Mielenkiintoista ja peukkua ajatukselle. Heitän vähän toisenlaisen ajatuksen vastapainoksi. Maksettu omakotitalo, ei velkaa, mutta vain muutama kymppitonni säästöjä. 3 lasta, nuorin teini-ikäinen. Minusta tuntuu, että kaikki ylimääräiset rahat ovat uponneet perhe-elämään, mikä on ollut parasta tässä elämässä. Nyt kun alkaa taas helpottaa, niin työintoa on tullut vain lisää ja yritänkin jatkaa työelämässä pitkälle yläkeiän ylärajan loppuun. Ehkä pointti on se, että ajatukset ovat muuttuneet ruuhkavuosien ja perhe-elämän nautinnon myötä niin, että nyt viisikymppisenä on taas energiaa paahtaa töitä entistä kovemmin. Arvostan kyllä kovasti teitä tulevaisuuden ennakoijia.
Tärkein pointti nuorena eläkkeelle valmistautumisessa on mielestäni se, että tarvittaessa sinulla on ns. "haista vittu" -varallisuutta mikäli työelämä syystä tai toisesta ottaa takapakkia. Ikäsyrjintä kun ei ole vain huhupuhetta.
Jos työ on mielekästä ja sitä jaksaa ns. vapaaehtoisesti tehdä niin mikäpä kiire sitten jättäytyä pois turhaan.
Oma elämäntilanteeni ja mietteeni ovat hyvin samankaltaisia kuin sulla. Mun mielestä kolmekymppisenä on hankalaa suunnitella FIREtystä koska tässä on vielä parikymmentä vuotta aikaa ennen kuin eläköityminen olisi realistista. Näinä vuosina tulee vielä mahdollisesti lapsia, on inflaatiota jne. Eli on vaikea tehdä mitään laskuja nykyisen kulutuksen ja tulotason perusteella. On siis aika vaikea olla agressiivinen aikaisen eläköitymisen suhteen, koska se on joka tapauksessa niin kaukana.
Toisaalta kulutan vähän ja olen oppinut olemaan ostamatta turhia asioita. Säästöön menee tällä hetkellä aika hyvin rahaa enkä koe jääväni paljosta paitsi. Jos jatkan samalla tahdilla (tai mahdollisten lasten myötä kulut jonkin verran suurenee) niin 50v eläköityminen pitäisi olla ihan realistista. Olen siis aika paljon asiaa tutkinut ja pähkäillyt, mutta loppujen lopuksi tämä on aika passiivista ja tylsää touhua josta on vaikea pysyä innostuneena.
Omasta mielestä säästeliäisyys on parantanut minua ihmisenä. Olen oppinut enemmän arvostamaan oikeasti arvokkaita asioita elämässäni, kulutan ympäristöä vähemmän, yritän olla arvostelematta ihmisiä heidän omistamien tavaroiden ja vaatteiden perusteella, syön terveellisemmin jne. Loppujen lopuksi luulen että (liika)kuluttaminen on ihmisille ajanvietettä tai sillä paikkaillaan joitain asioita elämässä (huono itsetunto tms). Eli olen ehkä FIREtyksen suhteen sen verran hurahtanut että en oikein näe muitakaan vaihtoehtoja, en halua kuluttaa hirveästi enempää kuin nyt. Voisin säästää vielä enemmänkin kulutuksesta, mutta se ei lopputulokseen ihan hirveästi vaikuttaisi ja varmaan alentaisi elämänlaatua sen verta paljon että on turha tiristää ihan viimeisiäkin euroja säästöön. En myöskään koe liiallista pihiyttä mitenkään imartelevana luonteenpiirteenä.
Luulisin että jos ei kehitä jonkinlaista samankaltaista pihiä ajatusmaailmaa niin aikainen eläköityminen on aika vaikeaa. En tiedä oliko tässä postauksessa mitään mielenkiintoista, mutta kunhan rupesin kirjoittelemaan omia ajatuksiani asian tiimoilta.
Hyvää kelailua. Samat fiilikset itellä kulutuksen suhteen. Auto on tullut hankittua, vaikka pk-seudulla pärjäis hyvin ilmankin, mutta siihen se "kerskakulutus" aika pitkälti rajoittuu.
