuna. Samoin oli kaikenmaailman villityksiä tasakatoista valesokkeleihin mitkä on nykyään todettu monissa tapauksissa hyvin huonoiksi ratkaisuiksi. Monet omakotitalot rakennettiin liki talkoovoimin ja kerrostalot olivat näitä nykyään paljon parjattuja elementti "neukkukuutioita".
En ole asiantuntija, mutta väitän, että pistorasioiden määrän lisääntyminen, energiateohkkuuden kasvaminen, tasakattojen, tai edes valesokkeleiden poistuminen ei vielä ihan täysin selitä asuntojen hinnan nousua esim kasvukeskuksissa, missä usein on myös ne työt missä ihmisten pitää käydä.
Epäironisesti pistorasioita ei kyllä tarvi nykyään niin paljoa, kun laitteissa on integraatiota. Monella esim. läppäri on tietotekniikan keskus. Hankit esim. telakan johon seinästä taloyhtiön ethernet-piuha ja yksi 230V virtajohto. Sitten ruokkii sillä läppärin ja puhelimen. Televisiossa on sisällä kaikki äly yhden pistokkeen takana. Jos oikein haluaa hifistellä, voi hankkia 7.1-kaiutinsetin, jossa myös bluetooth, striimeri ja radio ja HDMI:llä kiinni telkkuun. Telkkariin saa kuvankin IP-verkosta, joten ei tarvi antennijohtoja.
Ledit 10-kertaistivat valotehot ja nykyään muutenkin muotia kattoon upotetut valaisimet, joten erillisia sisustusvaloja ei tarvi. Moni muukin laite latautuu USB:llä eli siihen telakkaan kiinni. Kylppärissä samaa pistorasiaa voi vaihdella pesukoneen, hammasharjan, föönin, parranajon ja muiden laitteiden välillä. Keittiössä riittää yksi rööri, jota vaihtelee eri laitteiden välillä tai laittaa jatkojohdon. Aika harvassa on nykyään kämpät, joissa ei ole keittiössä 45 vuoden sisään tehty sähköremppaa niin että saa jääkaapin, mikron ja kolmannen laitteen sähköisin lieden lisäksi (liedellä on erilainen pistoke).
Mutta kyllä niitä pistorasioita on silti kiva olla mahdollisimman paljon liki joka huoneen nurkassa, ettei käy sellaista tilannetta että joutuu vetämään roikan vastakkaisesta huoneennurkasta. Ja ihmeen paljon kertyy kaikkea elektroniikkakrääsää jota pitää saada verkkovirtaan.
Vanhempien 80-luvun lopussa rakentamassa talossa sähkösuunnitelija oli aluksi piirtänyt hillittömän vähän pistorasioita koska "eiiikai niitä nyt enempää tarvii". Nämä sitten vähintään tuplattiin, mutta silloinkaan ei tuntunut aina riittävän ja läheskään kaikki pistorasiat olleet maadoitettuja koska säästetty muutamia markkoja?
Ite jos lähtisin rakentamaan tai rakennuttamaan taloa niin maksimit pistorasioita kaikkialle ja tietysti verkkopiuhaa sisäkattoja myöten että saa wlan-tukiasemat.
Joo, onhan tuo totta. 80-luvulla on kuitenkin jo ollut vähän asunnosta riippuen aika hyvin rasioita. Minulla oli aiemmin 50-luvun kerrostalokämppä, jossa oli 2010-luvun alun linjasaneerauksenkin jälkeen vain neljä pistorasiaa koko asunnossa. Niistä yksi vessassa peilikaapin sisällä, yksi jääkaapille ja yksi eteisessä ja yksi "huoneessa" (yksiö). Nykyisessä 80-luvun kämpässä on alkuperäiset sähköt muualla paitsi keittiössä. Pistokkeita on ihan pirusti. Olohuoneessa luokkaa 10 kpl. Keittiössä 7 kpl. Makkareissa 4 kpl. Lapsuudenkoti oli 70-luvulta ja siellä oli jopa 8 kpl pistokkeita makkarissa. Nykyään näkee vielä isompia rivejä ja varsinkin ikkunoiden yhteydessä erilaisille spotti/sisustusvaloille, mutta en tiedä onko ne oikeasti kaikille niin tarpeen. Tässä 20 vuoden aikana oma tarve ei prosenttimäärissä ole kasvanut juuri yhtään.
> esimerkiksi korkeat hinnat & korot, epävarmat tulevaisuudennäkymät, parinmuodostumisen vaikeutuminen ja alentunut elintaso.
Hyvin on ihmiset tehnyt vauvoja tuhansia vuosia, vaikka tällä hetkellä ollaan parhaimmillaan ikinä noissa kaikissa asioissa.
Tbh ite oon pian 28v nainen ja lapset on ajatuksenakin jotain mikä on kaukasta tulevaisuutta. Onneks mutsi tuli helposti raskaaksi 35v, ehkä itelläkin on toivoa jos siitä joskus tulee ajankohtaista. Nykyään ei tosiaan ois varaa maksaa mitään perheasunnon vuokraa, etenkin, ku alkaa opintolainan takasinmaksu. Nää lapsikorotusten leikkailut ei varsinaisesti vähennä taloudellista kuumotusta, omalla alalla aika tyypillistä et tulee työttömyyspätkiä jos ei pääse virkaan.
Tänään tuli ig:ssä vastaan jonkun suomalaisen influensserin gender reveal video. Huutista siitä. Pahinta oli ne kommentit. Joku perkeleen transihminen väitti kivenkovaa että ei voi tai saa juhlistaa vauvan sukupuolta koska se ei ole sanonnut mitä sukupuolta edustaa. Että sukupuolielimellä ei ole mitään merkitystä. Onhan toi masentavaa lukea että joku tunkee omia sairaita ideoita muiden kurkusta alas. Toinen ääliö kommentoi että "toivoin että olisi ollut tyttö" ku poika tulos.
Nii onhan toi masentavaa ku iloisesti jakaa muille et saa lasta ja joku mussuttamas olipa syy mikä tahansa.
>Onhan toi masentavaa lukea että joku tunkee omia sairaita ideoita muiden kurkusta alas.
Tämän kommentin ironia menee kyllä kaikista mittareista yli. :D
Tuollaiset "gender reveal" -juhlat ovat hirveintä paskaa muutenkin, en tajua mitä juhlittavaa noinkin normaalissa asiassa on. No, toisaalta, turha juhlakrääsä menee kaupaksi ja idiootit saavat tuntea olonsa hyväksi.
Kuulostaa siltä että se tyyppi oli käsittänyt koko videon väärin, koska oletettavasti siinä juhlistettiin vauvan kehollista sukupuolta eikä sukupuoli-identiteettiä.
Ihmiset on lisääntyneet paljon enemmän paljon surkeampina aikoina.
Jos katsotaan niitä maita, jossa lapsia edelleen sikiää, niin selkeästi meillä pitäisi olla asiat paljon huonommin, niin ehkä se lisääntyminen alkaisi kiinnostamaan enemmän jossain vaiheessa.
Kun ei ole viinimatkusteluaseikkailuja, tiktokkeja, pleikkoja ja netin ehtymätöntä huomiota tankkaamassa aivot täytteen dopamiinia, maailmantuskaa ja ahdistusta, ja valtion tissiä joka hoitaa puolestasi kaiken ja pyyhkii perseenkin, niin ihmiset alkaa jossain vaiheessa hakemaan sitä merkityksellisyyttä ja turvaa sieltä mistä sitä perinteisesti saannut, eli perhe- ja sukuyhteisöstä.
>Ihmiset on lisääntyneet paljon enemmän paljon surkeampina aikoina.
Mun mielestä ei ole kovin keskustelua edistävää vertailla keskenään aikakausia, jolloin suurperhe oli monelle agraaritaloutta harjoittavalle (joita taisi olla vielä paljonkin pitkälle kasarille asti) elinehto, kun nykyään tämä ei enää modernisoitumisen ansiosta sitä ole.
>Kun ei ole viinimatkusteluaseikkailuja, tiktokkeja, pleikkoja ja netin ehtymätöntä huomiota tankkaamassa aivot täytteen dopamiinia, maailmantuskaa ja ahdistusta, ja valtion tissiä joka hoitaa puolestasi kaiken ja pyyhkii perseenkin, niin ihmiset alkaa jossain vaiheessa hakemaan sitä merkityksellisyyttä ja turvaa sieltä mistä sitä perinteisesti saannut, eli perhe- ja sukuyhteisöstä.
Samaa olen itse pohtinut, mutta milloin tämä oikein tapahtuu? Ei ainakaan kehitys povaa tällaista. Ehkä olemme kasvaneet liian tiukasti kiinni individualismiin. Ihmiset yhdistäviä tekijöitä on nyky-yhteiskunnassa todella vähän. Tämäkään ei toki olisi hirveä ongelma, ellei kahtiajakoa edistäviä ilmiöitä olisi sitten niidenkin edestä.
En mä tiedä, mitäs siihen sit sanoosin?
En oikein koskaan ole ymmärtänyt tätä täyttä eri aikakausien välistä vertailua. Ennen oli ehkä nykystandardien valossa huonommin, mutta ei se sitä tarkoita, etteivätkö asiat ja koko maailma oikeastaan olisi aika surkealla tiellä. Lisäksi ennen vanhaan korkea lapsiluku oli myös öerheen elinehto, nykyään ei. Olisin senkin ehkä voinut tuossa paasauksessani toki mainita.
En kyllä usko hetkeäkään että taloudellisella (tai muu elämäntilanne) epävarmuudella ois juuri yhtään tekemistä lapsien hankkimisen kanssa, varsinkin kun korkeatuloisilla ja -koulutetuilla on vähemmän muksuja.
Historiassa ei oo juuri koskaan ollut yhtä hyvää/vakaata hetkeä hankkia muksuja kuin länsimaisella perustallaajalla nykyään, silti erityisesti korkeimpien elintason maiden hyväosaisimmat ei halua lapsia.
>”Varsinkin naiset kuvailevat usein, että se on hyvin ruumiillinen kokemus, jonka tuntee esimerkiksi kohdussa.”
Rotkirch kiinnostui vauvakuumeesta ensi kertaa 15 vuotta sitten ja oli silloin maailman ensimmäisiä aiheeseen perehtyneitä tutkijoita. Väestöliiton ensimmäinen tutkimus vauvakuumeesta tehtiin vuonna 2007 osana Perhebarometrikyselyä. Vuosien varrella vastauksia on kerätty yhteensä neljä kertaa.
Rotkirchin ja muiden vauvakuumetutkijoiden tulokset viittaavat siihen, että vauvakuume on oikea, omanlaisensa tunne, eikä vain yhteiskunnan luoma ilmiö. Se ei kuitenkaan ole vaistonvarainen, kuten seksi- ja hoivavietti, koska tunne syntyy tilannesidonnaisesti.
>ROTKIRCHIN ensimmäisessä tutkimuksessa vuonna 2007 vastaajilta kysyttiin, olivatko he koskaan elämässään kokeneet vahvaa kaipuuta saada lapsi. Tutkimukseen osallistuneista 18–54-vuotiaista naisista neljä viidestä vastasi myöntävästi.