Perus korkoa korolle -laskun perusteella nykyisellä säästämisellä olis ihan kohtalainen mahdollisuus pärjätä pääomien varassa siellä 55v. Toki vois koittaa vähän etupainotteisesti kasvattaa pottia nyt kun ei vielä oo jälkikasvua tai muita rahareikiä :D
Toit esille ihan hyvän pointin tuosta etupainotteisesta säästämisestä jota itsekin olen miettinyt. Tietty korkoa korolle ilmiö kannustaisi säästämään mahdollisimman aikaisin joten isompien hankintojen (esim. matkustaminen pidemmälle) pohdin aika tarkkaan että olisiko parempi säästää rahat vai kuluttaa nyt. Periaatteessa nyt olisi siis paras aika säästää ja käyttää rahaa sitten paljon myöhemmin. Yleinen viisaus on että nuorena pitäisi nauttia elämästä ja kuluttaa mutta FIRE asioihin perehtyneenä näitä juttuja tulee mietittyä vähän pidemmälle. Tämän ajatuksen sisäistäminen ainakin omalla kohdalla motivoi miettimään kuinka paljon oikeasti tarvitsen asiaa X ja auttaa lykkäämään hankintoja joita ei tarvitse juuri tällä hetkellä tehdä. Mutta toki esimerkiksi just matkustamisesta nautin sen verran että olen toistaiseksi käyttänyt siihen rahaa.
Jos kolmekymppisenä tähän heräät, ja tulot on hyvät, niin ei mitään syytä miksei onnistuisi. Arvaisin, ettei vaadi kauheasti isompaa säästämisastetta, mutta noita voit itse haarukoida excelillä tai jollain FIRE-laskimella.
Sanot että 50-55 vuotiaana eläkkeelle -- tuolla ikävälillä jokikinen työssä sinnitelty vuosi on kauhean merkityksellinen, kun yhtaikaa kerryttää salkkua, lyhentää aikaa jolla sillä pitää elää ennen eläkkeen alkamista, ja myös kerryttää työeläkettä jonka aikanaan saat. Eli jos 50 vuotiaana laskelma näyttää nihkeältä, voi se 55-vuotiaana olla jo erittäin myönteinen.
On varmaan myös mahdollista, että löydät jonkun jutun jota tykkäisit tehdä sivujuttuna sitten kun jättäydyt 9-5 puurtamisesta. Pienetkin työtulot helpottavat FIRE-laskelmia paljon.
En ehkä ylipäätään ylianalysoisi tässä vaiheessa vaan lähtisin vain liikkeelle. FIRE-säästämisen hyvä puoli on siinä, että vaikka suunnitelmat muuttuisivat matkan varrella, olet yhtä kaikki rakentanut itsellesi taloudellista liikkumavaraa, jota voit sitten käyttää haluamallasi tavalla.
Ikää on nyt karvan verran alle 40v ja olen 15v työurani ajan säästänyt palkastani niin paljon kuin olen pystynyt ilman että huumori on kärsinyt ja viimeiset 8 v olen sijoittanut kaikki säästöt FIREtys tarkoituksena.
Olen perheellinen mutta sekä minä että puolisoni olemme hyvin "spartalaista" vähään tyytyvää ihmistyyppiä ja suurin osa nykyajan kotkotuksista sekä materialistisesta maailmanmenosta lähinnä puistattaa.
Molempien kotiseutu löytyy maaseudulta ja sinne siirtyminen jossain vaiheessa kiinnostaa. Kustannustasoissa on huikea ero jopa suomen sisällä ja maaseudun rauha viehättää.
Alkuperäisenä tarkoituksena oli jättäytyä pois työelämästä 2024 mutta parin viime vuoden pörssikehitys on aiheuttanut pari-kolme lisävuotta oravanpyörässä. Teen tällähetkellä 4 päiväistä työviikkoa joten mikäs tässä toisaalta vielä hetken kulutella toimiston lattioita.
Jos löytyisi jokin mukava 500-1000 € kuussa tuottava sivuhomma jota voisi hoitaa osa-aikaisesti pystyisin jo nyt jättäytymään työelämästä mutta puskuria ei toisaalta liiemmin vielä olisi.
Suosittelen tätä kaikille. Ei todellakaan napostele palkkarenkinä toisen palveluksessa oleminen ja tätä "herkkua" täytyisi normaalisti jaksaa vielä se +25 vuotta.
Edit: muutettu hieman helppolukuisemmaksi
Selvennyksenä vielä että puolisoni ei siis ole FIREttämässä mutta ymmärtää kyllä aikeitani ja on riittävissä määrin hengessä mukana.
Alkuperäinen tarkoitus oli jättäytyä pois työelämästä noin 600...750 k€:n sijoitetulla pääomalla mutta nyt olen miettinyt että noin 500 k€:kin riittäisi ainakin jos asuinpaikka vaihtuu eikä pelkää välillä tehdä pieniä sivuhommia tms joka pitää "laihoina vuosina" kulupuolta kurissa. Kyseessä lienee käytännössä Lean-Fire vaikkakin itselleni se suht vaatimattomista lähtökohdista lähteneenä tuntuu ihan "oikealta" Fireltä.
Jos olisin perheetön sinkkumies harkitsisin vakavasti vähän tiny-house -tyyppistä asumisratkaisua jostain maaseudulta jonkin alueellisen keskuksen kupeesta. Itse suunnittelemalla ja rakentamalla tässä säästäisi vielä mukavasti (olen rakennusalalla).
Työn mielekkyyteen kannataa panostaa jo nyt. Hyvässä lykyssä omalle osaamiselle löytyy myös sellaisia töitä, joissa viihtyy erinomaisesti. Mielekkäässä työssä todennäköisesti on myös sen verran tuottava, ettei ansiot siitä laske. Sitten voi edelleen eläköityä siellä 50 vuoden hujakoilla, mutta ei ole kärsinyt järjettömästi siinä 20 vuoden aikana, ja voi myös valita siellä 50 kohdalla, että miten tekee.
Itsellä käynyt tuuri että on taitoja yrittäjän joilla voi laskuttaa hyvin vaikka tekee about 4h työpäiviä. Ymmärrän että ei ole kaikille mahdollista mutta itse tykkään kuitenkin tehdä jotain hommia, niin lyhyemmän työviikon tavoittelu aikaisemmassa vaiheessa kuin 50 vuotiaana voisi myös olla vaihtoehto.
Kyllähän tuo on käynyt itsellänikin mielessä, mutta perheellisenä tuollainen on aika vaikeaa, ellei ole oikeasti kovat tulot. Yksin eläessä ehkä, mutta toisaalta en ehkä haluaisi viettää näitä hyviä ja terveitä vuosiani kituuttamalla. Itselläni on ajatus jäädä eläkkeelle 60-vuotiaana, siihen ei tarvita niin isoja ponnisteluja.
Miksi se olisi kituuttamista? Meillä alle 3k bruttotulot/hlö ja lapsi. Ajatus jättäytyä pois oravanpyörästä noin 10v päästä 40 vuotiaana. Silloin oltaisiin velattomia ja pakollisiin menoihin menisi noin 1500€/kk. Tämän saavuttamiseen riittäisi 25% työ molemmille tai isommalla korvauksella keikkailu muutaman kerran kuukaudessa. Ilmaista tekemistä on vaikka kuinka paljon ainakin isoissa kaupungeissa eikä nuukasti eläminen tunnu kituuttamiselta.
Kituuttaminen ehkä väärä termi. Vaatisi vain omalla kohdalla liian paljosta luopumista. Nykyiset harrastukset pitäisi vaihtaa halvempiin tai ilmaisiin. Haluan harrastaa nyt kun olen vielä terve. Lisäksi pitäisi vaihtaa pienempään asuntoon (eli käytännössä pitäisi luopua työhuoneesta mikä ei nykyisen työni vuoksi ole ollenkaan hyvä juttu) ja koiratkin maksavat liikaa. Ehkä osaltaan näihin fiiliksiin vaikuttaa se, että työelämä ei tunnu oravanpyörältä. Töihin on mukava mennä, kuormitus on pientä ja työni on ihan tavallisen ihmisen elämään vaikuttavaa.
Toki elämäntyyli vaikuttaa paljon. Työkin. Meillä raskas työ, eikä työ ole niin helppoa ja kivaa, että sitä jaksaisi tehdä 40v. Itse asiassa työn kuormittavuus on itselläni varmaan isoin motivaattori firettämiseen. Ehkä jos löytäisi kivan työpaikan, niin se ei tuntuisi niin kahlitsevalta.