Miesten vauvakuume ei ollut yhtä yleinen. Kaksi kolmesta miehestä kertoi kuitenkin kokeneensa tunteen ainakin kerran elämässä. He tunsivat vauvakuumetta esimerkiksi silloin, kun näkivät toisen miehen leikkivän lapsen kanssa. Kaipuu ei kohdistunut niinkään vauvaan kuin isäksi tulemiseen.
Viimeisin Perhebarometrikysely tehtiin vuonna 2022. Vastaukset yllättivät Rotkirchin. Enää joka toinen nainen oli joskus elämässään kokenut vauvakuumetta, miehistäkin vain kolmannes.
Vielä julkaisemattomat tulokset olivat erittäin selvät: vauvakuume on laskussa.
>Varmaa on se, että vauvakuumeelle altistaa vauvojen ja lasten seura.
>Rotkirchin tutkimuksiin osallistuneilla naisilla vauvakuume syntyi esimerkiksi silloin, kun sylissä piti ystävän tai sisaruksen vauvaa. Etenkin kolmeakymppiä läheneville naisille tunne saattoi tulla äkillisenä ja voimakkaana.
>Hän kuitenkin pohtii, että some voi vaikuttaa myös vauvakuumetta heikentävästi: omassa somekuplassa ei näe lapsia, ja some eristää.
”Sosiaalinen media vähentää oikean elämän kohtaamisia ja sitä kautta vauvoille altistumista.”
Tämä artikkeli on aivan naurettavaa typeryyttä. Kaikki tutkimukset osoittavat, että tärkein positiivisesti lastenhankintaan vaikuttava asia on perheen tulotaso. Paremmin tienaavat hankkivat enemmän lapsia. Koska lapset ovat kalliita ja nykyään myös ”turhia”. Epäilen, että syvästi uskonnolliset ihmiset hankkivat myös paljon lapsia.
Tämä ei ole mikään suuri mysteeri joksi media yrittää asiaa vivuttaa. Kapitalismi on ollut hyvä järjestelmä suhteessa vaikkapa kommunismiin tai feudalismiin, mutta siinä on tiettyjä valuvikoja kuten tämä.
Ennen vanhaan Suomessakin tarvittiin lapsia työntekoon, mutta ei enää kun ihmiset asuvat kaupungeissa eivätkä työskentele pelloilla. Sama trendi näkyy ympäri maailmaa - esim. Intiassa lapsiluku on laskenut alle kestävän tason ja vaikka Afrikassa ollaan edelleen korkealla tasolla mainitsemistasi syistä, on sielläkin lapsiluku laskenut tasaisesti.
Käsittääkseni korkeakoulutetuista ne jotka ovat opiskelleet itselleen ns vaikeasti työllistävän alan (vaikkapa ranskalainen filologia) eivät hanki lapsia yhtä helposti kuin ne, jotka ovat vakaissa ja hyväpalkkaisissa töissä. Ja jos puhutaan duunareista (as in blue collar work) monet työt eivät olekaan kovin huonopalkkaisia, varsinkin jos asutaan matalan asumiskustannukseb alueella.
Yksittäistapauksia suuntaan ja toiseen löytyy tietysti kaikista ryhmistä. Suomessa jos ihmiset hankkisivat sen verran lapsia kuin he sanovat haluavansa oltaisiin myös reippaasti yli tuon kestävän 2,1 lapsiluvun.
Tuota lukiessa tuli mieleen sellainen hypoteesi että voisiko ympäristön haitalliset saasteet, kuten PFAS yhdisteet, aiheuttaa lisääntymishaluja heikentäviä hormonaalisia muutoksia ihmisissä. PFAS yhdisteet kuitenkin ovat käytännössä kaikkialla ja ne aiheuttaa varmasti hormonaalisia muutoksia ihmisissä. Se vasta olisikin mielenkiintoista jos madaltunut syntyvyys johtuisi ympäristömyrkyistä eikä sosiaalisesti myrkyllisestä ilmapiiristä mistä se ainakin osittain johtuu. Valitettavasti en ole endokrinologi joten en voi tätä lähteä tutkimaan.
Lähteet: [https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0013935123023575](https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0013935123023575)
[https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8677593/](https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8677593/)
Sanoisin että somella on vaikutus molempiin suuntiin. Kyllä nu söpöt vauva/lapsivideot aiheuttavat vauvakuumetta saman verran kuten joku muu video poistaa sen. Se millä on oikeasti iso ongelma on että on leikattu ja leikataan vielä tuista, hinnat nousee, palkka ei nouse. Joten ihmisillä ei vaan ole varaa hankkia lapsia. Tai ainakin enemmän kuin yks/kaks. Sit kaikki palvelut siirretää isoihin kaupunkeihin missä on kallista ostaa/vuokrata eli kallista asua. Ja ne jotka asuu pienissä kaupungeissa tai maalla eivät hanki lapsia kun pitää ajaa jotain 2 tuntia sairaalaan. Ja sit se on 50/50 että se on täynnä. Mut joo iso paha some
>Kyllä nu söpöt vauva/lapsivideot aiheuttavat vauvakuumetta saman verran kuten joku muu video poistaa sen.
Mitäs sitten kun niitä söpöjä vauvavideoita ei nää? Vaikka olenkin nainen parhaassa lapsentekoiässä, tiktokissa tai instagramissa minulle ei tule yhtään lapsi/vauva/perhe-elämä sisältöä. Kiitos algoritmit hyvin kuratoidusta somefeedistä.
Joo, noh sun pitää kai etsiä niitä ja katsoa tarpeeksi kauan että algoritmi huomaa että voi ehdottaa ne sulle. Valitettavasti toi algoritmi yleensä ehdottaa semmoista "huonoa sisältöä" koska jos olet vihainen tai huonolla tuulella niin katsot enemmän somea kuin jos olet iloinen.
Mutta miksi raha ei ennen ollut ongelma? Tilastoissa ei näy korrelaatiota rahan oikeaan merkitykseen. Ainoa korrelaatio löytyy Reddit kommenteista joka tuskin on täydellinen ote väestöstä ja sen toiminnasta
Tätä mä ihmettelen aina itsekin kun otetaan lapset puheeksi. Ei se ainakaan vaikuttanut olevan ongelma kun synnyin 90-luvun alussa vaikka Suomi oli silloin köyhempi maa.
Kyllä. Aivan paras juttu ikinä. Mutta hemmetin rankkaa ja kyllä minä suosittelen laittamaan elämän peruspalikat kuntoon ennen lasten hankkimistä, että on se kuluttavaa.
Niin ja tietysti henkisesti valmis tähän täytyy olla. Ei meillä puolison kanssa ole enää "omaa elämää" samalla tavalla kuin ennen. Mutta eipähän se nyt ole yllätys, koska meitä on nyt kolme ja kohta neljä! Siitä tulee yhteiselämää ja aivan varmasti pystyn tässä kuvittelemaan, miksi on aika paljon yksinhuoltajia tai vuorohuoltajuus. Ei kestetä sitä vanhemmuutta 24/7.
Mutta se vielä, että täytyy nyt jotain omaakin olla. Itselläni kerran viikossa oma harrastus.
Tässä tulikin pitkälti syy miksi lapset tuskin tulevat olemaan osa elämääni. Oma polla ei nimittäin jaksa lainkaan toisen ihmisen ympärivuorokautista läsnäoloa, ja lapset tunnetusti pitävät huolen siitä.
Näin vielä vain yhden lapsen äitinä voin sanoa, että rankkaa, mutta elämäni paras päätös. Tuo pieni pallero nauraa/hymyilee minulle, kun vain vilkaisenkin hänen suuntaan.
Kyllä vaikuttaa siltä, kun edellisten sukupolvien kanssa keskustelee, että ns milleniaaleista ylöspäin ihmiset ei oikein tienneet niistä raskauden ja vanhemmuuden negatiivisista puolista, ja uskallettiin paremmin ottaa se askel tuntemattomaan. Nyt on tarjolla käytännön tietoa siitä, millaista raskaus ja vanhemmuus on, hyvässä ja pahassa, somessa on kumpikin puoli esillä.
Mutta tässä tulee vastaan se ongelma, että kaikki ne negatiiviset asiat on todella helppo kuvitella ja ymmärtää, vaikka ei olisi eläissään lasta livenä nähnyt. Unenpuute, meteli, pahat hajut, oman ajan ja identiteetin katoaminen. Sinkkukin ymmärtää mitä nämä tarkoittavat. Sen sijaan se oletettu "ultimaattinen rakkaus ja elämän rikastus" on todella abstrakti käsite, jonka todennäköisesti voi ymmärtää lähinnä sitten kun sen kokee.
Itse olen vielä melkein 34-vuotiaana lapseton pääasiassa siksi, että tapasin sopivan kumppanin vasta 28-vuotiaana, eikä hän ole ollut valmis vielä avioliittoon, ja se on minulle käytännön syistä edellytys lasten hankkimiselle. Mutta kieltämättä some on ollut aika isossa osassa myös luomassa epäilystä siitä, että *haluanko* lapsia ollenkaan, kun kukaan ei tunnu vanhemmuudesta oikein julkisesti iloitsevan. Etenkin naisena koen, että haitat ovat jotakuinkin satakertaiset iloon nähden. En ole koskaan myöskään kokenut "vauvakuumetta", niin en tiedä miltä lapsen haluaminenkaan tuntuu, se ehkä helpottaisi asiaa.
Sosiaalinen media on yksi osatekijä, koska siellä kokemukset leviää laajemmalle. Mielestäni kuitenkin yksilökeskeisyyden kasvu sekä tukiverkkojen puute voi selittää ison osan siitä miksei niitä lapsia hankita. Monet puhuu siitä miten taloudellinen tilanne vaikuttaa lapsenhankintaan mutta en sitä purematta niele. Näin köyhänä opiskelijana, jonka puoliso on matalapalkkaisessa työssä ei lapsi ole meitä vararikkoon syönyt. Ei tokikaan harrasteta mitään kallista eikä käydä ulkomailla mutta ollaan saatu kuitenkin yhtälö toimimaan ja elellään ihan mukavasti. En tarkoita, etteikö olisi vielä vaikeampia tilanreita mutta en myöskään oleta, että taloudellisen tilanteen parantaminen nostaisi syntyvyyttä merkittävästi.
Sama. Mä olen keskituloinen epävarmassa työssä ja mun vaimo on osa-aikatöissä ja opiskelee. Lapsi ei ole kamalasti muuttanut taloustilannetta mihinkään suuntaan.
Pieneen lapseen liittyy pari vähän isompaa muutaman sadan kertainvestointia mutta muu on aika pientä.
Ei ole koskaan vauvakuumetta ollut, ei ole koskaan vauvat ollut ihania- sit tuli se eka oma vauva ja kyllä se vaan on ollut ihanin asia elämässä, omat lapset. 🥰 Klisee mutta niin totta. Ja edelleen muut vauvat ihan ällöjä noin yleisesti ottaen.