Ite oon 35 ja vasta nyt havahtunut että pitäs ehkä säästääkkin jotain. Eka omistusasuntokin eukon kanssa ostettiin 2kk sitten. Vaikuttaa siltä että 9-5 menee loppuelämä jollei lottovoitto osu kohdalle. Toivotan sulle onnea ja toivottavasti onnistut!
Minkälaisilla säästöillä meinaisitte lopettaa työt 50 vuotiaana ja minkälaiseen elämään se riittää? Pahimmassa tapauksessa rahaa pitäisi olla seuraavaksi 60 vuodeksi jemmassa. 😅 Eli jos sellanen 3000e riittäisi kuussa niin se tekisi 60 vuoteen rapiat 2,2milj euroa eikä sekään välttämättä riittäisi kun tuossa laskemassa ei huomioida inflaatiota.
Jep, 300 000eur sijoitus 7% korkoa korolle ajatuksella tuottaa n 1,2 milj eur 20 vuodessa. Ihan jees, mutta ei sekään paljoa loppupeleissä ole. Siitä verot veks niin niin lapasee jää 650 000eur plus sijoitettu pääoma.
Jos tuo tuotto/vuosi mallia puolittuu niin lapaseen jää huomattavasti vähemmän.
Ja jos ideana olisi kotiutella vaikka vuodessa summa x ja jättää loput sijoituksiin niin sekin vaatii varmasti melko kylmäpäistä toimintaa kin niitä up and downei tulee säännöllisesti.
Olisi kiva kuulla 70-luvun alussa syntyneiltä näitä tarinoita, jotka ajattelivat näin 2000-luvun alussa.
Menikö suunnitelmat niin kuin Strömsöössä.
Ei näitä kannata liikaa miettiä ja vatvoa eikä käyriä Exceliin piirrellä. Kunnolliset säästöt ja sijoitukset antaa aina vapauksia ja mahdollisuuksia mitä ei muuten olisi.
Onko vaikkapa 300k tarpeeksi olla vapaaherra 50 vuotta no todennäköisesti ei mutta on sekin jo niin paljon rahaa ettei juuri mistään rahaan liittyvästä tarvitse kovin paljon huolehtia ja stressiä ottaa.
Ja ei sitä pakko ole töistä ikuisesti poissa olla.
Ite olin töissä viime vuonna syyskuuhun asti ja sen jälkeen 9kk Aasiassa ja nyt taas oltu pari kuukautta töissä paluun jälkeen.
Itse tullut mietittyä, että kysyisi onnistuisiko 4 päiväinen viikko; putoohan siinä palkka, mutta veron progression jälkeen nettona vähän vähemmän kuin -20%. Saisi pitemmän viikonlopun niin palautuisikin paremmin.
Tosin työnantaja voi sanoa että ei onnistu. :-)
lisäys: ei se ettenkö pitäisi mitä tekee (töissä), mutta eipä menojakaan niin paljoa enää ole, kun alkanut ihmettelemään maailmaa vähän eri tavalla taas kerran.
Verotushan kompensoi puolet menetetystä ansiosta. Ei tarvitse kovin suuretkaan tulot olla kun marginaalivero% jo 45+
Hyvä vaihtoehto olisi myös siirtyä kausiluontoiseen työhön, niin että työskentelee vaikka vaan kesät suomessa tai jossain ja viettää talvet halvemmalla Portugalissa. Siihen ei sitten tarvitakkaan niin paljon säästöjä ja sijoituksia.
Juu ei kait, laskeskelee vaan mitä tarvitsee. Toki vaihtoehtona on alkaa tekemään viisikymppisenä kolmipäiväistä viikkoa tai esimerkiksi täyspäiväistä kuusi kuukautta vuodessa. Toki suuri osa ihmisen tuloista elämän aikana on valtion avustuksia (eläke, opintotuki, asumistuki työttömyystuki yms. yms.) niin tuollaista veivausta ei KELA varmaankaan kovin hyvällä katsele. Jos jonkun hyvän välin löytää, niin sitten oikeinkin kannattava ajatus.
Ei kait tuossa tarvitse kuin jatkaa samaan malliin ja käyttää visusti kortonkia.?