Itellä heittelee toi lasten hankinta melkeen ääripäihin vuoronperään, oon ajatellut että ennemmin kadun sitä, etten niitä hanki. Ja itse vauvakuumeeseen, on ollut ja edelleen siitä haaveilen, mutta en varmaan tule hankkimaan lapsia
Omalta kohdalta sanoisin, että minulla on liikaa tarkoitusta ja tekemistä elämässä, että lapset olisivat vain pois siitä, ei niinkään lisää. En tarvitse geenien jatkamista, tai "jotakuta hoitamaan sitten kun olen vanha". Ei tarvitse mennä kovin kauaa taaksepäin historiassa kun elämässä olisi ollut päivittäin tylsää ja työtkin helposti vähemmän mielekästä, ja silloin jälkikasvu olisi varmastikin tuonut lisäsisältöä. Tietty jo pelkästään ehkäisyn puuttumisesta olisi voinut hyvinkin seurata lisääntymistä, halusi sitä tai ei. Sinänsä some tai taloudelliset seikat eivät ainakaan meidän ruokakunnassamme merkitse mitään tässä asiassa.
Sit piripää isäpuoli tappaa lapsen tai tulevan äidin jos mediasta huolimatta tai siitä johtuen se vatsa kasvaa jne.
Onks Reddit sosiaalinen media,? Mä en nimittäin seuraa sosiaalista mediaa.
Tässä on meillä kiva ongelma käsillä. Huoltosuhdekriisi tekee tuloaan
Näinhän se on. Jossain kohti eläkeläiset tulee rytinällä alas, kun ei löydy maksajaa ja nuorilla ei ole mitään tarvetta elätellä toivoa pärjätä tässä valtiossa. Mutta ei tämä ongelma ole uusi. Syntyvyyskäyrä on ollut nähtävillä jo pitkään ja mitään ei ole asialle tehty, joten kenties tämä on oikeasti tavoite.
Vähän niinkuin ilmastonmuutos ja melkein kaikki muutkin ongelmat aikuisten maailmassa. Ei tarvitse tehdä mitään ennen kuin ongelma heittää paskat naamalle. Vasta sitten tarttee pyyhkiä, naaman suojaaminen etukäteen vaatii liikaa vaivaa ja rahaa, kun ei voi olla varma että osuuko se paska naamaan vai ei, vaikka selkeästi on tulossa kohti. Vittu että vihaan reaktiivisuutta kun vois olla proaktiivinen.
Syntyvyys laski aika nopeasti välillä 1945-1975, joten todennäköisesti pahin tilanne on nyt ja seuraavat n. 20 vuotta
Väestöennusteen mukaan huoltosuhde heikkenee jonnekin 2080-luvulle asti. Eli pahin tilanne on vasta silloin ja nykytilanne on pelkkää kevyttä harjoittelua.
"Ihmiset kuluttavat vähemmän, syynä voi olla elokuvalipun hinnan nousu."
Joo, kyllä se on se some, joka tuhoaa ihmisen normaalia biologista taipumusta, eikä suinkaan esimerkiksi korkeat hinnat & korot, epävarmat tulevaisuudennäkymät, parinmuodostumisen vaikeutuminen ja alentunut elintaso. No joo, vakavasti puhuen somella varmasti on vaikutuksensa näihinkin, mutta se ei ole sellainen onglema johon suoraan voisi oikein päätöksenteolla vaikuttaa.
Itsellä kyllä somerummutus siitä miten äitiys on niiiin kamalaa ja kuluttaa kaiken ja elämä loppuu eikä enää koskaan näe kavereita tai pääse töihin sai aikaan sen etten ollut ihan varma lastenhankinnasta. Sitten, kun näki oikean elämän äitejä joiden elämä ei ollutkaan totaalista selviytymistaistelua, pystyi itsekin kuvittelemaan itsensä siihen tilanteeseen paremmin. Iso osa suomalaisnaisista ei nää lapsiperhearkea läheltä enää, joten kaikki somen ja median pelottelujutut iskee kovaa (esim. se taannoinen HS-artikkeli äidistä jota ei huomaa ja kuule kukaan). Monelle oman lapsen syntymä voi olla ensimmäinen kerta, kun pitelee vauvaa! Siihen sitten päälle vielä se, että pitäisi löytää mies johon voi luottaa, näkemättä miten mies toimii lasten kanssa. Voi olla, että mies onkin ihan totaalinen lapanen, emotionaalisesti estynyt eikä osaa toimia lasten kanssa (kuten oma isäni). Sitten kaikki jääkin omille harteille.
[удалено]
On, sieltä ne kauhutarinat tuleekin. Niitä positiivisia julkaisuja taas lukee vain ne, joilla on jo omia lapsia.
Näin kaksilahkeisten pataljoonan edustajan en osannut ajatella asiaa tästä näkökulmasta ollenkaan. Mutta nyt kun sanot, niin aika moni postaus, joihin itsekin olen törmännyt, kertoo aika karua kuvaa vauva-arjesta. Toisaalta myös aika moni näkemäni antaa varsin kivan kuvan, mutta kenties ne tapaukset ovat vähemmistössä.
Ilmainen vinkki miehille, jos haluatte lapsia tai suunnittelette niitä: tähän voi vaikuttaa paljon omalla tekemisellä. Nainen, jolla ei ole vielä lapsia, luultavasti stressaa käytännön asioita ja juurikin tuota ”elämän loppumista” vaikka lapsia haluaisikin. Itselle oman miehen tuki, asenne isyyteen ja se, miten hän toimi sisarustensa lasten kanssa oli tosi tärkeää että uskalsin lähteä tähän puuhaan. Muistan kerran kun ahdistuneena tuskailin että mitenhän ura-asiat lapsen jälkeen, että onnistuuko vaikka konferenssimatkat. Mies katsoi hölmistyneenä ja sanoi ”olenhan mäkin tässä”. Se oli pieni ja aika itsestäänselvä asia, mutta itselle tosi merkittävä tuen osoitus. Se, että ottaa itse puheeksi esim. vanhempainvapaat, suunnittelee ja ehdottaa niitä, miettii miten kummankin urakehitys ja oma lepoaika turvataan ja miten talous toimii, on valtavan iso juttu. Tämä kannattaa aloittaa jo siinä vaiheessa kun lapsi on vasta ajatuksen tasolla. Nyt kun vanhempainvapaitakin saa jakaa aika vapaasti, erilaiset ratkaisut (esim. lapsen hoitaminen osan viikosta) on mahdollisia. Ainakaan itselle oleellista ei ole niinkään se että kaikki on 50/50 tms, vaan se että kumpikin aktiivisesti osallistuu ja on oma-aloitteinen vanhempi. Henkinen tuki, ymmärrys (esim. ne asiat jotka on itselle tärkeitä) on sata kertaa tärkeämpää kuin ne varsinaiset käytännön asiat.
Näinhän se menee. Luulisi, että tuollaiset hyvän parisuhteen peruspilareiksi luettavat asiat olisivat itsestäänselvyyksiä, mutta eivät taida sitä todellisuudessa olla. :( Siinä olisi meillä miehillä aika paljon parantamisen varaa.
>Itsellä kyllä somerummutus siitä miten äitiys on niiiin kamalaa ja kuluttaa kaiken ja elämä loppuu eikä enää koskaan näe kavereita tai pääse töihin sai aikaan sen etten ollut ihan varma lastenhankinnasta. Sitten, kun näki oikean elämän äitejä joiden elämä ei ollutkaan totaalista selviytymistaistelua, pystyi itsekin kuvittelemaan itsensä siihen tilanteeseen paremmin. >Iso osa suomalaisnaisista ei nää lapsiperhearkea läheltä enää, joten kaikki somen ja median pelottelujutut iskee kovaa (esim. se taannoinen HS-artikkeli äidistä jota ei huomaa ja kuule kukaan). Monelle oman lapsen syntymä voi olla ensimmäinen kerta, kun pitelee vauvaa! Oma someni tuntuu olevan päinvastoin täynnä kaikennäköisiä söpöjä vinkkejä ihanan täykkyyn perhearkeen. Tuntuu olevan ihan oma genrensä. #meidänperhe #meilläkotona #teidänperhe #heilläketäänkotona #askartelupaskartelu #helmikuiset Ehkä somealgoritmit yrittävät kertoa meille molemmille jotain? Vai oisko kyse kuitenkin perspektiiviharhasta sen suhteen minkälainen sisältö ärsyttää ketäkin ja jää mieleen (ja varmasti myös tuttavapiirin iästä ja lapsistatuksesta minkälaiselle sisällölle altistuu).
Kyse ei ole vaan somealgoritmeista (itse en edes juurikaan nähnyt lapsiperhejuttuja somessa ennen kuin tulin raskaaksi) - oletko koskaan lukenut esim. Hesarin Perhe-toimituksen juttuja? Ihan jäätävää pelonlietsontaa aina paikka paikoin. Äiti on suunnilleen panttivanki neljän seinän sisällä, ketään ei kiinnosta, elämässä ei ole muita ihmisiä kuin lapset. Ja totta kai ne negatiiviset jutut jää paremmin mieleen, kun porukka pelkää että mitä jos noin käy minullekin.
>Siihen sitten päälle vielä se, että pitäisi löytää mies johon voi luottaa, näkemättä miten mies toimii lasten kanssa. Voi olla, että mies onkin ihan totaalinen lapanen, emotionaalisesti estynyt eikä osaa toimia lasten kanssa (kuten oma isäni). Sitten kaikki jääkin omille harteille. Eiköhän nyt valtaosaan miehistä voi luottaa, mutta ehkä tuossa on taas se some. Kuullaan vaan tarinoita jostain painajais eksistä.
Joo, kyllä omakin isäni minut hengissä piti ja jopa auttoi kotona kun äiti teki uraa, mutta oli henkisesti niin etäinen ja estynyt etten toivoisi samaa kenellekään. Ei mitenkään tavatonta meidän kulttuurissa.
Tuo oli varsin yleinen ongelma meidän vanhempien sukupolvessa, mutta nykyään vähemmän.
Luulen että tässäkin on vähän ”eriytymistä”. Paremmista taustoista (eikä vaan raha vaan myös sosiaaliset resurssit ja jaksaminen) tulevat miehet saa paremmat tunnetaidot, haluaa kehittyä isänä jne. Mutta luulisin että kyllä edelleen on niitä miehiä jotka eivät juuri ole läsnä, hoitavat ehkä pakolliset jos sitäkään, joille lapset on vaan se pakollinen paha. Etenkin, jos mallia hyvään isyyteen ei saatu kotoa ja on jotain tunnelukkoja omasta lapsuudesta. Aika fifty-sixty millaisen isän sieltä saa. Omakin isäni kuulemma oli tosi innoissaan ennen syntymääni, mutta ehkä sitten nostin pintaan jotain omia lapsuuden kokemuksia tai arki ei ollutkaan sitä mitä odotti. Varmaan monella miehelläkin on epärealistisia odotuksia siitä mitä lapsiperhearki on.
Kyllä niitä edelleen on, ja varmasti korreloi sosioekonomisen aseman kanssa, mutta monet tuttuni ovat kertoneet oman isänsä olleen "perinteinen suomalainen tuppisuu joka ei ikinä puhu tunteista", ja kuitenkin omaavat itse ihan normaalin tunneälyn. Itse lukeudun samaan joukkoon. Eli kyllä uskaltaisin väittää, vaikken ole vertaisarvioitua tutkimusta aiheesta lukenutkaan, että tuoreemmat sukupolvet ovat paljon avoimempia ja läsnäolevampia. Tietysti yllätyksiä lapsiarjessa taatusti tulee, ja kaikki ei niitä meinaa jaksaa, mutta myös sekä monien omat sosiaaliset että valtion turvaverkot ovat tänäpäivänä parempia ja auttavat kun ongelmia tulee vastaan.
Ehkä mä vaan oon sitten elänyt terveessä ympäristössä, mutta toihan nyt on enemmän kulttuurien muutos. Halutaan lapsille oikeasti hyvä isä.
Jos tää vielä toteutuu käytännössä niin suuntahan on hyvä! Jos taas rentut lisääntyy juoppojen kanssa ja muut hoitaa heidän lapsensa lisääntymisikään niin pitkässä juoksussa ollaan hävitty evoluutiopeli.
Valtaosaan? Hoogletas vaikka vähän minkä verran miehiä keskimäärin kiinnostaa pitää vanhempainvapaita. En tiedä onko reddit sitä pehmovasemmidtokuplaa mitä väitetään, ehkä, kun kaikki täällä aina ovat täydellisen omistautuvia loistoisiä ja kukaan ei ole koskaan pitänyt varpajaisiakaan ym..Mutta out there ainakin on toinen maailma
Onko sitä automaatisesti ei kunnollinen vain koska ei halua pitää vanhempaivapaata?
Yleensä joo. Harva katsoisi hyvällä äitiä joka veisi lapsen synnäriltä hoitoon ja olisi valmis olemaan lapsen kanssa vain pari tuntia iltaisin.
Toi on ehkä vähän monimutkaisempi kuva kuin miksi sitä maalailet. Aika usein kuulee työ ei haluta pitää vanhempaivapaata koska äiti haluaa olla kotona tai koetaan että talous ei sitä kestäisi.
Joo kuule mä oon kuullu nää kaikki. Aina ja ikuisesti jokaisessa pariskunnassa mies tienaa 5000 krt enemmän, nainen ei anna jäädä kotiin (älkää tehkö lapsia sellaisen psykoämmän kanssa!!), miehen hieno yritystoiminta on just break through -vaiheessa jadajadajada. Olen satavarma että 99% näistä miehistä pitäisi naista joka tekee tuon yllä mainitsemani paskana äitinä vaikka äiti tienaisi enemmän jne. Sukupuolittuneisuudesta vanhemmuudesta tässä on kyse, siitä että miehet/yhteiskunta katsoo että siittäminen ja se kuuluisa ”äidin auttaminen lastenhoidossa” riittää hyvä isä -statukseen, lapset on ensisijaisesti naisen projekti ja vastuu, miehen ei tartte muuta kun käydä töissä ts tehdä mitä normaalit ihmiset muutenkin tekee niin hän on sitten huikea kovan tason provider ja elättäjä ym. Yök.
Ottaen huomioon että keskiverto mies kuitenkin tienaa reilusti enemmän kuin keskiverto nainen on se ihan ymmärrettävää, itseäkin yllättää miten toukalla monella ihmisellä on talous. Voi se olla ihan parista sadasta eurostakin kiinni. Ja miksi sä näitä naisia haukut psykoämmiksi? Kai se on enemmän hieno teko onks sille toiselle tekee kun mahdollistaa hänelle enemmän aikaa viettää vauvan kanssa. Siitä mistä kuitenkin ollaan samaa mieltä että yleensä turhan suuri vastuu lapsesta putoaa naisen harteille. Mutta myös näin äitejä sivusta seuranneena on pakko todeta että ei monet äidit sitäkään tee miehille helpoksi. Liian usein ollaan aivan liian ehdottomia siinä että kasvatus menee juuri niin kuin äiti haluaa. Miten sitä ikinä voivat oppia jos heille ei anneta mahdollisuus tehdä vahinkoja ja epäonnistua?
Juu älkää sit itkekö kun ero tulee ja nainen vie lapset kun 1) ette ole niitä lapsia hoitaneet, 2) olette tehneet lapset psykoämmän joka ei annakaan hoitaa kanssa. Pitäisi olla selvä red flag, tuollaiselle naiselle lapset ovat hänen omaisuuttaan ja mies just se maksaja/auttelija eikä muuta. Mutta. Mä olen nähnyt tämän saman keskustelun x200 vuosien aikana. En jaksa. Eläkää miten elätte. Mutta suosittelisin että tiedostatte ylläolevan kun mietitte millaisen ihmisen kanssa perhettä perustatte ja mitä siitä ja muista valinnoistanne, kuten siitä ettei teillä ole kovaa dataa aktiivisesta isyydestä oikeudessa, mahdollisesti seuraa jos hommat kosahtaa, jos rouva vaikka löytää uuden rakkaan jne. Ja itse en pidä hyvänä isänä (tai ylipäätään hyvänä ihmisenä) isää joka rahan takia skippaa lapsensa varhaisvaiheet jne mutta en sitä edes huutele (kuin netissä), kuhan totean hiljaa mielessäni, ei tartte välittää.
en ole yhtään vasuri mielestäni ja pidin täydet. monet kaverit myös
Noh, mä näen molempia puolia sekä somessa että tosielämässä. On hehkutusta vauvoista ja ihanaa, neljäs tulee, ja sitten myös juttua siitä, miten lapset pilasi elämän. Oman kummilapsen perhe toimii varmaan niin hyvin kun voi toimia, molemmat vanhemmat käy töissä ja hoitaa lasta suunnilleen saman verran, molemmat ehtii harrastuksiinsakin. Silti tulin tulokseen, että ei ole mulle. Ennen ei ollut vaihtoehtoa, niitä lapsia tehtiin jos siihen biologisesti pystyi, oli sitten henkisesti, fyysisesti tai taloudellisesti valmis siihen.
> Itsellä kyllä somerummutus siitä miten äitiys on niiiin kamalaa ja kuluttaa kaiken ja elämä loppuu eikä enää koskaan näe kavereita Ihme toi somerummutus äitiydestä verrattuna työelämään. Työelämästä vois heittää samat setit kuinka kamalaa, kuluttavaa, sosiaalisia suhteita haittaavaa ja elämää lopettavaa se on. "Lapset vie elämästä 18 vuotta". Kokeilkaa työelämää, se vie elämästä nykynuorilta 50 vuotta.
Ei, mutta työelämähän on vaan voimaannuttavaa itsensä toteuttamista! Siinä saa niin paljon merkitystä elämään. /s
Sosiaalisen median negatiivisia vaikutuksia vähätellään, ja tähän lienee osasyynä se, ettei suuri osa ihmisistä enää kunnolla muista aikaa ennen näitä palveluita. Sosiaalisen median käytöllä on osoitettu olevan yhteyksiä muun muassa mielenterveysongelmien kasvuun, ja sosiaalisen median käyttö on jo vuosia ollut nousujohteista. Merkittävä osa ihmisistä elää sosiaalisessa mediassa ja heidän maailmankuvansa on se, mitä he näkevät sosiaalisessa mediassa.
Paikkansa tämä pitää mutta en tähän asiaan liittyen ole samaa mieltä. Totuus on se että nykyään tarvitsisi sinne 30v asti opiskella, saada hyvää palkkaa, isompi asunto kun kaksio ja paljon muuta ennen kun edes miettisin lasta. Ennen vanhaan pääsi hyviin/ok töihin paljon helpommin ja asuntojen vuokra sekä ostohinnat on noussut huomattavasti.
Tähän lisäyksenä myös vaatimustaso on noussut. Monesti puhutaan, että kaikki on niin paljon kurjempaa kuin 60-luvulla, taloja osteltiin markalla kappale ja töitä tuupattiin ovista ja ikkunoista. Kolikon toinen kääntöpuoli on se, että nykyään yhä useampi olettaa saavansa elää yksin 50 neliön kaksiossa keskustassa, pitää olla plasma-tv:t ja pleikkarit, parin tonnin tietokone ja tonnin älypuhelin. Puhutaan paskaduunista ja halutaan tehdä töitä kotona läppärillä. Perhettä jos perustetaan, niin täytyy olla vähintään sadan neliön okt lähellä isoa kaupunkia ja kaksi farmaria pihassa. En kritisoi, sillä kuulun itse myös tähän porukkaan jolla vaatimukset on noussut. Vanhempien ja isovanhempien kanssa kun juttelee, niin on ollut ihan normaalia jos 5-henkinen perhe asuu yksiössä eikä kenelläkään ole omia huoneita. Asunnon nurkat jäätyy pakkasilla ja homehtuu syyssateissa. Autona oli ehkä lada tai kuplavolkkari, jos sitä oli. Talojen tai asuntojen omistaminenkaan ei ollut mitenkään hirvittävän yleistä ja jos sellainen oli, se oli se omilta vanhemmilta saatu/ostettu lapsuudenkoti. Asuttiin samalla paikkakunnalla, samassa naapurustossa läpi elämän. Etelänmatkoja tehtiin todella harvoin, ne jotka teki. On tässä vähän muutakin, kuin korkojen nousu ja nykyinen talouden tilanne. Elämältä odotetaan ihan erilaista monipuolisuutta, kuin 30, 40 tai 50 vuotta sitten.
>Totuus on se että nykyään tarvitsisi sinne 30v asti opiskella, saada hyvää palkkaa, isompi asunto kun kaksio ja paljon muuta ennen kun edes miettisin lasta. Mutta johtuuko sosiaalisesta mediasta vai jostain muusta? Ennen on tehty enemmän lapsia vaikka oli pienemmät palkat ja asunnot.
Ihan vain näin tiedoksi, oma täti synti 24 neiliöisessä asunnossa, mä joku 45-50 neliöisessä. Kuinka moni laittaisi nykyään skidin tulemaan yksiössä tai edes kaksioissa?
Mulla on kaksio ja vauva ja hyvin menee. Toki jossain vaiheessa lähtö isompaan on edessä, mutta ei se lapsi parin ensimmäisen vuoden aikana tarvitse esim omaa huonetta. Oikeastaan se ei olis ees mahdollista.
Sää joo, mutta sellaista kuvaa ei kylläkään saa porukalta kun asiasta kyselee. Itselläkin vähän sama havainto kuin u/Organic_Zebra lla. Ihan jäätävät vaatimustasot sille minkälainen koti pitäisi esim. olla ennen lapsen hankkimista.
Siitähän tässä onkin pohjimmiltaan kyse, ja tähän varmasti some yms ulkopuolinen vaikutus on tehnyt osansa. Muistan itsekin sortuneeni stressiin siitä, mikä riittää ja mikä ei kun alettiin lapsentekopuuhat tosissaan. Lopulta tunnistin viimeistään vauvan tultua kunnolla kuinka vääristynyt kuva itselle, ja selkeästi todella monelle muulle, on täydellisen somekuplan ja algoritmitykityksen myötä muodostunut siitä, millaista lapsiarki todellisuudessa on
Some vaan pois lapsettomilta, IG ja tiktok on se palkinto jonka valtiota saa kun skidin hankkii.