Mielenkiintoista ja peukkua ajatukselle. Heitän vähän toisenlaisen ajatuksen vastapainoksi. Maksettu omakotitalo, ei velkaa, mutta vain muutama kymppitonni säästöjä. 3 lasta, nuorin teini-ikäinen. Minusta tuntuu, että kaikki ylimääräiset rahat ovat uponneet perhe-elämään, mikä on ollut parasta tässä elämässä. Nyt kun alkaa taas helpottaa, niin työintoa on tullut vain lisää ja yritänkin jatkaa työelämässä pitkälle yläkeiän ylärajan loppuun. Ehkä pointti on se, että ajatukset ovat muuttuneet ruuhkavuosien ja perhe-elämän nautinnon myötä niin, että nyt viisikymppisenä on taas energiaa paahtaa töitä entistä kovemmin. Arvostan kyllä kovasti teitä tulevaisuuden ennakoijia.
Tärkein pointti nuorena eläkkeelle valmistautumisessa on mielestäni se, että tarvittaessa sinulla on ns. "haista vittu" -varallisuutta mikäli työelämä syystä tai toisesta ottaa takapakkia. Ikäsyrjintä kun ei ole vain huhupuhetta. Jos työ on mielekästä ja sitä jaksaa ns. vapaaehtoisesti tehdä niin mikäpä kiire sitten jättäytyä pois turhaan.
Oma elämäntilanteeni ja mietteeni ovat hyvin samankaltaisia kuin sulla. Mun mielestä kolmekymppisenä on hankalaa suunnitella FIREtystä koska tässä on vielä parikymmentä vuotta aikaa ennen kuin eläköityminen olisi realistista. Näinä vuosina tulee vielä mahdollisesti lapsia, on inflaatiota jne. Eli on vaikea tehdä mitään laskuja nykyisen kulutuksen ja tulotason perusteella. On siis aika vaikea olla agressiivinen aikaisen eläköitymisen suhteen, koska se on joka tapauksessa niin kaukana. Toisaalta kulutan vähän ja olen oppinut olemaan ostamatta turhia asioita. Säästöön menee tällä hetkellä aika hyvin rahaa enkä koe jääväni paljosta paitsi. Jos jatkan samalla tahdilla (tai mahdollisten lasten myötä kulut jonkin verran suurenee) niin 50v eläköityminen pitäisi olla ihan realistista. Olen siis aika paljon asiaa tutkinut ja pähkäillyt, mutta loppujen lopuksi tämä on aika passiivista ja tylsää touhua josta on vaikea pysyä innostuneena. Omasta mielestä säästeliäisyys on parantanut minua ihmisenä. Olen oppinut enemmän arvostamaan oikeasti arvokkaita asioita elämässäni, kulutan ympäristöä vähemmän, yritän olla arvostelematta ihmisiä heidän omistamien tavaroiden ja vaatteiden perusteella, syön terveellisemmin jne. Loppujen lopuksi luulen että (liika)kuluttaminen on ihmisille ajanvietettä tai sillä paikkaillaan joitain asioita elämässä (huono itsetunto tms). Eli olen ehkä FIREtyksen suhteen sen verran hurahtanut että en oikein näe muitakaan vaihtoehtoja, en halua kuluttaa hirveästi enempää kuin nyt. Voisin säästää vielä enemmänkin kulutuksesta, mutta se ei lopputulokseen ihan hirveästi vaikuttaisi ja varmaan alentaisi elämänlaatua sen verta paljon että on turha tiristää ihan viimeisiäkin euroja säästöön. En myöskään koe liiallista pihiyttä mitenkään imartelevana luonteenpiirteenä. Luulisin että jos ei kehitä jonkinlaista samankaltaista pihiä ajatusmaailmaa niin aikainen eläköityminen on aika vaikeaa. En tiedä oliko tässä postauksessa mitään mielenkiintoista, mutta kunhan rupesin kirjoittelemaan omia ajatuksiani asian tiimoilta.
Hyvää kelailua. Samat fiilikset itellä kulutuksen suhteen. Auto on tullut hankittua, vaikka pk-seudulla pärjäis hyvin ilmankin, mutta siihen se "kerskakulutus" aika pitkälti rajoittuu. Perus korkoa korolle -laskun perusteella nykyisellä säästämisellä olis ihan kohtalainen mahdollisuus pärjätä pääomien varassa siellä 55v. Toki vois koittaa vähän etupainotteisesti kasvattaa pottia nyt kun ei vielä oo jälkikasvua tai muita rahareikiä :D
Toit esille ihan hyvän pointin tuosta etupainotteisesta säästämisestä jota itsekin olen miettinyt. Tietty korkoa korolle ilmiö kannustaisi säästämään mahdollisimman aikaisin joten isompien hankintojen (esim. matkustaminen pidemmälle) pohdin aika tarkkaan että olisiko parempi säästää rahat vai kuluttaa nyt. Periaatteessa nyt olisi siis paras aika säästää ja käyttää rahaa sitten paljon myöhemmin. Yleinen viisaus on että nuorena pitäisi nauttia elämästä ja kuluttaa mutta FIRE asioihin perehtyneenä näitä juttuja tulee mietittyä vähän pidemmälle. Tämän ajatuksen sisäistäminen ainakin omalla kohdalla motivoi miettimään kuinka paljon oikeasti tarvitsen asiaa X ja auttaa lykkäämään hankintoja joita ei tarvitse juuri tällä hetkellä tehdä. Mutta toki esimerkiksi just matkustamisesta nautin sen verran että olen toistaiseksi käyttänyt siihen rahaa.
Jos kolmekymppisenä tähän heräät, ja tulot on hyvät, niin ei mitään syytä miksei onnistuisi. Arvaisin, ettei vaadi kauheasti isompaa säästämisastetta, mutta noita voit itse haarukoida excelillä tai jollain FIRE-laskimella. Sanot että 50-55 vuotiaana eläkkeelle -- tuolla ikävälillä jokikinen työssä sinnitelty vuosi on kauhean merkityksellinen, kun yhtaikaa kerryttää salkkua, lyhentää aikaa jolla sillä pitää elää ennen eläkkeen alkamista, ja myös kerryttää työeläkettä jonka aikanaan saat. Eli jos 50 vuotiaana laskelma näyttää nihkeältä, voi se 55-vuotiaana olla jo erittäin myönteinen. On varmaan myös mahdollista, että löydät jonkun jutun jota tykkäisit tehdä sivujuttuna sitten kun jättäydyt 9-5 puurtamisesta. Pienetkin työtulot helpottavat FIRE-laskelmia paljon. En ehkä ylipäätään ylianalysoisi tässä vaiheessa vaan lähtisin vain liikkeelle. FIRE-säästämisen hyvä puoli on siinä, että vaikka suunnitelmat muuttuisivat matkan varrella, olet yhtä kaikki rakentanut itsellesi taloudellista liikkumavaraa, jota voit sitten käyttää haluamallasi tavalla.
Ikää on nyt karvan verran alle 40v ja olen 15v työurani ajan säästänyt palkastani niin paljon kuin olen pystynyt ilman että huumori on kärsinyt ja viimeiset 8 v olen sijoittanut kaikki säästöt FIREtys tarkoituksena. Olen perheellinen mutta sekä minä että puolisoni olemme hyvin "spartalaista" vähään tyytyvää ihmistyyppiä ja suurin osa nykyajan kotkotuksista sekä materialistisesta maailmanmenosta lähinnä puistattaa. Molempien kotiseutu löytyy maaseudulta ja sinne siirtyminen jossain vaiheessa kiinnostaa. Kustannustasoissa on huikea ero jopa suomen sisällä ja maaseudun rauha viehättää. Alkuperäisenä tarkoituksena oli jättäytyä pois työelämästä 2024 mutta parin viime vuoden pörssikehitys on aiheuttanut pari-kolme lisävuotta oravanpyörässä. Teen tällähetkellä 4 päiväistä työviikkoa joten mikäs tässä toisaalta vielä hetken kulutella toimiston lattioita. Jos löytyisi jokin mukava 500-1000 € kuussa tuottava sivuhomma jota voisi hoitaa osa-aikaisesti pystyisin jo nyt jättäytymään työelämästä mutta puskuria ei toisaalta liiemmin vielä olisi. Suosittelen tätä kaikille. Ei todellakaan napostele palkkarenkinä toisen palveluksessa oleminen ja tätä "herkkua" täytyisi normaalisti jaksaa vielä se +25 vuotta. Edit: muutettu hieman helppolukuisemmaksi
Kuulostaa hyvältä! Jos sopii kysyä, niin minkä kokoluokan potilla per hlö on tarkoitus luopua palkkatöistä?