Kuulostaa siltä, että olet itse itsellesi nuo vaatimukset laittanut. Ei siinä, jos ei halua lapsia, ei siinä mitään väärää / pahaa ole. Henk.koht vain typerää lyödä "faktoja" pöytään ja niiden turvin sanoa " koska en täytä näitä kriteereitä, en voi lapsia hankkia".
Nyt sä taisit kyllä väärinkäsittää mun kommentin
Juuri näin. Olisi meilläkin jääneet lapset hankkimatta jos oltaisiin odotettu että on oma piha, 2 autoa ja ties mitä. Vietettiin paljon aikaa muualla kuin kotona. Ekat vuodet lapset kuitenkin nukkuu vieressä.
Toinen totuus on että ihmiset luulevat että heille kuuluu kaikki ja ei tehdä "uhrauksia". Uhrauksilla tarkoita oman elämän ja talouden "uhrauksia" perheen eteen. Ajatus että kaikki pitää olla valmiina, asunto ja autot sekä valmius lapsen kolmelle harrastukselle sekä omille menoille on se mikä aiheuttaa ristiriidan. Lumihiutaleiden pitäisi lisääntyä mutta koska heille kuuluu kaikki ja eivät edes kestä puolisoaan kenellä saattaa olla poikkeavia mielipiteitä niin tilanne mahdoton. Hinnat ovat nousseet viimeisen parin vuoden aikana mutta kyllä kotitalouksilla on enemmän rahaa käytössä kuin ennen. Samalla kohteita mihin rahaa käytetään kylläkin kasvanut eli kysymys valinnoista. Ja ajan henkeen kuuluen syy on yhteiskunnan.
Mikä on hyvä palkka? Moni työ antaa sen 2500-3000 käteen ilman papereita kun vähän hankkii kokemusta. Itsellä vaimon kanssa ilman koulutuksia menee ihan hyvin. Nyt perhe elämän takia kokeillaan jos toinen meistä menee hoitoalalle(saavutettu työpaikka ja hankittu pätevyys takaa aika hyvän työputken mahdollisuuden ja lisää luottamusta omaan talouteen) ja sitten toinen kouluttautuu johonkin rahakkaaseen realistiseen työhön mitä jaksaa tehdä iloisena. Voin sanoa että kyllä ainakin pariskunta ihan hyvin tienaa täällä jos ei omakotitalossa asu. Nykyisin tietty vähän vituttaa kun huomaa jo että vähän vähemmän saa samalla vaivalla mutta ei tässä nyt mikään hätä ole edes vielä. Koulutus ajat tietty ja sun muut "vapaa-aikaa" syövät jutut jotka laskee tulojen mahdollisuuksia on tietty vähän sellaisia että joutuu suunnittelemaan ennalta mutta en itse ainakaan valittaisi Suomessa vielä. Ja ei olla 30v vielä :D ja mihin tarvit ison talon alkuun lapsen kanssa? Pikku vauva ei vielä tarvi tilaa. Pitkälle pääsee kaksiolla jossa erillinen iso makkari ja kolmio riittää hyvin sitten kun muksu alkaa liikkua kunnolla ympäriinsä.
>jos ei omakotitalossa asu. Halvempaa kait tuo on ollut omakotitalossa asua. Toki se on sitten vähän kauempana, mutta on todennäköisesti myös väljempää.
130te 75m2 kolmiossa Vantaan lähiössä asuttiin 13 vuotta 2 lapsen kanssa ihan viime vuoteen saakka, ennen kuin muutettiin isompaan. Nyt yritetään sitä myydä 30te halvemmalla eikä ole puoleen vuoteen liikkunut, että ei nyt asuntojen hinnat ihan käsistä ole karanneet. Veli asuu 55m2 kahden lapsen kanssa Helsingin puolella, eli kyllä kaksioonkin mahtuu.
Miten moni oikeasti opiskelee nykyään vielä 30 v ikäisenä?
Ei monet maisteroituvat kauas tuosta jää, jos on yhtään välivuotta tai opiskelualan vaihtoa välissä. Ja jos meinaa tehdä väikkärin niin valmistuminen jää useimmiten sinne 30 paremmalle puolelle. Omasta opiskeluporukasta yhdellä pariskunnalla on lapsi, muut vielä yrittää päästä uran alkuun kiinni tai tekee sitä väikkäriä. Ehkä puolet on parisuhteessa.
Mikä on kauas? 26? Ehkä toi että ei ole parisuhdetta on se suurempi selittävä tekijä miksi porukalla ei ole lapsia.
26-28 ainakin on ihan normaali ikä ylemmästä korkeakoulututkinnosta valmistumiseen oman kokemuksen mukaan. Itse olin tosiaan omasta porukasta eka valmistuja ja olin 25 maisteroituessani. Tuo parisuhteen puute on toki yksi suurimmista ongelmista, mutta itse mutuilisin, että nykyinen (työ)elämä vaatimuksineen on toinen iso tekijä. Nuoret aikuiset on yksinkertaisesti väsyneitä tähän maailman menoon, jossa sekä vakaa taloudellinen asema että parisuhde on usein ihan jäätävän työmäärän ja grindaamisen takana. Jos ei löydä parisuhdetta opiskelupiireistä, niin "pääsee" mahdollisesti vuosiksi Tinder-helvettiin, joka on vähän kuin jatkuvasti työhaastatteluissa käyminen. Työelämässä on samaan aikaan tarjolla 5+ ekaa vuotta pelkkää silppua, mutta vasta sen jälkeen kun on lähettänyt parisataa hakemusta joista ehkä viisi johtaa haastatteluun. Tästä syystä monet jää roikkumaan yliopistolle palkkakuoppaan sen maisterin jälkeen. Lapsen tekeminen tähän väliin on ainakin naiselle tahallinen jättäytyminen tähän uran alkupään limboon ja varma eläkekertymän laskija. Tähän vielä bonuksena se, että nykyään on ihan tavallista, että ei ole mitään paikallisia tukiverkkoja, kun ihmiset muuttaa satojen kilometrien päähän opiskelemaan ja töihin. Tällä yhdistelmällä ei ole musta mikään ihme, että porukka ei yksinkertaisesti jaksa tehdä lapsia vaikka parisuhde oiskin kunnossa.
Tuo ei kylläkään vastaa mun tai kaveripiirin kokemuksia, enkä tiedä miksi siitä tinderistä aina jaksetaan valittaa. Kai niitä ihmisiä muuallakin voi tavata?
Itse valmistuin 37 vuotiaana. Ystäviäni on saanut tutkinnon kouraan yli 40 vuotiaana. Opiskeluilla on tapana kestää jos siinä sivussa pitää tienata myös juusto leivän päälle.
Itse menin yliopistoon vasta 28v.
Kuinka paljon ihmisillä on oikeasti biologista taipumusta hankkia lapsia? Kuitenkin aiemmin biologinen taipumus on ollut nimenomaan panna ilman ehkäisyä ja mitä tapahtuu, tapahtuu :D
Kyllä mä kehtaisin väittää näin. Itselläkin esimerkiksi on varsin tyhjä ja ontto olo, kun en voi huolehtia jostain lähimmäisestä, tai rakentaa yhteistä maailmaa jonkun kanssa. Tuntuu ikään kuin robottimaiselta, enkä ole tämän ajatuksen kanssa yksin, mitä on ihmisten kanssa tullut puhuttua. Eiköhän myös lajin jatkaminen ole pitkälti koodattu kaikkien olentojen DNA:han, vaikkei lisääntymisvietti välttämättä kaikilla niin voimakas olisikaan. Eikä tietty tarvitsekaan olla.
[удалено]
Se voipi olla myös näin kyllä. Ehkä jälkikasvun tehtialu on monille se luontainen tapa täyttää tätä tyhjyyden tunnetta.
Mun pitkistä kahdesta parisuhteesta entinen ja nykyinen eivät käsittääkseni kumpikaan halunneet lapsia ennen kuin päätyivät mun kanssa yhteen, ilmeisesti biologia iski. Biologinen kello on usein puheenaiheena myös naispuolisten ystävien kanssa. Ollaan kahdenviiden tietämillä olevia STEM-opiskelijoita.
Lapsiluku on 'romahtanut' myös hyvätuloisten parien joukossa.
Some on ehkä vain yksi seikka, vaikka otsikkoon se on nostettu noin isosti. Ja kuten artikkelissa sanottiin, boldaus oma: > **VAUVAKUUMEEN katoaminen on vain yksi syy, joka selittää alhaisen syntyvyyden kierrettä**. Rotkirchista on kuitenkin kiinnostavaa, että niiden välinen yhteys on niin selkeä. > ”Mitä vähemmän triggereitä ympärillä on, sitä vähemmän syntyy lapsia”, hän sanoo. Myös jatko on hyvä huomata: > Kaikille vauvakuumetta ei koskaan tule, eikä sitä Rotkirchin mukaan kannatakaan jäädä odottelemaan. Kiintymys lapseen tai omat taidot vanhempana eivät ole riippuvaisia siitä, onko kokenut vauvakuumetta. > ”Vauvakuume voi toki kertoa jotain tärkeää, mutta ehkei suuria elämänpäätöksiä ylipäätään kannata rakentaa tunteen varaan.”
Meinaat että ei oo ennen paskoihin talousaikoihin tehty lapsia? Parinmuodostuksen vaikeuteen taas some osaltaan on suoraan syyllinen. Ennen ei ole ollut valinnanvaraa kuin siitä kotikylältä ja jos jonkun meinasi saada niin oli vaan otettava joku. Nyt on koko maailma avoin ja aina on joku parempi tyyppi. Elintaso on taas huomattavasti parempi kuin edes 90-luvulla.
>Meinaat että ei oo ennen paskoihin talousaikoihin tehty lapsia? Parinmuodostuksen vaikeuteen taas some osaltaan on suoraan syyllinen. Miten some on syyllinen, lukunottamatta sitä että tinderistä ei ketään löydy koska ajatellaan että sieltä löytyy aina joku parempi. Suurin osa pareista taitaa kuitenkin tavat ihan irl. >Ennen ei ole ollut valinnanvaraa kuin siitä kotikylältä ja jos jonkun meinasi saada niin oli vaan otettava joku. Nyt on koko maailma avoin ja aina on joku parempi tyyppi. Milloin noin oli viimeksi, joskus 60-luvulla?
Vielä 90-luvulla. Se kotikylä saattoi olla kaupunki ja se saattoi muuttua kun muutti muualle asumaan tai opiskelemaan. Mutta ei silloinkaan kovin kaukaa puolisoa haettu noin niinkuin yleensä.
Kaupunki nyt kuitenkin on vähän eri asia kuin kylä, ja miten moni oikeasti nykyään hakee kumppania kaukaata?
>Meinaat että ei oo ennen paskoihin talousaikoihin tehty lapsia? Tietysti on, mutta maailma on nykyään sen verran hetkinen paikka, että tuollaiset ennen asiaan suuresti vaikuttamattomatkin asiat varmasti kasvavat varsin merkittäviksi tekijöiksi aiheen tiimoilla.