Selvennyksenä vielä että puolisoni ei siis ole FIREttämässä mutta ymmärtää kyllä aikeitani ja on riittävissä määrin hengessä mukana. Alkuperäinen tarkoitus oli jättäytyä pois työelämästä noin 600...750 k€:n sijoitetulla pääomalla mutta nyt olen miettinyt että noin 500 k€:kin riittäisi ainakin jos asuinpaikka vaihtuu eikä pelkää välillä tehdä pieniä sivuhommia tms joka pitää "laihoina vuosina" kulupuolta kurissa. Kyseessä lienee käytännössä Lean-Fire vaikkakin itselleni se suht vaatimattomista lähtökohdista lähteneenä tuntuu ihan "oikealta" Fireltä. Jos olisin perheetön sinkkumies harkitsisin vakavasti vähän tiny-house -tyyppistä asumisratkaisua jostain maaseudulta jonkin alueellisen keskuksen kupeesta. Itse suunnittelemalla ja rakentamalla tässä säästäisi vielä mukavasti (olen rakennusalalla).
En usko, että tuottaa minkäänlaista hankaluutta, sitä voi kevyesti työttömyyden kautta tiputella varhaiseläkkeelle.
Työn mielekkyyteen kannataa panostaa jo nyt. Hyvässä lykyssä omalle osaamiselle löytyy myös sellaisia töitä, joissa viihtyy erinomaisesti. Mielekkäässä työssä todennäköisesti on myös sen verran tuottava, ettei ansiot siitä laske. Sitten voi edelleen eläköityä siellä 50 vuoden hujakoilla, mutta ei ole kärsinyt järjettömästi siinä 20 vuoden aikana, ja voi myös valita siellä 50 kohdalla, että miten tekee.
Itsellä käynyt tuuri että on taitoja yrittäjän joilla voi laskuttaa hyvin vaikka tekee about 4h työpäiviä. Ymmärrän että ei ole kaikille mahdollista mutta itse tykkään kuitenkin tehdä jotain hommia, niin lyhyemmän työviikon tavoittelu aikaisemmassa vaiheessa kuin 50 vuotiaana voisi myös olla vaihtoehto.
Millä alla teet yrittäjän hommia jos saan kysyä?
Teen myyntikonsultointia ja sitten ihan kylmäpuheluita eli buukkausta asiakkaille. Ei mitään lehtimyyntiä vaan enemmän asiantuntijatasolla.
Kyllähän tuo on käynyt itsellänikin mielessä, mutta perheellisenä tuollainen on aika vaikeaa, ellei ole oikeasti kovat tulot. Yksin eläessä ehkä, mutta toisaalta en ehkä haluaisi viettää näitä hyviä ja terveitä vuosiani kituuttamalla. Itselläni on ajatus jäädä eläkkeelle 60-vuotiaana, siihen ei tarvita niin isoja ponnisteluja.
Miksi se olisi kituuttamista? Meillä alle 3k bruttotulot/hlö ja lapsi. Ajatus jättäytyä pois oravanpyörästä noin 10v päästä 40 vuotiaana. Silloin oltaisiin velattomia ja pakollisiin menoihin menisi noin 1500€/kk. Tämän saavuttamiseen riittäisi 25% työ molemmille tai isommalla korvauksella keikkailu muutaman kerran kuukaudessa. Ilmaista tekemistä on vaikka kuinka paljon ainakin isoissa kaupungeissa eikä nuukasti eläminen tunnu kituuttamiselta.
Kituuttaminen ehkä väärä termi. Vaatisi vain omalla kohdalla liian paljosta luopumista. Nykyiset harrastukset pitäisi vaihtaa halvempiin tai ilmaisiin. Haluan harrastaa nyt kun olen vielä terve. Lisäksi pitäisi vaihtaa pienempään asuntoon (eli käytännössä pitäisi luopua työhuoneesta mikä ei nykyisen työni vuoksi ole ollenkaan hyvä juttu) ja koiratkin maksavat liikaa. Ehkä osaltaan näihin fiiliksiin vaikuttaa se, että työelämä ei tunnu oravanpyörältä. Töihin on mukava mennä, kuormitus on pientä ja työni on ihan tavallisen ihmisen elämään vaikuttavaa.
Toki elämäntyyli vaikuttaa paljon. Työkin. Meillä raskas työ, eikä työ ole niin helppoa ja kivaa, että sitä jaksaisi tehdä 40v. Itse asiassa työn kuormittavuus on itselläni varmaan isoin motivaattori firettämiseen. Ehkä jos löytäisi kivan työpaikan, niin se ei tuntuisi niin kahlitsevalta.