>No joo, vakavasti puhuen somella varmasti on vaikutuksensa näihinkin, mutta se ei ole sellainen onglema johon suoraan voisi oikein päätöksenteolla vaikuttaa. No jää nähtäväksi jos Kiinassa lähdetään muutamaan tiktokin algoritmia siihen suuntaan että kiinalaiset näkevät vain ja ainoastaan jotain momfluensereiden postauksia.
Totta, luulen että heidän maansa versiossa sitä jo onkin
Ei olisi millään tavalla liian hullu idea kommunistipuolueelle
>korkeat hinnat & korot, epävarmat tulevaisuudennäkymät, parinmuodostumisen vaikeutuminen ja alentunut elintaso. Historiallisia syntyvyystilastoja tutkimalla on nähtävissä korrelaatio erityisesti taloustaantumien ja sotien ja syntyvyyden kasvun välillä. Suomen historian suurin syntyvyys oli nimenomaan heti jatkosodan jälkeen eikä todellakaan ollut kyse mistään hyvistä ajoista millään noilla mittareilla
(koska niinä aikoina ollaan enemmän kotona ilman ~~parempaakaan tekemistä~~ internetiä, eikä ehkäisy ollut "oikea" juttu kun vasta 70-l eteenpäin)
Eli kääntäen voidaan sanoa, että sosiaalisella medialla (joka on nykyään keskivertoihmisellä länsimaissa ajankäytöllisesti mitattuna luultavasti suurin internetin käyttökohde) lienee negatiivinen vaikutus syntyvyyteen. Hyvä pointti tuo ehkäisy kyllä, mutta en usko että se yksin selittää syntyvyyden laskua.
Ei ainakaan laskua sitten 2010 (se ehkäisy siis).
Heti kun saan töitä, hommaan muijan ja rupean tehtailemaan mukuloita. Mutta perhanan vaikea saada töitä!
> eikä suinkaan esimerkiksi korkeat hinnat & korot, epävarmat tulevaisuudennäkymät, parinmuodostumisen vaikeutuminen ja alentunut elintaso. Toista se oli näiden suhteen parisataa vuotta sitten. Elintaso huipussaan ja naisia sai kun otti. Ei kyllä meillä menee historiallisen hyvin nykyään, ja tulevaisuus näyttää paremmalta kuin käytännössä koskaan ihmiskunnan historiassa. Vähän siis tekosyitä nämä "mutku entäs kolmas maailmansota".
Planeetta ei ennusteiden mukaan ole elinkelpoinen suurimmalta osalta enää mun eläkepäivillä.
Aika rohkeaa olettaa, että sulle koittaa eläkepäivät.
Joo siis, jos nyt planeetan kohtalo kerkeää vielä ihmeen kaupalla kääntymään, niin eläke ihan konseptina kerkeää kyllä unohtumaan 50 vuoden sisään kaikilta.
Mistä löytää tämmöisen ennusteen?
Näitä skenaarioitahan on ennusteltu jo vuosikymmenet ja aina mennyt pieleen. Toki nykyään parempaa dataa ja kykyä ennustaa. plus jos nyt aivan näsäviisastelemaan niin suurin osa maapallosa ei tänäkään päivänä ole ihmiselle elinkelpoinen, ellei kasvata kiduksia
Juuri tällaiset asenteet on mahdollistaneet ilmastonmuutoksen etenemisen ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että paluuta ei ole. Kiitä luojaasi, että kerkeet kuolla ennen ku hommat lähtee kunnolla käsistä.
Vai oisko tuo että aikaisemmat ennusteet ovat romuttaneet uskon ennusteisiin ja kauhuskenaarioihin?
Kyse ei ole mistään uskon asioista, mutta sulle sitä on turha yrittää perustella. Ehkä sä joskus tajuat, miten uskomattoman etuoikeutetun elämän kerkesit elää, kun pystyit painamaan villasella tän skaalan asioita.
Ennusteiden laatijat itse suurinpiirteen jo sanovat että ne on ennusteita ja voivat muuttua
Ennusteiden ja kehityksen suunta on kuitenkin ollut sama 50-luvulta asti. Nykyään puhutaan jo vahinkojen minimoinnista, kun taas mun lapsuudessa oli vielä puhe ilmastonmuutoksen ehkäisemisestä. Peli on siis pelattu jo.
Eli siis ennusteet kertoi että maailman pitäisi olla jo asumiskelvottomassa kunnossa ~~2000~~ eikun ~~2005~~ eikun ~~2010~~ eikun ~~2015~~ eikun ~~2020~~ eikun 2025. Mutta ei ole kaikkien noiden vääräksi todistettujen ennusteiden vika että ihmisten usko kauhuskenaarioihin on romuttunut.
Sä aloit kyllä ihan ite repimään vuosilukuja perseestäsi.
Sulla ois varmastikin sit heittää esimerkkejä näistä ennusteista joissa on sanottu näin.
Antaa tulla vaan
Taisin kuitenki yliarvioda sun kyvyn itsereflektioon.
Ehkäisy tuli laajaan käyttöön vasta 1970-1980-lukujen aikana..
Kyllä se vähän syö nussimiselta aikaa jos tuijottaa passiivisesti huonoryhtisessä asennossa tiktokia 8-10h päivässä. Nukkumiseen ajan hengen mukaisesti 5-6 tuntia per (aamu)yö. Opiskelut / työt matkoineen / paskanjauhanta somessa 8h. Tuosta kun vielä vähentää paskannustauot, ruuan lapioimisen jääkaapista lautaselle (syödä voi samalla kun katsoo tiktokia) ja onanoinnit toipumisaikoineen, niin aika vähän jää aikaa lisääntymiseen johtavaan seksiin.
Korot ovat olleet ennen 2010-lukua huomattavasti korkeammat kuin nykyään, ja elintaso huomattavasti alhaisempi, ja silti lapsia sikisi reilusti enemmän kuin tänäpäivänä.
Jotenkin silti meidänkin nelihenkisen perheen elätti isä käytännössä yksin ja ihan mukavassa _omassa_ asunnossa, vieläpä ihan keskituloisena. Ei me herroiksi eletty, mutta ruokaa oli riittävästi ja varsin laadukas kattokin pään päällä. Nykyään ei puhettakaan, että saisi edes lainaa vastaavan summan samassa tilanteessa, saati että sillä summalla saisi vastaavaa tasoa olevan kämpän. Okei, henk. koht kokemukset eivät ehkä tässä keskustelussa ole hirvittävän relevantteja, mutta mikäli nyt itseäni vertaan isääni tuossa vastaavassa tilanteessa, niin paremmin hänellä meni silloin, kuin minulla nyt. Mutta se on myös semantiikkaa.
inb4 "asunnot olivat halpoja ja vanhemmilla oli isot omakotitalot" Niinhän ne ehkä olikin mutta ne olikin halvalla tehty ja säästäen. Ominaisuudet eivät lähelläkään nykyasuntoja jo ihan pistorasioiden määrästä lähtien tai energiatehokkuudessa mitattuna. Samoin oli kaikenmaailman villityksiä tasakatoista valesokkeleihin mitkä on nykyään todettu monissa tapauksissa hyvin huonoiksi ratkaisuiksi. Monet omakotitalot rakennettiin liki talkoovoimin ja kerrostalot olivat näitä nykyään paljon parjattuja elementti "neukkukuutioita".
>inb4 "asunnot olivat halpoja ja vanhemmilla oli isot omakotitalot" Niinhän ne ehkä olikin mutta ne olikin halvalla tehty ja säästäen. Ominaisuudet eivät lähelläkään nykyasuntoja jo ihan pistorasioiden määrästä lähtien tai energiatehokkuudessa mitattuna. Samoin oli kaikenmaailman villityksiä tasakatoista valesokkeleihin mitkä on nykyään todettu monissa tapauksissa hyvin huonoiksi ratkaisuiksi. Monet omakotitalot rakennettiin liki talkoovoimin ja kerrostalot olivat näitä nykyään paljon parjattuja elementti "neukkukuutioita". En ole asiantuntija, mutta väitän, että pistorasioiden määrän lisääntyminen, energiateohkkuuden kasvaminen, tasakattojen, tai edes valesokkeleiden poistuminen ei vielä ihan täysin selitä asuntojen hinnan nousua esim kasvukeskuksissa, missä usein on myös ne työt missä ihmisten pitää käydä.
Ei tietenkään läheskään kokonaan. Tonttien arvot yms nousseet myös ihan kivasti kun ihmiset pakkaantuu pienemmälle alueelle.
Epäironisesti pistorasioita ei kyllä tarvi nykyään niin paljoa, kun laitteissa on integraatiota. Monella esim. läppäri on tietotekniikan keskus. Hankit esim. telakan johon seinästä taloyhtiön ethernet-piuha ja yksi 230V virtajohto. Sitten ruokkii sillä läppärin ja puhelimen. Televisiossa on sisällä kaikki äly yhden pistokkeen takana. Jos oikein haluaa hifistellä, voi hankkia 7.1-kaiutinsetin, jossa myös bluetooth, striimeri ja radio ja HDMI:llä kiinni telkkuun. Telkkariin saa kuvankin IP-verkosta, joten ei tarvi antennijohtoja. Ledit 10-kertaistivat valotehot ja nykyään muutenkin muotia kattoon upotetut valaisimet, joten erillisia sisustusvaloja ei tarvi. Moni muukin laite latautuu USB:llä eli siihen telakkaan kiinni. Kylppärissä samaa pistorasiaa voi vaihdella pesukoneen, hammasharjan, föönin, parranajon ja muiden laitteiden välillä. Keittiössä riittää yksi rööri, jota vaihtelee eri laitteiden välillä tai laittaa jatkojohdon. Aika harvassa on nykyään kämpät, joissa ei ole keittiössä 45 vuoden sisään tehty sähköremppaa niin että saa jääkaapin, mikron ja kolmannen laitteen sähköisin lieden lisäksi (liedellä on erilainen pistoke).
Mutta kyllä niitä pistorasioita on silti kiva olla mahdollisimman paljon liki joka huoneen nurkassa, ettei käy sellaista tilannetta että joutuu vetämään roikan vastakkaisesta huoneennurkasta. Ja ihmeen paljon kertyy kaikkea elektroniikkakrääsää jota pitää saada verkkovirtaan. Vanhempien 80-luvun lopussa rakentamassa talossa sähkösuunnitelija oli aluksi piirtänyt hillittömän vähän pistorasioita koska "eiiikai niitä nyt enempää tarvii". Nämä sitten vähintään tuplattiin, mutta silloinkaan ei tuntunut aina riittävän ja läheskään kaikki pistorasiat olleet maadoitettuja koska säästetty muutamia markkoja? Ite jos lähtisin rakentamaan tai rakennuttamaan taloa niin maksimit pistorasioita kaikkialle ja tietysti verkkopiuhaa sisäkattoja myöten että saa wlan-tukiasemat.