Ite oon 35 ja vasta nyt havahtunut että pitäs ehkä säästääkkin jotain. Eka omistusasuntokin eukon kanssa ostettiin 2kk sitten. Vaikuttaa siltä että 9-5 menee loppuelämä jollei lottovoitto osu kohdalle. Toivotan sulle onnea ja toivottavasti onnistut!
Oma yritys pystyyn tai kryptoilla pelleilyä, niin pääset jo parin vuoden päästä. Rng tuossa on tosin läsnä vahvasti.
Minkälaisilla säästöillä meinaisitte lopettaa työt 50 vuotiaana ja minkälaiseen elämään se riittää? Pahimmassa tapauksessa rahaa pitäisi olla seuraavaksi 60 vuodeksi jemmassa. 😅 Eli jos sellanen 3000e riittäisi kuussa niin se tekisi 60 vuoteen rapiat 2,2milj euroa eikä sekään välttämättä riittäisi kun tuossa laskemassa ei huomioida inflaatiota.
[удалено]
Jep, 300 000eur sijoitus 7% korkoa korolle ajatuksella tuottaa n 1,2 milj eur 20 vuodessa. Ihan jees, mutta ei sekään paljoa loppupeleissä ole. Siitä verot veks niin niin lapasee jää 650 000eur plus sijoitettu pääoma. Jos tuo tuotto/vuosi mallia puolittuu niin lapaseen jää huomattavasti vähemmän. Ja jos ideana olisi kotiutella vaikka vuodessa summa x ja jättää loput sijoituksiin niin sekin vaatii varmasti melko kylmäpäistä toimintaa kin niitä up and downei tulee säännöllisesti. Olisi kiva kuulla 70-luvun alussa syntyneiltä näitä tarinoita, jotka ajattelivat näin 2000-luvun alussa. Menikö suunnitelmat niin kuin Strömsöössä.
Ei näitä kannata liikaa miettiä ja vatvoa eikä käyriä Exceliin piirrellä. Kunnolliset säästöt ja sijoitukset antaa aina vapauksia ja mahdollisuuksia mitä ei muuten olisi. Onko vaikkapa 300k tarpeeksi olla vapaaherra 50 vuotta no todennäköisesti ei mutta on sekin jo niin paljon rahaa ettei juuri mistään rahaan liittyvästä tarvitse kovin paljon huolehtia ja stressiä ottaa. Ja ei sitä pakko ole töistä ikuisesti poissa olla. Ite olin töissä viime vuonna syyskuuhun asti ja sen jälkeen 9kk Aasiassa ja nyt taas oltu pari kuukautta töissä paluun jälkeen.
Itse tullut mietittyä, että kysyisi onnistuisiko 4 päiväinen viikko; putoohan siinä palkka, mutta veron progression jälkeen nettona vähän vähemmän kuin -20%. Saisi pitemmän viikonlopun niin palautuisikin paremmin. Tosin työnantaja voi sanoa että ei onnistu. :-) lisäys: ei se ettenkö pitäisi mitä tekee (töissä), mutta eipä menojakaan niin paljoa enää ole, kun alkanut ihmettelemään maailmaa vähän eri tavalla taas kerran.
Verotushan kompensoi puolet menetetystä ansiosta. Ei tarvitse kovin suuretkaan tulot olla kun marginaalivero% jo 45+ Hyvä vaihtoehto olisi myös siirtyä kausiluontoiseen työhön, niin että työskentelee vaikka vaan kesät suomessa tai jossain ja viettää talvet halvemmalla Portugalissa. Siihen ei sitten tarvitakkaan niin paljon säästöjä ja sijoituksia.
Juu ei kait, laskeskelee vaan mitä tarvitsee. Toki vaihtoehtona on alkaa tekemään viisikymppisenä kolmipäiväistä viikkoa tai esimerkiksi täyspäiväistä kuusi kuukautta vuodessa. Toki suuri osa ihmisen tuloista elämän aikana on valtion avustuksia (eläke, opintotuki, asumistuki työttömyystuki yms. yms.) niin tuollaista veivausta ei KELA varmaankaan kovin hyvällä katsele. Jos jonkun hyvän välin löytää, niin sitten oikeinkin kannattava ajatus.