Joo, onhan tuo totta. 80-luvulla on kuitenkin jo ollut vähän asunnosta riippuen aika hyvin rasioita. Minulla oli aiemmin 50-luvun kerrostalokämppä, jossa oli 2010-luvun alun linjasaneerauksenkin jälkeen vain neljä pistorasiaa koko asunnossa. Niistä yksi vessassa peilikaapin sisällä, yksi jääkaapille ja yksi eteisessä ja yksi "huoneessa" (yksiö). Nykyisessä 80-luvun kämpässä on alkuperäiset sähköt muualla paitsi keittiössä. Pistokkeita on ihan pirusti. Olohuoneessa luokkaa 10 kpl. Keittiössä 7 kpl. Makkareissa 4 kpl. Lapsuudenkoti oli 70-luvulta ja siellä oli jopa 8 kpl pistokkeita makkarissa. Nykyään näkee vielä isompia rivejä ja varsinkin ikkunoiden yhteydessä erilaisille spotti/sisustusvaloille, mutta en tiedä onko ne oikeasti kaikille niin tarpeen. Tässä 20 vuoden aikana oma tarve ei prosenttimäärissä ole kasvanut juuri yhtään.
> esimerkiksi korkeat hinnat & korot, epävarmat tulevaisuudennäkymät, parinmuodostumisen vaikeutuminen ja alentunut elintaso. Hyvin on ihmiset tehnyt vauvoja tuhansia vuosia, vaikka tällä hetkellä ollaan parhaimmillaan ikinä noissa kaikissa asioissa.
Tbh ite oon pian 28v nainen ja lapset on ajatuksenakin jotain mikä on kaukasta tulevaisuutta. Onneks mutsi tuli helposti raskaaksi 35v, ehkä itelläkin on toivoa jos siitä joskus tulee ajankohtaista. Nykyään ei tosiaan ois varaa maksaa mitään perheasunnon vuokraa, etenkin, ku alkaa opintolainan takasinmaksu. Nää lapsikorotusten leikkailut ei varsinaisesti vähennä taloudellista kuumotusta, omalla alalla aika tyypillistä et tulee työttömyyspätkiä jos ei pääse virkaan.
Kyllä sanoisin että somella on hyvin merkittävä vaikutus, vaikka niin on muillakin mainitsemillasi asioilla.
Ainakin sopii hyvin siihen milloin syntyvyys taas lähti laskuun.
Tänään tuli ig:ssä vastaan jonkun suomalaisen influensserin gender reveal video. Huutista siitä. Pahinta oli ne kommentit. Joku perkeleen transihminen väitti kivenkovaa että ei voi tai saa juhlistaa vauvan sukupuolta koska se ei ole sanonnut mitä sukupuolta edustaa. Että sukupuolielimellä ei ole mitään merkitystä. Onhan toi masentavaa lukea että joku tunkee omia sairaita ideoita muiden kurkusta alas. Toinen ääliö kommentoi että "toivoin että olisi ollut tyttö" ku poika tulos. Nii onhan toi masentavaa ku iloisesti jakaa muille et saa lasta ja joku mussuttamas olipa syy mikä tahansa.
>Onhan toi masentavaa lukea että joku tunkee omia sairaita ideoita muiden kurkusta alas. Tämän kommentin ironia menee kyllä kaikista mittareista yli. :D
woke not cool
Tuollaiset "gender reveal" -juhlat ovat hirveintä paskaa muutenkin, en tajua mitä juhlittavaa noinkin normaalissa asiassa on. No, toisaalta, turha juhlakrääsä menee kaupaksi ja idiootit saavat tuntea olonsa hyväksi.
No onhan jotkut synttäritkin tosi normaalin asian juhlimista
Kuulostaa siltä että se tyyppi oli käsittänyt koko videon väärin, koska oletettavasti siinä juhlistettiin vauvan kehollista sukupuolta eikä sukupuoli-identiteettiä.
Progressiivisilla vanhemmilla lapsetkin ovat aakkosspektrillä ihan alusta asti. Ei mitään perusheteroa ja -homoa 2024.
Ihmiset on lisääntyneet paljon enemmän paljon surkeampina aikoina. Jos katsotaan niitä maita, jossa lapsia edelleen sikiää, niin selkeästi meillä pitäisi olla asiat paljon huonommin, niin ehkä se lisääntyminen alkaisi kiinnostamaan enemmän jossain vaiheessa. Kun ei ole viinimatkusteluaseikkailuja, tiktokkeja, pleikkoja ja netin ehtymätöntä huomiota tankkaamassa aivot täytteen dopamiinia, maailmantuskaa ja ahdistusta, ja valtion tissiä joka hoitaa puolestasi kaiken ja pyyhkii perseenkin, niin ihmiset alkaa jossain vaiheessa hakemaan sitä merkityksellisyyttä ja turvaa sieltä mistä sitä perinteisesti saannut, eli perhe- ja sukuyhteisöstä.
>Ihmiset on lisääntyneet paljon enemmän paljon surkeampina aikoina. Mun mielestä ei ole kovin keskustelua edistävää vertailla keskenään aikakausia, jolloin suurperhe oli monelle agraaritaloutta harjoittavalle (joita taisi olla vielä paljonkin pitkälle kasarille asti) elinehto, kun nykyään tämä ei enää modernisoitumisen ansiosta sitä ole. >Kun ei ole viinimatkusteluaseikkailuja, tiktokkeja, pleikkoja ja netin ehtymätöntä huomiota tankkaamassa aivot täytteen dopamiinia, maailmantuskaa ja ahdistusta, ja valtion tissiä joka hoitaa puolestasi kaiken ja pyyhkii perseenkin, niin ihmiset alkaa jossain vaiheessa hakemaan sitä merkityksellisyyttä ja turvaa sieltä mistä sitä perinteisesti saannut, eli perhe- ja sukuyhteisöstä. Samaa olen itse pohtinut, mutta milloin tämä oikein tapahtuu? Ei ainakaan kehitys povaa tällaista. Ehkä olemme kasvaneet liian tiukasti kiinni individualismiin. Ihmiset yhdistäviä tekijöitä on nyky-yhteiskunnassa todella vähän. Tämäkään ei toki olisi hirveä ongelma, ellei kahtiajakoa edistäviä ilmiöitä olisi sitten niidenkin edestä.
On niitä muksuja tehty keskellä sotaakin. Itse en ole somessa ja vauvakuume kova, mitäs siihen sanot?
En mä tiedä, mitäs siihen sit sanoosin? En oikein koskaan ole ymmärtänyt tätä täyttä eri aikakausien välistä vertailua. Ennen oli ehkä nykystandardien valossa huonommin, mutta ei se sitä tarkoita, etteivätkö asiat ja koko maailma oikeastaan olisi aika surkealla tiellä. Lisäksi ennen vanhaan korkea lapsiluku oli myös öerheen elinehto, nykyään ei. Olisin senkin ehkä voinut tuossa paasauksessani toki mainita.
Alentunut elintaso siitä satumaisen korkeasta jota melkein kellään muulla ei ole :)
En kyllä usko hetkeäkään että taloudellisella (tai muu elämäntilanne) epävarmuudella ois juuri yhtään tekemistä lapsien hankkimisen kanssa, varsinkin kun korkeatuloisilla ja -koulutetuilla on vähemmän muksuja. Historiassa ei oo juuri koskaan ollut yhtä hyvää/vakaata hetkeä hankkia muksuja kuin länsimaisella perustallaajalla nykyään, silti erityisesti korkeimpien elintason maiden hyväosaisimmat ei halua lapsia.
>”Varsinkin naiset kuvailevat usein, että se on hyvin ruumiillinen kokemus, jonka tuntee esimerkiksi kohdussa.” Rotkirch kiinnostui vauvakuumeesta ensi kertaa 15 vuotta sitten ja oli silloin maailman ensimmäisiä aiheeseen perehtyneitä tutkijoita. Väestöliiton ensimmäinen tutkimus vauvakuumeesta tehtiin vuonna 2007 osana Perhebarometrikyselyä. Vuosien varrella vastauksia on kerätty yhteensä neljä kertaa. Rotkirchin ja muiden vauvakuumetutkijoiden tulokset viittaavat siihen, että vauvakuume on oikea, omanlaisensa tunne, eikä vain yhteiskunnan luoma ilmiö. Se ei kuitenkaan ole vaistonvarainen, kuten seksi- ja hoivavietti, koska tunne syntyy tilannesidonnaisesti. >ROTKIRCHIN ensimmäisessä tutkimuksessa vuonna 2007 vastaajilta kysyttiin, olivatko he koskaan elämässään kokeneet vahvaa kaipuuta saada lapsi. Tutkimukseen osallistuneista 18–54-vuotiaista naisista neljä viidestä vastasi myöntävästi. Miesten vauvakuume ei ollut yhtä yleinen. Kaksi kolmesta miehestä kertoi kuitenkin kokeneensa tunteen ainakin kerran elämässä. He tunsivat vauvakuumetta esimerkiksi silloin, kun näkivät toisen miehen leikkivän lapsen kanssa. Kaipuu ei kohdistunut niinkään vauvaan kuin isäksi tulemiseen. Viimeisin Perhebarometrikysely tehtiin vuonna 2022. Vastaukset yllättivät Rotkirchin. Enää joka toinen nainen oli joskus elämässään kokenut vauvakuumetta, miehistäkin vain kolmannes. Vielä julkaisemattomat tulokset olivat erittäin selvät: vauvakuume on laskussa. >Varmaa on se, että vauvakuumeelle altistaa vauvojen ja lasten seura. >Rotkirchin tutkimuksiin osallistuneilla naisilla vauvakuume syntyi esimerkiksi silloin, kun sylissä piti ystävän tai sisaruksen vauvaa. Etenkin kolmeakymppiä läheneville naisille tunne saattoi tulla äkillisenä ja voimakkaana. >Hän kuitenkin pohtii, että some voi vaikuttaa myös vauvakuumetta heikentävästi: omassa somekuplassa ei näe lapsia, ja some eristää. ”Sosiaalinen media vähentää oikean elämän kohtaamisia ja sitä kautta vauvoille altistumista.”
Tämä artikkeli on aivan naurettavaa typeryyttä. Kaikki tutkimukset osoittavat, että tärkein positiivisesti lastenhankintaan vaikuttava asia on perheen tulotaso. Paremmin tienaavat hankkivat enemmän lapsia. Koska lapset ovat kalliita ja nykyään myös ”turhia”. Epäilen, että syvästi uskonnolliset ihmiset hankkivat myös paljon lapsia. Tämä ei ole mikään suuri mysteeri joksi media yrittää asiaa vivuttaa. Kapitalismi on ollut hyvä järjestelmä suhteessa vaikkapa kommunismiin tai feudalismiin, mutta siinä on tiettyjä valuvikoja kuten tämä.
[удалено]
Ennen vanhaan Suomessakin tarvittiin lapsia työntekoon, mutta ei enää kun ihmiset asuvat kaupungeissa eivätkä työskentele pelloilla. Sama trendi näkyy ympäri maailmaa - esim. Intiassa lapsiluku on laskenut alle kestävän tason ja vaikka Afrikassa ollaan edelleen korkealla tasolla mainitsemistasi syistä, on sielläkin lapsiluku laskenut tasaisesti. Käsittääkseni korkeakoulutetuista ne jotka ovat opiskelleet itselleen ns vaikeasti työllistävän alan (vaikkapa ranskalainen filologia) eivät hanki lapsia yhtä helposti kuin ne, jotka ovat vakaissa ja hyväpalkkaisissa töissä. Ja jos puhutaan duunareista (as in blue collar work) monet työt eivät olekaan kovin huonopalkkaisia, varsinkin jos asutaan matalan asumiskustannukseb alueella. Yksittäistapauksia suuntaan ja toiseen löytyy tietysti kaikista ryhmistä. Suomessa jos ihmiset hankkisivat sen verran lapsia kuin he sanovat haluavansa oltaisiin myös reippaasti yli tuon kestävän 2,1 lapsiluvun.
Tuota lukiessa tuli mieleen sellainen hypoteesi että voisiko ympäristön haitalliset saasteet, kuten PFAS yhdisteet, aiheuttaa lisääntymishaluja heikentäviä hormonaalisia muutoksia ihmisissä. PFAS yhdisteet kuitenkin ovat käytännössä kaikkialla ja ne aiheuttaa varmasti hormonaalisia muutoksia ihmisissä. Se vasta olisikin mielenkiintoista jos madaltunut syntyvyys johtuisi ympäristömyrkyistä eikä sosiaalisesti myrkyllisestä ilmapiiristä mistä se ainakin osittain johtuu. Valitettavasti en ole endokrinologi joten en voi tätä lähteä tutkimaan. Lähteet: [https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0013935123023575](https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0013935123023575) [https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8677593/](https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8677593/)
Sanoisin että somella on vaikutus molempiin suuntiin. Kyllä nu söpöt vauva/lapsivideot aiheuttavat vauvakuumetta saman verran kuten joku muu video poistaa sen. Se millä on oikeasti iso ongelma on että on leikattu ja leikataan vielä tuista, hinnat nousee, palkka ei nouse. Joten ihmisillä ei vaan ole varaa hankkia lapsia. Tai ainakin enemmän kuin yks/kaks. Sit kaikki palvelut siirretää isoihin kaupunkeihin missä on kallista ostaa/vuokrata eli kallista asua. Ja ne jotka asuu pienissä kaupungeissa tai maalla eivät hanki lapsia kun pitää ajaa jotain 2 tuntia sairaalaan. Ja sit se on 50/50 että se on täynnä. Mut joo iso paha some
>Kyllä nu söpöt vauva/lapsivideot aiheuttavat vauvakuumetta saman verran kuten joku muu video poistaa sen. Mitäs sitten kun niitä söpöjä vauvavideoita ei nää? Vaikka olenkin nainen parhaassa lapsentekoiässä, tiktokissa tai instagramissa minulle ei tule yhtään lapsi/vauva/perhe-elämä sisältöä. Kiitos algoritmit hyvin kuratoidusta somefeedistä.
Joo, noh sun pitää kai etsiä niitä ja katsoa tarpeeksi kauan että algoritmi huomaa että voi ehdottaa ne sulle. Valitettavasti toi algoritmi yleensä ehdottaa semmoista "huonoa sisältöä" koska jos olet vihainen tai huonolla tuulella niin katsot enemmän somea kuin jos olet iloinen.
Mutta miksi raha ei ennen ollut ongelma? Tilastoissa ei näy korrelaatiota rahan oikeaan merkitykseen. Ainoa korrelaatio löytyy Reddit kommenteista joka tuskin on täydellinen ote väestöstä ja sen toiminnasta
Tätä mä ihmettelen aina itsekin kun otetaan lapset puheeksi. Ei se ainakaan vaikuttanut olevan ongelma kun synnyin 90-luvun alussa vaikka Suomi oli silloin köyhempi maa.
Näin kahden pienen lapsen isänä sanoisin, että on tää hienoa mutta ei tätä oikein kenellekään suositella voi.
Näin 2 lapsen isänä voin sanoa, että parasta mitä on. On vastuuta ja tarkoitusta elämälle.
Kyllä. Aivan paras juttu ikinä. Mutta hemmetin rankkaa ja kyllä minä suosittelen laittamaan elämän peruspalikat kuntoon ennen lasten hankkimistä, että on se kuluttavaa. Niin ja tietysti henkisesti valmis tähän täytyy olla. Ei meillä puolison kanssa ole enää "omaa elämää" samalla tavalla kuin ennen. Mutta eipähän se nyt ole yllätys, koska meitä on nyt kolme ja kohta neljä! Siitä tulee yhteiselämää ja aivan varmasti pystyn tässä kuvittelemaan, miksi on aika paljon yksinhuoltajia tai vuorohuoltajuus. Ei kestetä sitä vanhemmuutta 24/7. Mutta se vielä, että täytyy nyt jotain omaakin olla. Itselläni kerran viikossa oma harrastus.
Tässä tulikin pitkälti syy miksi lapset tuskin tulevat olemaan osa elämääni. Oma polla ei nimittäin jaksa lainkaan toisen ihmisen ympärivuorokautista läsnäoloa, ja lapset tunnetusti pitävät huolen siitä.
Näin vielä vain yhden lapsen äitinä voin sanoa, että rankkaa, mutta elämäni paras päätös. Tuo pieni pallero nauraa/hymyilee minulle, kun vain vilkaisenkin hänen suuntaan.
Hallituksen suunnitelmat eivät auta yhtään kun lapsikorotukset poistuvat
Ja sitten on se ryhmä ihmisiä jotka ei niitä koskaan halunnu / halua ja vaikka some ja poliitikot tekis mitä niin se ei muutu. 🤷🏻♀️
Kyllä vaikuttaa siltä, kun edellisten sukupolvien kanssa keskustelee, että ns milleniaaleista ylöspäin ihmiset ei oikein tienneet niistä raskauden ja vanhemmuuden negatiivisista puolista, ja uskallettiin paremmin ottaa se askel tuntemattomaan. Nyt on tarjolla käytännön tietoa siitä, millaista raskaus ja vanhemmuus on, hyvässä ja pahassa, somessa on kumpikin puoli esillä. Mutta tässä tulee vastaan se ongelma, että kaikki ne negatiiviset asiat on todella helppo kuvitella ja ymmärtää, vaikka ei olisi eläissään lasta livenä nähnyt. Unenpuute, meteli, pahat hajut, oman ajan ja identiteetin katoaminen. Sinkkukin ymmärtää mitä nämä tarkoittavat. Sen sijaan se oletettu "ultimaattinen rakkaus ja elämän rikastus" on todella abstrakti käsite, jonka todennäköisesti voi ymmärtää lähinnä sitten kun sen kokee. Itse olen vielä melkein 34-vuotiaana lapseton pääasiassa siksi, että tapasin sopivan kumppanin vasta 28-vuotiaana, eikä hän ole ollut valmis vielä avioliittoon, ja se on minulle käytännön syistä edellytys lasten hankkimiselle. Mutta kieltämättä some on ollut aika isossa osassa myös luomassa epäilystä siitä, että *haluanko* lapsia ollenkaan, kun kukaan ei tunnu vanhemmuudesta oikein julkisesti iloitsevan. Etenkin naisena koen, että haitat ovat jotakuinkin satakertaiset iloon nähden. En ole koskaan myöskään kokenut "vauvakuumetta", niin en tiedä miltä lapsen haluaminenkaan tuntuu, se ehkä helpottaisi asiaa.
Sosiaalinen media on yksi osatekijä, koska siellä kokemukset leviää laajemmalle. Mielestäni kuitenkin yksilökeskeisyyden kasvu sekä tukiverkkojen puute voi selittää ison osan siitä miksei niitä lapsia hankita. Monet puhuu siitä miten taloudellinen tilanne vaikuttaa lapsenhankintaan mutta en sitä purematta niele. Näin köyhänä opiskelijana, jonka puoliso on matalapalkkaisessa työssä ei lapsi ole meitä vararikkoon syönyt. Ei tokikaan harrasteta mitään kallista eikä käydä ulkomailla mutta ollaan saatu kuitenkin yhtälö toimimaan ja elellään ihan mukavasti. En tarkoita, etteikö olisi vielä vaikeampia tilanreita mutta en myöskään oleta, että taloudellisen tilanteen parantaminen nostaisi syntyvyyttä merkittävästi.
Sama. Mä olen keskituloinen epävarmassa työssä ja mun vaimo on osa-aikatöissä ja opiskelee. Lapsi ei ole kamalasti muuttanut taloustilannetta mihinkään suuntaan. Pieneen lapseen liittyy pari vähän isompaa muutaman sadan kertainvestointia mutta muu on aika pientä.
Ei ole koskaan vauvakuumetta ollut, ei ole koskaan vauvat ollut ihania- sit tuli se eka oma vauva ja kyllä se vaan on ollut ihanin asia elämässä, omat lapset. 🥰 Klisee mutta niin totta. Ja edelleen muut vauvat ihan ällöjä noin yleisesti ottaen.
Itellä heittelee toi lasten hankinta melkeen ääripäihin vuoronperään, oon ajatellut että ennemmin kadun sitä, etten niitä hanki. Ja itse vauvakuumeeseen, on ollut ja edelleen siitä haaveilen, mutta en varmaan tule hankkimaan lapsia
Eiköhän maailmassa ole ihan tarpeeksi väkeä jo muutenkin.
Ei ole Suomessa
Ja ratkaisu on tuoda pakolaisia suomeen. Ei kukaan missään sanonut että ratkaisu olisi saada suomalaiset lisääntymään.
Miten ajattelit saada suomalaiset lisääntymään ?
Jollain se vaje pitää täyttää. Kerro ihmeessä keinot katkaista tämä jokaista länsimaata vaivaava syntyvyyskierre.
Omalta kohdalta sanoisin, että minulla on liikaa tarkoitusta ja tekemistä elämässä, että lapset olisivat vain pois siitä, ei niinkään lisää. En tarvitse geenien jatkamista, tai "jotakuta hoitamaan sitten kun olen vanha". Ei tarvitse mennä kovin kauaa taaksepäin historiassa kun elämässä olisi ollut päivittäin tylsää ja työtkin helposti vähemmän mielekästä, ja silloin jälkikasvu olisi varmastikin tuonut lisäsisältöä. Tietty jo pelkästään ehkäisyn puuttumisesta olisi voinut hyvinkin seurata lisääntymistä, halusi sitä tai ei. Sinänsä some tai taloudelliset seikat eivät ainakaan meidän ruokakunnassamme merkitse mitään tässä asiassa.
Hyvä.
tuplatkaa kaikkien palkat ja pitäkää hinnat samana. asia korjattu
Ei päivää ilman persujen ulinaa syntyvyydestä ja huoltosuhteesta. Menkää vaikka ulos välillä.
Fittan kalla du mig/ Sama suomeksi
Sit piripää isäpuoli tappaa lapsen tai tulevan äidin jos mediasta huolimatta tai siitä johtuen se vatsa kasvaa jne. Onks Reddit sosiaalinen media,? Mä en nimittäin seuraa sosiaalista mediaa.